Olen parikymppinen korkeakouluopiskelija, ja kärsinyt nyt noin puolen vuoden ajan ahdistuksesta ja paniikkikohtauksista. Käyn psykiatrilla ja lääkityksenä tällä hetkellä Cipralex 15mg.
Haluaisin kuulla teidän muiden samassa tilanteissa olevien kokemuksia paniikkihäiriön kanssa elämisestä. Miten selviätte päivittäisestä kouluelämästä? Mulle kouluun meneminen on nykyisin todella tuskallista, paniikkikohtauksia en enää (lääkityksen takia tai muuten vaan) juurikaan saa koulussa, mutta sinne lähteminen on mielettömän ahdistavaa. Ahdistus helpottaa heti, jos juttelen jonkun koulukaverin kanssa, tai luento sujuu hyvin, mutta yksin koululla oleminen ja edes sen ajatteleminen saa kovan ahdistuksen pintaan. Myös tulossa olevat esitelmät jännittävät aivan hirveästi.
Olen käynyt kursseja nyt hieman hitaammin jaksamiseni mukaan, mutten todellakaan haluaisi luopua koulunkäynnistä tai pitää välivuotta.
Lääkitys on auttanut pelkoihin jonkun verran, mutta voi miten toivoisin taas voivani elää normaalia opiskeluelämää ilman tällaista taakkaa.
Haluaisin kuulla teidän muiden samassa tilanteissa olevien kokemuksia paniikkihäiriön kanssa elämisestä. Miten selviätte päivittäisestä kouluelämästä? Mulle kouluun meneminen on nykyisin todella tuskallista, paniikkikohtauksia en enää (lääkityksen takia tai muuten vaan) juurikaan saa koulussa, mutta sinne lähteminen on mielettömän ahdistavaa. Ahdistus helpottaa heti, jos juttelen jonkun koulukaverin kanssa, tai luento sujuu hyvin, mutta yksin koululla oleminen ja edes sen ajatteleminen saa kovan ahdistuksen pintaan. Myös tulossa olevat esitelmät jännittävät aivan hirveästi.
Olen käynyt kursseja nyt hieman hitaammin jaksamiseni mukaan, mutten todellakaan haluaisi luopua koulunkäynnistä tai pitää välivuotta.
Lääkitys on auttanut pelkoihin jonkun verran, mutta voi miten toivoisin taas voivani elää normaalia opiskeluelämää ilman tällaista taakkaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Minun oli pakko vastata viestiisi, sillä olen itse täysin vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Itse olen 22 v ja amk.ssa opiskelen. Itse sain diagnoosin paniikkihäiriöstä vasta alle kuukausi sitten, kun en enää kouluun pystynyt menemään... Olen kylläkin kärsinyt paniikkikohtauksista jo jonkin aikaa.. Tänä syksynä vain tilanteeni meni niin paljon alaspäin, kun opiskelussa alkoi nyt vaativa vuosi ja lähipiirilläni ei ole mennyt kovin hyvin, että kohtauksia alkoi tulla melkein päivittäin. Minulla kohtaukset tulevat herkemmin, kun olen yksin. Olen tähän syksyyn asti vain pakottanut itseni selviämään arjesta ja koulusta, mutta viime kuussa luulin jo kirjaimellisesti sekoavani kohtausten aiheuttaman pelon vuoksi.
Minun kohdallani nyt kävi niin, että koulun terkka ohjasi minut lääkärille, joka kirjoitti minulle opiskelutauon loppuvuodeksi. Lisäksi käyn terapiassa. Sain myös paniikkikohtauksiin estolääkityksen citalopram 10 mg, mutta terapeuttini mielestä kokeilemme ensin psykoterapiaa, ja ellei se riitä, niin sitten aloitan estolääkityksen. Nyt olen sitten pitänyt taukoa koulusta (mikä tuntuu todella oudolta minulle, koska olen muutenkin suorittaja luonteeltani.. enkä ole edes pitänyt kesälomaa varmaan 6 vuoteen!!) ja keskityn päivän arkirytmiin. Minulle tämä on hyvä vaihtoehto, koska en olisi pystynyt missään nimessä opiskelemaan tällä hetkellä. Nyt on tärkeintä saada kohtaukset hallintaan, ja minä käytän apuna urheilua ja oikeanlaista ruokaa. :) itse jatkan opintoja varmaankin tammikuun puolella.
Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti saat pelkosi hallintaan! kerrankin voin sanoa jollekulle, että "tiedän miltä sinusta tuntuu", mutta kyllä sinä selviät. Kun ei anna paniikille ja pelolle valtaa, niin pystyy elämään yhtä normaalisti kuin muutkin. Pitää vaan olla kärsivällinen. :)
Tsemppiä!
Heippa!
Kiitos vastauksesta, on tosi huojentavaa kuulla että on todella olemassa ihmisiä, jotka kokee tän ihan saman. :) Välillä tuntee olevansa niin hirmu yksin tän ongelman kanssa, vaikka tiedän varsin hyvin, että pahakaan paniikkikohtaus ei näy musta itsestäni mitenkään ulospäin, ja vaikka kuinka moni samassa koulussa oleva voi kärsiä samoista oireista kuin mäkin.
Mulla on enää muutama kurssi jäljellä ennen kandidaatintyön tekoa, ja tutkinto olisikin tarkoitus saada keväällä. Se ei ole paljoa, mutta tuntuu välillä tosi vaikealta, kun lähes joka aamu kouluun lähtö on aikamoista taistelua pään sisällä. Voimaa saan kuitenkin hyvin menneistä päivistä, ja ne kasvattaa positiivista oloa ja vähentää pelkoa.
Urheilu ja ruokavalio, plus säännöllinen unirytmi, on toimineet mullakin loistavasti olon parantajina, samoin kahvin kittaamisen oon lopettanut täysin. Tuntuu jotenkin absurdilta ajatella, että esim. vuosi sitten join huoletta 3-5 isoa kuppia kahvia päivässä, ja nyt jo pienikin määrä aiheuttaa hermostumista ja paniikin oireita...
Tsemppiä myös sinulle, ota opiskelutauosta kaikki irti paranemisen suhteen! :)