Nou life?

Niinhän se tuntuu olevan, että jollei joka viikonloppu (tai jopa joka päivä) kärvistele baarissa muiden idioottien kanssa ja vedä päätä täyteen, ei silloin omista omaa elämää. Sama homma jos ihminen viihtyy enimmäkseen sisätiloissa. Ilmeisesti elämä lakkaa olemasta heti kun ihminen astuu ovesta kotiinsa -.- Nykyäänhän tuota "hanki elämä" klisettä hoetaan suut vaahdossa joka paikassa. Mitään todellista syytähän ei tarvitse edes olla, riittää kun on jostain eri mieltä kuin joku toinen.

Mieluummin olen tällainen "no liferi" lopun ikäni kuin massan mukana menevä pösilö ryyppäilyineen ja teinifestareineen.

Niinhän se on olevinaan.. Jos ei etenkään nuorena vietä kliseistä teinielämää, silloin luokitellaan nolifeksi. Liian monet baariperhoset ja kaljamahat kuvittelee menettävänsä jotain, jos ei lähe joka viikonloppu tai opiskelijailtana vetämään päätä täyteen.. Miulle se tuntuu enemmänkin ajanhukalta istua perjantaisin räkälässä litkimässä paskaa siideriä, kuuntelemassa huonoa musiikkia ja vielä huonompia iskuyrityksiä.

Ei sillä että itelläni tällä hetkellä olis minkäänlaista kunnollista elämää, mutta en kyllä ala kuuntelemaan yhenkään tyhjäpään pätemistä siitä miten viikonloppua tai muuta elämää tulisi viettää. Olkoot heillä omat näkemyksensä hauskanpidosta ja elämässä pärjäämisestä, olen mieluummin fiksu nolife kuin äänekäs ja huomiota kerjäävä törppö. Oon muuten joskus huomannut miten mukavia ja pohjimmiltaan fiksuja ihmisiä etenkin noista suosituista jätkistä löytyy, ikävä kyllä imagon ylläpito ja liian iso ego peittää alleen sen kaiken. Mutta kai se jotain kertoo pään sisällöstä jos mieluummin esittää olevansa jotain muuta kun oma itsensä..

hyvä kirjoitus. ja ihan totta, äänekäs idiootti tosiaan tuntuu olevan aina suositumpi kuin hiljainen pohdiskelija.

tuli vaan mieleen, että aikuisilla ei ehkä enää niinkään kyse ole siitä, että pitäisi juosta baareissa, vaan siitä että pitäisi koko ajan olla kiireessä ja matkalla jonnekin, mieluiten ulkomaille. on pakko kansainvälistyä, jos haluaa olla "jotain". mutta kyllä osalla sitten tuo kuvailemasi kaltainen teini-iän menteliteetti vallitsee vielä elämää. ehkä he ovat omallatavallaan kelkasta puotoajia? sanotaan, että nuoruus jatkuu nykyään pidempään kuin ennen ja ihmiset eivät aikuistu samalla tavalla kuin ennen.

mutta toisaalta on olemassa toisenlaisiakin trendeja, jotka voisivat vertautua tähän kuvailemaasi "nou lifeen". oletko kuullut sellaisesta uudesta "in-jutusta" kuin homing eli kotoilu? eli siis ideani on nostaa kotona oleminen ja siellä puuhailu arvokkaaksi. ihanaa että on tällaisia yleisestä hedonistisesta ajattelusta poikkeaviakin trendejä olemassa, vaikka ne eivät olekaan valtavirtaa.

Järkevä kirjotus. Samaa mieltä.

""Nou life" on yleisen käsityksen mukaan henkilö, jonka elämä ei pyöri erilaisten hedonististen aktiviteettien ympärillä."

En nyt ihan noin sanoisi. Voihan "nou life" vaikka perustaa elämänsä saaden nautintoa ruuasta, seksistä, tai vaikka tietokoneella olosta, niin että elämä pyörii hedonisten aktiviteettien ympärillä.

Itse määrittelisin ehkä "no lifen" sellaiseksi joka ei harrasta paljoa sosiaalisia/muita "elämäntäyteisiä" aktiviteetteja.

