Melkein Viisikko-seikkailu

Wau! Meillä ei kyllä ollut mitään muuta jännittävää kuin tuo yksi ikimuistoinen tapahtuma. No se olihan sekin aina jännää vaihtelua, kun mustalaisia tuli paikkakunnalle.

sedna2003 kirjoitti:

Wau! Meillä ei kyllä ollut mitään muuta jännittävää kuin tuo yksi ikimuistoinen tapahtuma. No se olihan sekin aina jännää vaihtelua, kun mustalaisia tuli paikkakunnalle.

Meillä oli Hagerteja, Boströmejä ja Ahlgreneja mm. koulukavereina.:-)) Osa oli myös muuten kavereina, joten värikästä oli ja kivaa. Vanhemmat (parempaa väkeä, isä johtaja ja äti kotona) varoittelivat, että katsokaa, missä seurassa liikutte, mutta eivät varsinaisesti puuttuneet meidän kaveriporukoihin. Kai se johtui siitä, että isä ja äiti olivat varttuneet samoilla kulmilla, joten he tiesivät keitä siellä liikkui.

Sulla on kiva työpaikka. Meillä kans hukutaan kirjoihin kun tytär on kirja-alalla.Olen muuttanut elämässäni 15 kertaa ja aina olen asunut kirjaston vieressä. Viisikko kirjoja en ole lukenut. Pervoja mekin kiusattiin pienenä ja vakoiltiin mutta romaneja pelättiin, kun ne leiriytyi kylälle. Ja kerran ne kakarat repivät koulusta kotimatkalla veljen repussa olevat koulukirjat, koko vuoden piirustukset kansiosta ja askartelut. Sinne heittelivät pitkin kylää.

Monenlaisia sotainvaliideja oli siihen aikaan. Kulkukauppias oli yksi, ajeli käsin poljettavalla invapyörällä ja möi neuloja kampoja ja lankoja. Sille oltiin kohteliaita ja saatiin tikkarit, kun äiti osti aina häneltä lankaa. Hänellä kun oli kutomakone kotona. Jotkut lapset kyllä kiusasivat häntä, mutta meillä oli niin kova kuri sen asin suhteen.

Juoppoäijiä kiusattiin ja vakoiltiin kans, vaikka se oli kiellettyä. Sanomalehti haettiin postin laatikosta illalla ja äiti ei voinut meitä lähettää sitä hakemaan niiden juoppojen takia, vaan se oli tosi kiukkuinen ja haki itse. Ne juopot makoili heinäladossa örisivät ja pelasivat korttia. Äiti kertoi että ne tekee maantietä ja tulevat viikonlopuiksi kotiin, joivat ja pelasivat tilipussinsa matkanvarrella. Kova sääli oli niitä lapsia joiden isiä ne olivat.

miljoona kirjoitti:

Sulla on kiva työpaikka. Meillä kans hukutaan kirjoihin kun tytär on kirja-alalla.Olen muuttanut elämässäni 15 kertaa ja aina olen asunut kirjaston vieressä. Viisikko kirjoja en ole lukenut. Pervoja mekin kiusattiin pienenä ja vakoiltiin mutta romaneja pelättiin, kun ne leiriytyi kylälle. Ja kerran ne kakarat repivät koulusta kotimatkalla veljen repussa olevat koulukirjat, koko vuoden piirustukset kansiosta ja askartelut. Sinne heittelivät pitkin kylää.

Monenlaisia sotainvaliideja oli siihen aikaan. Kulkukauppias oli yksi, ajeli käsin poljettavalla invapyörällä ja möi neuloja kampoja ja lankoja. Sille oltiin kohteliaita ja saatiin tikkarit, kun äiti osti aina häneltä lankaa. Hänellä kun oli kutomakone kotona. Jotkut lapset kyllä kiusasivat häntä, mutta meillä oli niin kova kuri sen asin suhteen.

Juoppoäijiä kiusattiin ja vakoiltiin kans, vaikka se oli kiellettyä. Sanomalehti haettiin postin laatikosta illalla ja äiti ei voinut meitä lähettää sitä hakemaan niiden juoppojen takia, vaan se oli tosi kiukkuinen ja haki itse. Ne juopot makoili heinäladossa örisivät ja pelasivat korttia. Äiti kertoi että ne tekee maantietä ja tulevat viikonlopuiksi kotiin, joivat ja pelasivat tilipussinsa matkanvarrella. Kova sääli oli niitä lapsia joiden isiä ne olivat.

