oon suurimman osan elämääni ollut yksin ja yksinäinen
nykyään en enää kärsi kroonisesta yksinäisyyden tuskasta ja olen pystynyt luomaan ja rakentamaan omanlaiseni ystävä ja ihmissuhdeverkoston.
oon tosi paljon miettinyt syytä yksinäisyyteeni ja tullut lopulta johtopäätökseen,että se on monen tekiän summa.
ensinnäkin olen perusluonteeltani yksineläjäsorttia,en laumasielu
toiseksi oon koko elämäni kokenut olevani erilainen ja ulkopuolinen
ja kolmanneksi kovien kokemusteni vuoksi on ollut todella hankala oppia luottamaan ja sitä kautta päästämään ketään tuntemaan itseäni niin hyvin.että voisi solmia ystävyyssuhteen.
myöskin on ollut vaikea päästä yksinäisen ihmisen yksin elämiseen ja yksin tekemiseen perustuvasta elämäntavasta.
itsellä meni moni ystävyyssuhde karille siihen,että minulla oli hillitön ihmisennälkä ja tarvekimppuna menin ihmis ja ystävyyssuhteisiin hirveän tarve ja vaatimuslistan kanssa.
monen kovan kokemuksen ja katkeran mietiskelyn jälkeen opin,että minun on opittava toimimaan toisin ja aloitettava ihmissuhteiden rakentaminen ei-tarvitsevalta pohjalta.
oli pakko löytää henkinen omavaraisuus ts että viihdyn myös omassa seurassani ja osaan omatoimisesti keksiä tekemistä ja ajankulua.
sen jälkeen kun lakkasin katreran passiivisena odottamasta muiden tekevän minut onnellisiksi ja hyväksyin itseni alkoi ongelma helpottua.
nykyään minulla on toimivia,hyviä terveellä pohjalla olevia ihmissuhteita ja läheisiä,luotettavia ystäviä.
en ole edelleenkään mikään seurapiirihai,vaan verautunut ujo yksineläjä.
mutta en enää kärsi kroonisesta yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteesta.
on ollut aikoja jolloin minulla ei ole koko maailmassa ole ollut edes kaveria.
tuntui.että olen elävältä haudattu kotiini ja voisi ostaa hautakiven ulko-ovelleen.
nykyään koen että nimikyltti riittää aivan mainiosti....
nykyään en enää kärsi kroonisesta yksinäisyyden tuskasta ja olen pystynyt luomaan ja rakentamaan omanlaiseni ystävä ja ihmissuhdeverkoston.
oon tosi paljon miettinyt syytä yksinäisyyteeni ja tullut lopulta johtopäätökseen,että se on monen tekiän summa.
ensinnäkin olen perusluonteeltani yksineläjäsorttia,en laumasielu
toiseksi oon koko elämäni kokenut olevani erilainen ja ulkopuolinen
ja kolmanneksi kovien kokemusteni vuoksi on ollut todella hankala oppia luottamaan ja sitä kautta päästämään ketään tuntemaan itseäni niin hyvin.että voisi solmia ystävyyssuhteen.
myöskin on ollut vaikea päästä yksinäisen ihmisen yksin elämiseen ja yksin tekemiseen perustuvasta elämäntavasta.
itsellä meni moni ystävyyssuhde karille siihen,että minulla oli hillitön ihmisennälkä ja tarvekimppuna menin ihmis ja ystävyyssuhteisiin hirveän tarve ja vaatimuslistan kanssa.
monen kovan kokemuksen ja katkeran mietiskelyn jälkeen opin,että minun on opittava toimimaan toisin ja aloitettava ihmissuhteiden rakentaminen ei-tarvitsevalta pohjalta.
oli pakko löytää henkinen omavaraisuus ts että viihdyn myös omassa seurassani ja osaan omatoimisesti keksiä tekemistä ja ajankulua.
sen jälkeen kun lakkasin katreran passiivisena odottamasta muiden tekevän minut onnellisiksi ja hyväksyin itseni alkoi ongelma helpottua.
nykyään minulla on toimivia,hyviä terveellä pohjalla olevia ihmissuhteita ja läheisiä,luotettavia ystäviä.
en ole edelleenkään mikään seurapiirihai,vaan verautunut ujo yksineläjä.
mutta en enää kärsi kroonisesta yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteesta.
on ollut aikoja jolloin minulla ei ole koko maailmassa ole ollut edes kaveria.
tuntui.että olen elävältä haudattu kotiini ja voisi ostaa hautakiven ulko-ovelleen.
nykyään koen että nimikyltti riittää aivan mainiosti....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.