Yksin asuminen korvessa

Toisinpäin.

Kyllä maalla on turvallisempaa kaikkinensa. Pöndellä naapurit seuraillee, elikkäs naapurikyttää, kaupungeissa ei mitään väliä, eikä kukaan edes uskalla sekaantua mihinkään.

Ite olen paljon pöndellä, nytkin. Mieluiten ihan itekseni, nyt katti seurana. Ei täällä mitään pelättävää ole. Tsadissa saa pelätä kauppareissujakin ja meillä tuntuu olevan murtoyritysten väli himbelaadiin muodostunut viideksi vuodeksi....

Mutta on tässä ne muut juttunsa. Pitääpi olla polttopuuta sähkökatkojen varalle, paljon taskulamppuja, auto kunnossa, kännykän ois hyvä kuulua ja parempi ois olla vielä lankapuhelin kaiken varalta, myös siirtomaaelintarvikkeita ja tupakkaa pitää olla varastossa, jos vaikka lumimyrsky tukkii kulkuyhteydet, etkä viikkoon pääse maalikylille :D

Ei mua pöndellä kuitenkaan pelota mikään, kaupungissa pitää aina olla varuillaan, jopa kotonaankin. Sanotaan nyt vaikka niin, yli viiteenkymmeneen vuoteen en ole täältä pöndeltä tehnyt yhtään rikosilmoitusta, enkä soittanut hätäkeskukseen. Tsadissa on noita ilmoituksia tehtailtava melko usein, osa ihan vakuutusten takia kun joku koittanut murtautua autoon, asuntoon, varastoon... Ja hox, mä asun sentään rauhallisessa nukkumalähiössä siellä. Täällä pönden syrjäkylillä on rauhaisaa aina ollut. Mä kun en paljoa liiku, naapurin vanhaisäntä pruukaa soittaa jostain "asiasta" kerran viikossa, että niinkuin olenko hengissä enää. Tsadissa kai vanhin löydetty muumio oli ollut kuolleena jo kuus vuotta, ilman, että kukaan oli hokannut.


=DW=

=DW=

Käsittääkseni mies.

Mutta ei asialla väliä. Äiti asusteli tässä mökissä yksin reilut kymmenen vuotta, meni sitten sairaalaan kuolemaan, tossa yks naapurin mummo tilas taksin itelleen kun piti lähteä sairaalaan kuolemaan. Höh, mun vanha kansakoulunopemummeli eli melkein satavuotiaaksi itekseen ja meni kuolemaan sairaalaan...

Kun se on toi naapurikyttäys, elikkäs yhteisöllisyys kuitenkin paremmalla mallilla pöndellä. Se on niinkuin kaikkien yhteinen etu. Vaikka vihoissa oltaiskin, tulipalo kun tulee, ukot lähtee juoksemaan apuun. Ja jos joku on vaikka ajanut tiellä ojaan, aina pysähdytään. Se on niinkuin oman selustan varmistamista, jos ite auttaa muita, tarvitessa saa apua myös ite.

Ai niin. Tossa rajanaapurina eläkepappa. Tai tavallaan oli. Se eli yksikseen yli yheksänkymppiseksi. Joopa, ei juoksevaa vettäkään. Kyläläiset kehitteli juonen, että kunnanlekurille tarkastukseen. Ja lekuri, että tutkimuksiin osastolle. Ja silleen se pappa saatiin pökkäytetyksi vanhustentalolle. Se kun ei ois enää kauaa pärjännyt tossa talossa, nyt näytti kattokin jo osittain romahtaneen, mutta ukkeli on ihan tyytyväinen ja hyväntuulinen. Kunniakuntalainen muuten, kunnan vanhin ihminen.

Mulla ollut kaks kertaa tsadissa, että joutunut huutaan apua omalta pihalta, ikinä kukaan seinänaapurikaan tullut ees kattomaan, vaikka hyvissä väleissä muka ollaankin ja takuuvarmasti ovat kuulleet.

Mä en arvosta kaupunkilaisten "yhteisöllisyyttä" enenpää kuin koiran jätöstä. Pöndellä se on pakollinen asia, vaikka tietenkin kaikessa kääntöpuolensa. Vaikka täällä kytätään toisia, toisten asioihin ei sekaannuta suotta, jos ei ole tarve.

Mä olen jotenkin 50/60 nykyään pöndellä ja tsadissa, kummassakin omat puolensa, sekä hyvät, että huonot. Mutta se varmasti on hyvä puoli pöndellä, täällä ei tarvitse pelätä turvallisuutensa puolesta. Mulla huuto kuuluu naapuriin, jos hätä tulee, sieltä lähtee neljä miestä juoksemaan. Hitto, tsadissa ei tule kukaan edes ikkunaan, että joutuisi sekaantumaan mihinkään.


=DW=

Ota schäferi ja osta haulikko!