"Suurin osa ihmisistä tuntuu nielleen tämän elämisen määritelmän kokonaan pureskelematta, aivan kuin kyseessä olisi jokin perimmäin totuus, jota ei voi kyseenalaistaa."

Eikös eläminen ole aktiivisuutta/liikettä? Mitä enemmän olet aktiivinen/liikkeessä sitä enemmän olet "elossa". Kirjojen lukemista ei katsota yhtä "eläväksi" kuin juoksemista, laulamista jne.

"Miksi kaljaa kittaavalla älykääpiöllä on elämä mutta itseään sivistävällä, unelmia ja tavoitteita omistavalla ei ole elämää? Miksi hedonismilla on tässä asiassa monopoli?"

Vertaa: A menee baariin juomaan ja ryyppää siellä kavereidensa kanssa koko illan. B on kotona ja lukee kirjan. A henkilö on selvästi "eläväisempi" hän on kommunikoinut muiden kanssa, saanut huomiota ja hyväksyntää, antanut sitä takaisin, ottanut tavaraa (olut) sekä antanut (raha). A henkilöstä on jäänyt muiden ihmisten mieliin myös paljon käsityksiä, kun taas henkilö B:n olemassaolosta ei ole kuulunut muulle maailmalle mitään. Tottakai on selvää että ulkopuoliset tulkitsevat A:n paljon "eläväisemmäksi" kuin B:n. Vaikka henkilön B kirjan lukeminen olisi ollut jostain syystä intensiivisempää ja "elävämpää" kuin A:n ryyppyretki, niin päätöksenhän siitä kumpi on "no life" tekevät muut ihmiset joilla ei ole mitään tietoa miten intensiivistä henkilö B:n lukeminen oli.

Niin ja miksikö hedonismilla on monopoli? Eikö eläimet ja ihmiset suurelta osalta tähtää siihen? Eikö se riitä monopoliin?

" Sitä en kuitenkaan ymmärrä miksi elämä määritellään lähes yksinomaan primitiivisten viettien pohjalta vaikka pään sisältä löytyisi potenttiaalia paljon suurempaan."

Vertaa taas "elämä aktiivinen, elämättömyys passiivinen"

"Meidän päämme sisällä on ehkä maailmankaikkeuden uskomattomin laite."

Vaikka "laite" olisi miten uskomaton/hieno/mahtava se ei välttämättä takoita että se olisi aktiivisempi eli "eläväisempi".

"Tämän laitteen ansiosta me yleensä olemme elossa, joten on järkeenkäypää ajatella, että ne jotka sitä eniten käyttävät, ovat eniten elossa."

Tuon voisi suoraan tiivistää tälläiseksi:

Minulla on laite jonka takia olen elossa, siispä mitä enemmän käytän tätä laitetta, sitä enemmän elossa olen.

Tuo laite kyllä antaa perus tilan (olla elossa, jonka myös nuo "no lifet" omaavat myös), mutta ei se tarkoita että se antaisi mitään muuta. Pelkkä elossa oleminen ei riitä että sinut laskettaisiin välttämättä eloisammaksi kuin joku muu. Se että sinä elät pitkän elämän, ei tarkoita että kyseinen pitkä elämä olisi "eloisampi" kuin jonkun lyhyempi kestoinen, mutta intensiivisempi elämä. Muuttaisinkin lausetta tälläiseksi:

Tämän laitteen ansiosta me yleensä olemme elossa, joten on järkeenkäypää ajatella, että ne jotka sitä eniten käyttävät, ovat pisimpään elossa.

Pitää vielä mainita että tämä koko ajatus on silti kelvoton. Samalla logiikalla voisin sanoa: olen elossa ilman ansiosta, joten mitä enemmän sitä käytän sitä enemmän elossa olen. Tuohon ilman tilalle voi sitten pistää minkä tahansa asian minkä ansiosta olet elossa.

minua ainakin huvittaa tässä muuten asiallisessa kirjoituksessa se tälle palstalle niin tyypillinen yksisilmäisyys? Jos aloittajasta tuntuu parhaalta elää ja ajatella yksin, laajentaa maailmankuvaansa ja ymmärrystään lueskelemalla, niin mikäpä siinä :) Kuitenkin, maailmassa on paljon ihmisiä, jotka kykenevät elämään täysillä monenlaisissa ympäristöissä ja valitsevat sosiaalisuuden toisinaan mieluummin kuin yksinäisen pohdiskelun - eivät ne mitenkään sulje pois toinen toisiaan.

