Oletko kuullut lastentarhanopettajasta, joka auttoi päiväkodin poikaa panemaan saappaat jalkaansa?
Opettaja kiskoi minkä jaksoi samalla kun poika työnsi jalkaa saappaaseen, mutta helppoa se ei totisesti ollut. Kun toinenkin saapas vihdoin oli jalassa, opettajalla oli ihan hiki. Ei ihme, että hän melkein voihkaisi kun poika ilmoitti: - Ne on väärässä jalassa.
Valitettavasti poika oli oikeassa. Saappaiden riisuminen ei ollut yhtään sen helpompaa kuin niiden jalkaan vetäminen. Opettaja onnistui vaivoin pysyttelemään tyynenä kun hän toistamiseen kiskoi ahtaat saappaat paikoilleen.
Siinä samassa poika huomautti: - Ei nää ole mun saappaat.
Opettaja puri kieltään jottei karjuisi pojalle: - Mikset sinä sanonut mitään! Kun hän oli kiskonut hankalat saappaat uudelleen pois, poika selitti: - Nää on mun veljen saappaat. Äiti käski mun panna ne tänään jalkaan.
Opettaja ei enää tiennyt itkeäkö vai nauraa. Hän kumartui taas kerran punnertamaan saappaita pojan jalkaan.
Huh-huh, valmista tuli - vihdoinkin. - Missäs sinun käsineesi ovat? opettaja kysyi pojalta. - Äiti pani ne saappaiden sisään.
Opettaja kiskoi minkä jaksoi samalla kun poika työnsi jalkaa saappaaseen, mutta helppoa se ei totisesti ollut. Kun toinenkin saapas vihdoin oli jalassa, opettajalla oli ihan hiki. Ei ihme, että hän melkein voihkaisi kun poika ilmoitti: - Ne on väärässä jalassa.
Valitettavasti poika oli oikeassa. Saappaiden riisuminen ei ollut yhtään sen helpompaa kuin niiden jalkaan vetäminen. Opettaja onnistui vaivoin pysyttelemään tyynenä kun hän toistamiseen kiskoi ahtaat saappaat paikoilleen.
Siinä samassa poika huomautti: - Ei nää ole mun saappaat.
Opettaja puri kieltään jottei karjuisi pojalle: - Mikset sinä sanonut mitään! Kun hän oli kiskonut hankalat saappaat uudelleen pois, poika selitti: - Nää on mun veljen saappaat. Äiti käski mun panna ne tänään jalkaan.
Opettaja ei enää tiennyt itkeäkö vai nauraa. Hän kumartui taas kerran punnertamaan saappaita pojan jalkaan.
Huh-huh, valmista tuli - vihdoinkin. - Missäs sinun käsineesi ovat? opettaja kysyi pojalta. - Äiti pani ne saappaiden sisään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Isossa kaupungissa oli julmetun suuri tavaratalo, josta sai aivan kaikkea. Liike oli pannut ilmoituksen myyjän paikasta ja paikkaa hakemaan ilmaantui ujohkon oloinen maalaispoika.
"Oot sitten maalta kotoisin?"
"Joo'o."
"Ootko ennen tehnyt myyntihommia?"
"Juu, kyllä mä siellä maalla..."
Vaikka sälli olikin vähän ujon oloinen, niin myyntipäällikkö jotenkin piti hänestä, ja otti hänet hommiin. Pitkän hikisen ensimmäisen työpäivän jälkeen päällikkö tulee siinä viiden pintaan katsomaan miten maalaispoika on pärjännyt.
No, montakos kauppaa olet tehnyt?"
"Yhden."
Päällikkö on vähän pettynyt, ja toteaa: "Niin, yleensä meidän myyjät tekee sellaiset 20-30 kauppaa päivässä. Paljonkos arvoinen se ainokainen oli?"
"1,2 miljoonaa."
"Yksi pilkku kaksi miljoonaa!! Mitä -ihmettä- sä oikein myit??"
