onko kenelläkään mitää kokemusta Kuopion julkulan sairaalassa olossa... mie oon ollu siellä ja just nyt oon lomalla ku sanoin et kaikki menee hyvin...mut kaikki ei oo hyvin oon viillelly ja itkeny ja tuntuu ku masennus vaan pahenee...siellä oli kans ahistavaa ja masennus ei lähteny pois vaikka näyttelinki todellla iloista...mut en voi mitään..tää oon miun antsaitsema sairaus joka ei lähe varmaan ikinä pois ja just sen takii tekis mieli taas...tappaa itteni..tiiän oon sairas paska joka ansaitsee tän ja oon pahoillani ku oon olemassa...pitää kattoo et miten pitkään jaksan...
ahistunut
elämä on mustaa
7588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
se palkitaan vielä!
Koitahan jaksaa! Sairaalassa oleminen voi aluksi tuntua helvetilliseltä, mutta yleensä se helpottaa ajan kanssa. Sairaalassa on kuitenkin ammatti ihmisiä jotka varmasti osaavat auttaa sinua pahassa olossasi.Kuinka kauan kerkesit olla sairaalassa? Onko sinulla mitään lääkitystä masennukseesi?
mie kerkesin olla siellä pari viikkoo, mut huomenna loma loppus...mut en halluis takasi..se ku on suljettu osasto, joka ahistaa vielä enemmän... miulla on lääkkeet, mutta ne ei auta yhtään...remeron nukuttaa,mutta ei muuten auta ku tulee vaan paha olo ja väsyttää koko ajan ja joskus henki ei kulje kunnolla...seronil ei auta yhtään...ihan sama kun en ottas mitään...
mie vaan viiltelen koko ajan ja nyt miun kätteen koskee ihan sikana..mie halluun vaan tän paskan miun päästä pois...
Menehän näyttämään sitä kättäsi nyt heti lääkärille ja sitten mene takaisin sinne sairaalaan! Siellä kerrot REHELLISESTI kaiken mitä ajatelet ja tunnet, saat apua oikeisiin asioihin ja paranet siten. Suljetulle joutuu usein juuri viiltelyjen takia, ei siellä tarvitse kauaa olla kuitenkaan. Lopeta se viiltely tähänpaikkaan, se ei vie sun asiaas eteenpäin yhtään, päinvastoin. Anna ammatti-ihmisten auttaa sinua, ne haluaa vaan auttaa.
Tere!
Ole rehellinen siellä sairaalassa. jos Sinun ei ole hyvä olla niin kerro se hoitajille.
Sinun ei tarvitse esittää mitään! Eikä Sinun myöskään pidä esittää mitään!
He auttavat sinua parhaansa mukaan. Kerro lääkärille jos lääkkeet eivät mielestäsi toimi.
Et ole millään tavalla ansainnut masennusta!
Hyviä neuvoja tuossa edellä olevissa viesteissä.
Lääkkeistä kannattaa tosiaankin keskustella lääkärin kanssa. Joskus voi joutua kokeilemaan moniakin eri lääke vaihtoehtoja ennekuin se itselle sopivin lääke löytyy.
Tiedän, että viiltelyn lopettaminen ei ole helppoa. Etenekin kun elää sellaista ajanjaksoa, että ahdistus ja masennus on pahasti päällänsä.
Suljetulla osastolla oleminen voi tuntua todella vaikealle. Mutta joskus se on vain paras vaihtoehto. Useimmilla on pelko, että kun sinne menee niin ei päästetä takaisin vaan leimataan "Hulluksi" ja teljetään osostolle pysyvästi.Tuo ei kuitenkaan pidä paikkaansa.Sairaalan voi ottaa "loman" kannalta- itsensä parantamis lomana. Menet sinne ja annat itsellesi luvan olla masentunut ja ahdistunut. Ja olet rehellinen sinua hoitavalle henkilökunnalle. Rehellisyys itsellesi ja hoitohenkilökunnalle on hyvä lähtökohta toipumiseen. Toipuminen ei tapahdu hetkessä vaan pikkuhiljaa...ja se alkaa siitä kun sinä päätät, että nyt minä haluan toipua ja hakeudut hoitoon! Siinä ei ole mitään pelättävää tai hävettävää.
Älä missään tapauksessa ajattele, että olet ansainnut sairautesi! Se on pahin itsesuggestio minkä masentunut voi kokea! Kukaan ei ole ansainnut masennusta tai ahdistusta, se saattaa kuulostaa jonkun vanhanajan psykiatrin kahvinhajuiselta paatosouheelta, mutta se on myös totta. Elämä osaa olla ilkeä, mutta se on sitä oman, vinksahtaneen luonteensa takia, ei siksi että joku olisi todella ansainnut ne kolhut, jotka on saanut.