Heinäkuussa luulin, että tästä en selviä koskaan. Tuska jatkui elo- ja syyskuun todella kovana. Lokakuussa huomasin välillä, että en muista ajatella sinua koko aikaa. Nyt tajusin, että en ole miettinyt sinua lainkaan ainakaan viikkoon ellen jopa kahteen. Nytkään sinun ajatteleminen ei tuota minulle minkäänlaista tuskaa. Olen perusonnellinen taas. Neljä kuukautta sitten itkin vain, nyt en muista mitä tunsin kun surin.
Lohdusta saman kokeville
Höppänä44
384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos tuo on totta, on minullakin vielä toivoa. Aikaa on kulunut, tuntuu vain, että kaipaus vaan voimistuu voimistumistaan, mikään ei tunnu miltään, iloa ei ole, jokin puuttuu.
Sama juttu mutta tajusin että hän on löytänyt uuden onnen. Jotenkin toivoisin itsekkin olevani joku päivä rakas jollekkin niin että tuo toinenkin tuntuisi rakkaalta. Ongelma on se että rakastun aika harvoin. Hänen kanssaan olisin omalla rosoisella tavalla varmasti ollut onnellinen ja varmasti ne rosot olisivat aikaa myöten hiotuneet. Tämä vain tuli puun takaa, toisaalta kaikki oli niin vaikeaa eikä sitä tietä toisen luo oikein löytynyt puolin eikä toisin.
Sama mulla, mua petettiin ja siitä hän jopa kerkui minulle. Kipu ja katkeruus jäi sydämeen, itseinho vei mielenterveyteni. Hänen kostonsa elää ikuisesti mielessäni.