Voi sentään !? Minä olen kaupungissa asunut ikäni... ja muuttanut juuri
turvattomuuden vuoksi maalle 11 vuotta sitten.
Täällähän vasta turvallista on, kylässä on 4 taloa, joista yksi tyhjänä koska iäkäs mummo kuoli juuri pois. Tie ei jatku mihinkään, joten outo kulkija huomataan
heti. Voi jättää avaimet oveen jos esim. nuohooja on tulossa eikä itse ole kotona.
asukkaita on yhteensä 6 2 lasta.
en kaipaa turvakseni miestä, kolme koiraani ovat kyllin hyviä vahteja ja ilmoittavat heti jos joku outo henkilö tai eläin liikkuu lähistöllä.
Järki käteen, ei elämä ole kuin elokuvissa.

Ihminen on laumaeläin, ja on asunut kautta historian pienemmissä tai suuremmissa ryhmissä. Viisas omaan ryhmään luottava yksilö on saanut muista turvaa, lämpöä ja ruokahuoltokin on ollut yhteistyönä varmempaa.

Samassa paikassa asuvat naamaltaan tutut ovat tietenkin meitä, ja koemme heidän olevan turvanamme vaaran hetkellä. Pahuuksia tekevät kasvottomat ne ovat vieraan heimon edustajia. Ei tilastotieto tai jokin muu järkeen perustuva perustelu muuta tosta vaan fiilistä, jonka juuret juontavat lajimme kehityshistoriaan. Turvallisuuden kokeminen ja pelko ovat tunteita, ja ihminen muodostaa käsityksensä ensisijaisesti tunteella.

Kumma juttu tuo turvattomuuden tunne. Minä en uskaltaisi asua edes miehen, koiran ja ampuma-aseen kanssa korvessa, tunnen oloni turvallisemmaksi siellä, missä ympärillä on ihmisiä. Muutenkin apu on lähempänä kaupungissa kuin maalla, ainakin virallinen apu kuten poliisi, palokunta ja sairaalat.

Maalla ahdistaisi myös se, että kaikki tuntevat kaikki ja kaikkien taustat v'ähintään kolme polvea taaksepäin, ja jokainen, jonka suku ei ole asunut paikkakunnalla vähintään 1900-luvun alusta, on tulokas ja muukalainen ja vähän arveluttava. Naapuriavun kääntöpuoli on juoruilu, kadehtiminen ja kyttääminen, toisten elämä kiinnostaa enemmän kuin oma, ja jos jossakin asiassa uskallat poiketa naapureiden enemmistön tavoista, paheksunta on ankaraa.

Rikoksen uhriksi joutuminen on todennäköisempää kaupungissa kuin maalla, mutta silti pelkään mökkivarkaita enemmän kuin taskuvarkaita (vaikka olen kerran joutunut jälkimmäisen uhriksi). Sivullisiin kohdistuva katuväkivalta ei ole niin tavallista kuin lööppejä lukemalla voisi kuvitella, suurin osa väkivallanteoista tapahtuu pienessä tutussa piirissä.

Lehtien rikosuutisointi johtaa harhaan, koska ensin kerrotaan, kun jotain tapahtuu, sitten kerrotaan (ikäänkuin uutena asiana), kun asia menee käräjäoikeuteen, ja sitten vielä ehkä pari kertaa, jos juttu etenee korkeampiin oikeusasteisiin. Otsikossa tai lööpissä on aina vain se alkuperäinen rikos, ei koskaan mainintaa, että kyse on vanhasta tapauksesta.

Televisiosarjat ovat sellaista todellisuutta että tässähän olisi ympärillä pahempi meno kuin maailmansodassa jos sellaista todella tapahtuisi. Paljon rauhallisempaa on tämä oikea elämä, varsinkin maalla. Jos ei itse tule hulluksi, hulluja ei ole lähimaillakaan.

Pienessä maalaiskylässä on kiva asua. Ei tarvi pelätä mitään,kun ei ole edes katuvaloja. Korvessa en kyllä asuisi ilman paria hyvin koulutettua koiraa. Toisaalta keskellä korpea ei kukaan tutki, millainen laiton astalo sulla on taskussa.

Terveisiä Itä-Helsinki Minä uskaltaisin yksin asua korvessa lähes 70 v. naisena. Minulla ei perintö mökkejä tai edes rahaa mutta korpeen.Ei miestä ei miehen rahoja ei lesken eläke.Tuomittu asumaan kerrostalossa pieni asunto Helsingin Kaupungin vuokralisena. Jos jotain pelkäätte kohdatkaa pelkonne. Niin menen sinä ohi saman tien!

Asun kyllä maalla, mutten korvessa. - Nm. Se on kauempana

kyllä sitä voi joutua rikoksen uhriksi maallakin mutta meille on paha tulla yrittämähän.
meillä on tällä kylällä niin utelias ja ärhäkkä juoruakka että sitä karttavat kaupungin rikollisetkin.
maalla on mukava asua mutta yksi akka työntää nokkansa joka asiaan ja pilaa ihmisten päivän aina kun ämmä ilmaantuu maisemiin.

Kaikella aikansa, kyllä korvessa voi asua niin pitkään kun pystyy mutta jossain vaiheessa voi sairaus yllättää.
Entä kun on 80 kymppinen vanhus, mietippä sitä.

Ihmisen elämä on rajallinen, keski-ikäinen voi elää toivoallamaan tavalla jos mahdollisuuksia.