Esimerkiksi sosiaalista maailmaa ja ihmistä on erittäin vaikea (mahdoton) oppia todella tuntemaan, jos tutustuu siihen vain kirjojen kautta ja itseään tutkiskelemalla. Koska koko kulttuuri ja yhteiskunta, jossa elämme, on ihmisten rakentama aikaansaannos, on mielestäni olennaista tuntea ihminen niiden takana. Eri on sitten tietysti, pitääkö joku ihminen tällaisten asioiden oppimista tärkeänä.

"eivät ne mitenkään sulje pois toinen toisiaan."

Enkä ole niin väittänytkään. Jos koittaisit lukea aloitukseni uudestaan ajatuksella ja ilman ennakkoluuloja, saattaisit jopa huomata, etten missään kohtaa väittänyt kyseessä olevan joko-tai-asia. Sinä itse luit tämän merkityksen tekstiini ja kritisoit nyt itse rakentamiasi olkiukkoja.

Se että vertasin kahta hyvin erilaista ihmisryhmää toisiinsa ei automaattisesti tarkoita sitä, että luulisin kyseessä olevan ainoat vaihtoehdot maailmassa. Onko tämä todellakin noin vaikea ymmärtää? Ei pitäisi olla.

"Esimerkiksi sosiaalista maailmaa ja ihmistä on erittäin vaikea (mahdoton) oppia todella tuntemaan, jos tutustuu siihen vain kirjojen kautta ja itseään tutkiskelemalla."

Niin onkin. Sosiaalista maailmaa ja ihmistä on vielä vaikeampi ymmärtää jos ei sivistä itseään aiheita käsittelevillä tieteenaloilla. Ihminen voi viettää jokaisen sekunnin elämästään laumassa sosialisoiden, mutta jos häntä ei kiinnosta pätkääkään, hän on lähes yhtä tietoinen ihmisyydestä kuin gnu-antilooppi on gnu-antilooppina olemisesta.

Pelkkä sosialisoiminen ei tee kenestäkään ihmisyyden asiantuntijaa. On paljon läheisriippuvaisia ihmisiä, jotka viettävät lähes jokaisen valveillaolosekunnin lajitovereiden kanssa sosialisoiden, mutta joilla on vain pinnallinen käsitys ihmisyydestä. Vastaavasti monet suurista ajattelijoista, joiden katsotaan muokanneen käsityksiämme ihmisyydestä, ovat olleet erakkoluonteita. Ei pimeässä luolassa asuvia Klonkkuja mutta yksinäisyyteen taipuvaisia.

Tästä pääsemmekin kätevästi aloitukseni pointtiin, joka näyttää menneen sinulta täysin ohi:

On olemassa yksinäisiä pohdiskelijoita ja sosialisoivia idiootteja. En missään kohtaa väittänyt, että koko ihmiskunta jakautuu näihin kahteen ryhmään. Pointtini oli, että näitä kahta vaihtoehtoa tarkasteltaessa useimmat ihmiset ovat sitä mieltä, että jälkimmäisellä on elämä kun taas edellinen on no-life. Minä siis kritisoin kulttuurimme yksisilmäisyyttä, mutta sinä jostain syystä päädyit tulkintaan, jonka mukaan minä olen yksisilmäinen.

Menikö perille vai täytyykö käydä K-raudassa hakemassa lisää rautalankaa?

Onhan se ainakin parempi olla leipätyössä kuin ihan tyhjäntoimittajana "parannella maailmaa" ja "miettiä syvällisiä". Se se vasta No life olisikin! Menisit sinäkin Kotifilosohvi töihin etkä täällä joutilaana puhuisi paskaa! Monesti ne teikäläisten Reinot jalassa olevien sohvachampioneiden "syvälliset tuokiot" johtavat katkeruuteen, erakoitumiseen, ihmisvihaan ja järjettömiin vaatimuksiin.

En tajua, miksi mun pitäisi tuntea itseni jotenkin huonommaksi ja "nou lifeksi", jos teen vapaa-ajalla jotain muuta kuin ryyppään ja käyttäydyn kuin joku v*tun räkänokkateini.