"Niin no, mä myin tälle kaverille ensin sellaisen pienen ongenkoukun, sitten
vähän isomman, seuraavaksi sellaisen Rapalan viehesarjan ja vielä perhontekovehkeet. Sitten se tietysti tartti siimaa, ja mä myin sille ensin
sellaista tavallista, sitten vähän vahvempaa ja vielä sellaista kunnon barracudan kestävää extrasiimaa. Tietysti siihen sitten oli myytävä kunnon vavat ja kelat. Sitten todettiin, että kyllä se venekin tarvitaan, ja niin mä vein kaverin veneosastolle ja myin sille Marino 9000:n erikoisvarustein. Seuraavaksi se totesi ettei sen vanha kuplavolkkari kyllä jaksa vetää
semmoista rohjoa, joten vein sen sitte vielä auto-osastolle ja myin sille Range Roverin ja trailerin. Kaikkineen siitä tuli aika tarkkaan 1.198,160 mk."
"Ei jumalauta, mies tulee ostamaan ongenkoukkua ja sä myyt sille kaiken tuon?"
"No ei ihan... itte asiassa se tuli ostamaan muijalleen tamponeja, ja mä sitten sanoin sille, että sun viikonloppus on joka tapauksessa pilalla, mikset lähde vaikka kalaan..."
Must tämmöset jutut on parhaita. Hykerryttäviä, ei hävyttömiä. Ilahutan tällä monta ystävää
Hölösuut,
onneksi en ole teille lähettänyt mitään viestejä.
Papukaijakin osaaa pitää suunsa kiinni joskus.
Alvar K. ja soilike ei koskaan !
Oletko kuullut juttua ketusta ja pihlajanmarjoista.....
Kuulkaapa tätä: Muumimaasta mailattiin, että heiltä on karannut Haisuli. Hän on tyyppi, joka ilmestyy sinne, missä pidetään hauskaa tai muuten vain viihdytään. Haisuli on vastenmielinen ilonpilaaja, jonka ainoat sanat ovat hölö hölö tai höpö höpö.
Haisuli kiusasi aikanaan koulussa tyttöjä ja käy nykyisin vanhusten kimppuun. Hän on harmillinen mutta vaaraton, tiedotetaan Muumimaasta.
Moi !
Hykertelen vieläkin, hauska juttu,näitä lisää.
Hei !
Voin kuvitella tilanteen ,nauroin ,tämä jos mikä on tilanne komiikkaa,
Poikani tytär istui potalla, vatsa löysä,tyttö nopsaan totesi ,ripulikakka ,ei voi mennä hoitoon ,ja kysyessäni mitä ruokaa halusi,hän sanoi ,keitä pari pottua ja voita,saa kunnon ruokaa.
lasten suusta ,,,,
aina kun niitä saat lukea , ajattelet tilanteen tahatonta komiikkaa. Näihin ei kyllästy, sen verran äidillisiä tuteita meillä kaikilla on
oli aivan mahtavan hauska juttu. tuommosta voip syntyy vain noilta suloisilta taimilta.
luen tuon perheelle ko tulevat tännää käymää, niin hyö tietää mitä kaikkea voip olla odotettavis kohan jehupoika kasvaa.:)))
Olin kolmevuotiaan tyttäreni kanssa eräänä syksynä metsässä
samoilemassa. Tyttäreni kysyi, miksi emme kerää koskaan sieniä.
Vastasin, että äiti ei tunne kuin kärpässienen, joten ei voida kerätä
niitä syötäväksi. Tytär tokaisi siihen, että eihän se haittaa kun
meillä ei muut syö sieniä kuin isä.
Muutaman päivän päästä menimme neuvolaan ja neuvolatäti näytti
kirjasta sienen kuvaa ja kysyi tyttäreltäni mikä se on. Siihen tyttö
vastasi että kärpässieni ja äiti kerää niitä isille ruuaksi.