Lue lisää

Tästä sen näkee, että maailma ympärillämme on muuttunut kovasti. Kulkukauppiaita oli myös meidän kulmillamme Helsingin lähiössä, jossa asuimme omakotitalossa. 1960-luvun kuluessa maailma alkoi muuttua ja sitä pidetäänkin koko modernin yhteiskunnan suurimpana murroskautena.

Mäkin luin kaikki meidän kirjaston viisikot. En tiedä oliko siellä koko sarja. Meillä oli kotona Enid Blytonin Salaisuus-sarjaa. Ainakin oli Nimettömien kirjeiden salaisuus ja Aution talon salaisuus. Seikkailu-sarjasta oli Seikkailujen linna.

Mä sain kummitädiltä joululahjaksi Pikku Heidin. Yritin lukea sitä, mutta ei siitä tullut mitään. Oli jotenkin liian synkkä kertomus pikkulikan luetavaksi. Minua nolotti, kun en lukenut saamaani lahjaa. Kirja piinasi minua kirjahyllyssä vuosikaudet, kunnen joskus 1990-luvulla vein sen lähes iskemättömänä divariin.

Ei viisikkokaan väkivaltarikoksia ratkonut. Mun veli ja naapurin poika salakuuntelivat vanhoja ukkoja, ja saivat tietää kaikenlaista, esimerkiksi, että erään ukon peräkammarin poika oli homoseksuaali. Ei pojat silti levitelleet juoruja tai kiusanneet ihmisiä tiedoillaan. Joskus kertoivat minulle silmät pyöreinä kuiskaten, mitä olivat kuulleet. Salaisuus menettää jännitteensä, jos kaikki muutkin tietävät sen.

sedna2003 kirjoitti:

Ei viisikkokaan väkivaltarikoksia ratkonut. Mun veli ja naapurin poika salakuuntelivat vanhoja ukkoja, ja saivat tietää kaikenlaista, esimerkiksi, että erään ukon peräkammarin poika oli homoseksuaali. Ei pojat silti levitelleet juoruja tai kiusanneet ihmisiä tiedoillaan. Joskus kertoivat minulle silmät pyöreinä kuiskaten, mitä olivat kuulleet. Salaisuus menettää jännitteensä, jos kaikki muutkin tietävät sen.

Lue lisää

Kuulostaa ihanalta paikalta, missä kansalaiset arvostavat toistensa yksityisyyttä :) Meidän pikku Pervolassa ei ollut mitään sen suuntaista. Jos yhtäkkiä päätitkin ostaa täysmaitoa kevytmaidon sijasta, kaikki tiesi siitä ennen kuin edes olit tölk-anteeksi-pussin avannut. Yleensä nuo rötöstelijätkin oli tiedossa. Mutta, kerronpa tarinan:

Oli kerran kaunis kesäilta, rauha maassa ja lokit taivaalla. Ja mies rannalla ahertamassa perämoottorinsa kimpussa, irti piti saada, mutta ruuvari puuttui. Poliisi nautti iltapartiosta tekemällä kunnarin rannalla, ja joviaalina herrasmiehenä meni tarjoamaan apua Evinruden kanssa. "Oisko poliisilla ruuvimeisseliä, sellaista isoa?" Olihan poliisilla. Moottori irtosi, ja kaikki olivat tyytyväisiä. Kunnes seuraavana aamuna tehtiin ilmoitus varastetusta Evinrudesta.

Toinen tarina kun nyt pääsin vauhtiin. Paikkakunta missä kasvoin oli vahvasti ruotsinkielinen. Silloin 40 vuotta sitten ei saanut kaupasta makkaraa ellei osannut pyytää sitä korv. Joten toimeen oli tultava hoonolla soomella.

