Moi! Olen pian 18 v lukiolainen ja olen jo pidempään vakavasti harkinnut lukion jälkeen lääkikseen menoa. Miten lääkiksessä opiskelu käytännössä eroaa lukio-opinnoista? Minkälainen vaikeustaso on? Jos on pärjännyt kiitettävästi lukion fysiikassa, kemiassa yms, niin miten luulette pärjäävän lääkiksessä, tai siis miten paljon siitä opinnot vaikeutuu? Kuinka paljon kurssikirjoista on englannin kielellä opiskeltavia ja pärjääkö jos englannin kielen taito ei ole ihan parhaimmasta päästä? Luulisi, että pärjää, kun ei kielitaitoa pääsykokeissa kysytä... Kertokaa myös jos jaksatte, millaista lääketieteellisessä opiskelu muuten on (oppiaineet yms)?
Lääkisläisille kysymyksiä!
lukiolainennnn
5745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse ainakin jouduin koventamaan opiskelutahtia lääkiksessä, mutta paljon riippuu, kuinka paljon on tottunut lukiossa töitä tekemään ja kuinka kunnianhimoisesti lääkiksessä opiskelee. Osa kavereistani on sanonut, että teki jo lukiossa niin paljon töitä, ettei eroa lääkiksen välillä ollut. Opiskelu on toki vapaampaa siinä määrin, että luennot on vapaaehtoisia ja päivittäisten pakollisten läksyjen sijaan olisi itse vaan otettava kirja käteen ja luettava ilman oppimista tukevia tehtäviä. Lääkiksessä kohtaa myös faktan, että kaikkea ei ehdi eikä pysty mitenkään opiskelemaan, vaan on valtavasta tietomäärästä poimittava se oleellisin ja osa asioista jätettävä vähemmälle paneutumiselle/väliin. Päivien pituus vaihtelee paljon. Tentit on laajempia ja viimeisen illan tenttiin lukemisella ei enää oikeasti pärjää.
Huonommallakin kielitaidolla pärjää tai ainakin itse olen pärjännyt ihan hyvin (yo-kirjoituksista B). Preklinikan kirjat on englanniksi, klinikassa lähinnä suomeksi. Luentoslaidit on kuitenkin suomeksi ja niitä lukemalla pääsee kyllä kursseista hyvin läpi. Kirjasta voi sitten täydentää jotakin asiaa, mutta todellakaan kaikkia kirjoja ei tarttee kannesta kanteen lukea ja opiskelu ei todellakaan ole englanninkielen varassa.
https://wiola.uef.fi/weboodi/ Tuolta pääset ilman kirjautumista tutustumaan esimerkiksi Kuopion kursseihin. Valitset vain Opintojaksot/Opetus alta Oppaittain ja Terveystieteiden tiedekunnan alta löytyy Lääketieteen laitos. Sieltä linkistä Lääketiede, 2011-12 löytyy tutkintorakennekohdasta kaikki kurssit ja niiden esittelyt järjesteltynä vuosikursseitain.
No hei!
En ole aloittaja, mutta vastasit niin asiallisesti, että haluan kysyä mielipidettäsi minua askarruttavaan kysymykseen, joka vähän sivuaa aihetta.
Eli minä olen siis aikuisopiskelija. Käyn nyt iltalukiota ja tarkoitus on pyrkiä lääkikseen. Iltalukiossahan on n. puolet vähemmän oppitunteja, kuin päivälukiossa, mutta silti vaatimukset osaamisen tasosta samat. Minä näytän oppivan asiat helposti ja vaikken juurikaan lue läksyjä ja kokeisiinkin vain selailen kirjoja ym., ovat arvosanani luokkaa 8 - 10 ja huonoin kurssiarvosana on 8, pääasiassa ysejä. Tämä siis käytännössä täysin vailla vaivannäköä.
Välillä olen miettinyt, että riittävätkö rahkeeni lääkikseen. Päätä ehkä riittäisi, mutta miten käy opiskelun, kun olen tottunut pääsemään opinnoissa helpolla. Lääkiksessä omaksuttava tietomäärä on kuitenkin paljon suurempi kuin lukiossa, eikä siellä liene mahdollista pärjätä pelkällä tuntiopiskelulla.
Mitä osaisit sanoa siihen, että onko lääkiksessä poikkeuksetta kaikkien päntättävä ja käytettävä hurjasti aikaa lukemiseen ja opiskeluun, vai voisiko sielläkin olla niin, että helposti oppiva pärjää vähemmällä lukemisella? En tietenkään ajattele, että haluaisin oppia vähemmän. Toki haluan oppia kaiken tarvittavan, mutta voiko sen oppia lukematta 24/7?
Jos on oikeasti jonkin verran keskivertoa parempi oppimaan asioita, niin ei todellakaan tarvitse 8-16 olla lukemassa. Luennoilla muutama tunti päivässä ja siihen tunti-pari omatoimista lukemista päälle niin varmasti oppii tärkeät asiat, ei kyllä välttämättä kaikkea nippelitietoa. Näin siis preklinikassa.
Vaikea sanoa, kun kaikki on niin yksilöllisiä oppijoita ja todellisuudessa en tiedä tarkkaan kuin itse tekemäni työn määrän. Väittäisin kuitenkin, ettei pelkästään luennoilla käymällä opi. Ihan jo siitäkin syystä, että osa luennoista on hieman heikkolaatuisia... Itsekin tosiaan sain lukiossa juuri 8-10 arvosanoja kielten kursseja lukuunottamatta, enkä kyllä kotona lukemista harrastanut kuin edellisenä iltana ennen tenttiä. Nyt lääkiksessä joutuu lukemaan enemmän kotonakin. Mutta ei se todellakaan tarkoita 24/7 lukemista. Toki porukassa on muutama, joka sitä harrastaa. Mutta jos päätavoitteena ei ole korkeimmat arvosanat (millä ei oikeasti tällä alalla tee mitään), jää kyllä aikaa muullekin elämälle. Itse käytän noin viikon tenttiin lukemiseen ja sillä saanut ihan keskitason tai hieman parempiakin arvosanoja. Hyvin harvoin tulee luettua ennen sitä, paitsi anatomiat teetti huomattavasti enemmän töitä, kun sitä ulkoaopettua riitti... Välillä on tiukempia aikoja ja joutuu jättämään muuta elämää vähemmälle, mutta löysempääkin välillä on. Ja varsinkin klinikassa on ainakin minun mielestäni reilusti lomia (jotka voi olla sitten töissä...). Mutta en minä työmäärää pelkäisi. Lukeminen kun on huomattavasti motivoivampaa kuin lukioaineissa., niin sekin jo helpottaa. Ja tiedän ihmisiä, jotka eivät esimerkiksi koskaan viikonloppuisin opiskele, mutta silti hyvin ovat pärjänneet.
Kiitos :)
Helpottavaa tietää, ettei välttämättä tarvitse ihan nonstoppina opiskella. Joudun kuitenkin sitten tekemään myös ansiotyötä opiskelun ohella ja perhettäkin on huolehdittavana.
Kai minulla sitten on tulevaisuus lääkärinä. Sisäänpääsystä en sentään ole huolissani, koska ainoita ns. heikkoja aineita minulla ovat ruotsi, historia ja maantieto, jotka eivät kamalasti kiinnosta. Matematiikka, fysiikka, biologia, äidinkieli ja englanti ovat vahvimpia (9-10), kemiakin ok (8-10).
Tuota anatomiaa olen tiennyt jo kauan pelätä - ja latinaa, mutta kaipa se menee sitten kun aika on :)