Taksikuski yritti parastaan aina. Silloinkin, kun vanhempi rouva tarvitsi kyydin sairaalaan. Perille hän tietysti pääsi, mutta sitten kuskin mieleen käväisi, josko rouva tarvitsisi Kelaa varten kuittia? Joten kun rouva oli nousemassa kyydistä, taksikuski sanoi: "Venttas lite, riivas vittu först!" Tarinan mukaan ruova ei jäänyt odottamaan kvittoa.

Putkivalo kirjoitti:

Kuulostaa ihanalta paikalta, missä kansalaiset arvostavat toistensa yksityisyyttä :) Meidän pikku Pervolassa ei ollut mitään sen suuntaista. Jos yhtäkkiä päätitkin ostaa täysmaitoa kevytmaidon sijasta, kaikki tiesi siitä ennen kuin edes olit tölk-anteeksi-pussin avannut. Yleensä nuo rötöstelijätkin oli tiedossa. Mutta, kerronpa tarinan:

Oli kerran kaunis kesäilta, rauha maassa ja lokit taivaalla. Ja mies rannalla ahertamassa perämoottorinsa kimpussa, irti piti saada, mutta ruuvari puuttui. Poliisi nautti iltapartiosta tekemällä kunnarin rannalla, ja joviaalina herrasmiehenä meni tarjoamaan apua Evinruden kanssa. "Oisko poliisilla ruuvimeisseliä, sellaista isoa?" Olihan poliisilla. Moottori irtosi, ja kaikki olivat tyytyväisiä. Kunnes seuraavana aamuna tehtiin ilmoitus varastetusta Evinrudesta.

Toinen tarina kun nyt pääsin vauhtiin. Paikkakunta missä kasvoin oli vahvasti ruotsinkielinen. Silloin 40 vuotta sitten ei saanut kaupasta makkaraa ellei osannut pyytää sitä korv. Joten toimeen oli tultava hoonolla soomella.

Taksikuski yritti parastaan aina. Silloinkin, kun vanhempi rouva tarvitsi kyydin sairaalaan. Perille hän tietysti pääsi, mutta sitten kuskin mieleen käväisi, josko rouva tarvitsisi Kelaa varten kuittia? Joten kun rouva oli nousemassa kyydistä, taksikuski sanoi: "Venttas lite, riivas vittu först!" Tarinan mukaan ruova ei jäänyt odottamaan kvittoa.

Lue lisää

Nauroin ääneen molemmissa. Aika pahat tilanteet. Mahtoi poliisia otaa pattiin, ja taksikuskia ehkä vähän hävettää, mutta kaikkia muita varmaankin nauratti.

Heillä oli ihan aina eväät matkassa, ja ne kuvattiin yksityiskohtaisesti. Ihmettelin sitä, kun heillä oli aina kakkua matkassa. Tais olla hedelmäkakkua. Ei meillä kakkua tarjottu muuten kuin kahvipöydässä, eikä sitä sentään ihan joka päivä ollut eikä varsinkaan retkievääksi asti.

Poikatyttö Pauli(Paula) oli tyttöjen suosikki ja esikuva. Minäkin vieroksuin tyttömäisiä vaatteita ja kuljin mieluiten vejeni vanhoissa vaatteissa. Paulin koira oli Timi. Toinen tyttö oli muistaakseni Anne, ja hän oli porukan nuorin. Poikien nimiä en muista.

Toi vaklaus tuntuu olevan leikkinä kestosuosikki. Kerran olin postilaatikolla, ja ohi meni muuttoauto. Naapurin pikkulikka oli myös siinä. Sanoin, että mihinköhän toi menee. Katselimme uteliaana auton perään. Kun sanoin leikilläni, että vaklataanko, niin likka singahti heti sähkötolpan taakse ja katsoi auton suuntaan valppaana selkä tiukasti tolppaan liimautuneena. Rupes väkisin naurattamaan. En muista omista vaklauskeikoistani niin intensiivistä eläytymistä.

sedna2003 kirjoitti:

Heillä oli ihan aina eväät matkassa, ja ne kuvattiin yksityiskohtaisesti. Ihmettelin sitä, kun heillä oli aina kakkua matkassa. Tais olla hedelmäkakkua. Ei meillä kakkua tarjottu muuten kuin kahvipöydässä, eikä sitä sentään ihan joka päivä ollut eikä varsinkaan retkievääksi asti.

Poikatyttö Pauli(Paula) oli tyttöjen suosikki ja esikuva. Minäkin vieroksuin tyttömäisiä vaatteita ja kuljin mieluiten vejeni vanhoissa vaatteissa. Paulin koira oli Timi. Toinen tyttö oli muistaakseni Anne, ja hän oli porukan nuorin. Poikien nimiä en muista.

Toi vaklaus tuntuu olevan leikkinä kestosuosikki. Kerran olin postilaatikolla, ja ohi meni muuttoauto. Naapurin pikkulikka oli myös siinä. Sanoin, että mihinköhän toi menee. Katselimme uteliaana auton perään. Kun sanoin leikilläni, että vaklataanko, niin likka singahti heti sähkötolpan taakse ja katsoi auton suuntaan valppaana selkä tiukasti tolppaan liimautuneena. Rupes väkisin naurattamaan. En muista omista vaklauskeikoistani niin intensiivistä eläytymistä.

Lue lisää

Olisko pojat olleet Dick ja Leo.
Jostain tuli mieleen.

Tyttökitrjoja en ole lukenut oikeastaan koskaan lapsena.
Sitten vähän vanhempana kyllä Anni Polvaa.

tulisilla kirjoitti:

Olisko pojat olleet Dick ja Leo.
Jostain tuli mieleen.

Tyttökitrjoja en ole lukenut oikeastaan koskaan lapsena.
Sitten vähän vanhempana kyllä Anni Polvaa.

Lue lisää

Joo, Dick ainakin. Leoa en muista, mutta sä varmaan muistat paremmin, koska sulla oli oma Viisikko-kirjasto. Sähän olisit voinut mennä Tuplaan tai kuittiin kisailemaan Viisikkotietämyksestä. 'Millaiset eväät Viisikolla oli kirjassa Viisikko pulassa?'

sedna2003 kirjoitti:

Joo, Dick ainakin. Leoa en muista, mutta sä varmaan muistat paremmin, koska sulla oli oma Viisikko-kirjasto. Sähän olisit voinut mennä Tuplaan tai kuittiin kisailemaan Viisikkotietämyksestä. 'Millaiset eväät Viisikolla oli kirjassa Viisikko pulassa?'

Lue lisää

Minä ja mun muistini :)
En olis pärjännyt silloin, enkä pärjäis tänäänkään..
Siks mulla on ollut tapana kerätä kirjoja. Niin historiasta, luonnosta kun muustakin mikä kiinnostaa.
Kirjat peliin niin on mistä ottaa kun ei muista.

Tosin kun hommasin tämän tietsikan niin kirjojen ostaminen sen takia on vähentynyt. Täältähän löytää miltei kaiken.

tulisilla kirjoitti:

Minä ja mun muistini :)
En olis pärjännyt silloin, enkä pärjäis tänäänkään..
Siks mulla on ollut tapana kerätä kirjoja. Niin historiasta, luonnosta kun muustakin mikä kiinnostaa.
Kirjat peliin niin on mistä ottaa kun ei muista.

Tosin kun hommasin tämän tietsikan niin kirjojen ostaminen sen takia on vähentynyt. Täältähän löytää miltei kaiken.

Lue lisää

Mulla on kans monelaisia hakuteoksia. Mitä enemmän kahlaa kaikenmaailman tietoa, niin sitä useammin muistettavan asian edessä on just sitä tietoo, jota ei sillä kertaa hae. Sama homma romuvarastojen kanssa, vaikka ne on paljon helpompi hallita, kun on näkömuisti. 'Mä näin sopivan kokoisen putken pätkän viime viikolla jossain tuolla.'

Vaikea sanoa Annesta mitään, en tuntenut henkilökohtaisesti. Ensimmäiset Viisikot kirjoitettiin toisen maailmansodan aikana, ja uskoakseni ruoka oli silloin iloinen asia, puhumattakaan hedelmäkakusta. Herkkueväisiin eläytyminen saattoi olla just se juttu, mitä sodan varjossa elävät lapset kaipasivat. Viimeinen Viisikko on kirjoitettu 1963. Sarja oli varmaan siinä vaiheessa aikansa elänyt juttu. Seikkailusarjaa ilmestyi vuoteen 1979 asti.