Mua kyllä kiinnostas tietää, että miten nää uudet suhteet toimii, mihin on hypätty heti vanhan loputtua. Monella tuntuu olevan kokemusta siitä, että perheitä on jätetty ja uusi on tullut tilalle ennen kun on oven saatu takanaan kiinni. Mua raivostuttaa suunnattomasti se exäni vaan löysi uuden, kun entinenkin oli vielä täysin käsittelemättä. Kuin paljon pitää antaa anteeks sairauden varjolla, sillä mä en anteeks kykene antamaan.
bibojen uudet suhteet
elisa_beth
26579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Minua kiinnostaa myös se, että kuinka usein nämä herrat /rouvat katuvat depressio- tai muussa poikkeavassa mielentilassa tehtyä eroa nykyisestä suhteestaan joka on ollut ihan hyvällä mallilla.
Ja kuinka kauan siihen voi mennä ?
Miksi bipojen pitäisi katua jättöjään, jos uusi suhde on vaikka paljon entistä parempi? Tuota samaa voisi kysyä niiltä terveiltä, jotka harrastavat tätä samaa touhua. Sehän on muoti-ilmiö nykyisin, että pompitaan suhteesta toiseen. Voihan se bipon uusi kumppani olla vaikka se oikea hänelle ja jätetyt eivät olleet. Tietenkin se satuttaa, mutta minkäs sille oikein voi. Onhan sitten niitäkin, kun on lähtenyt tietyssä mielentilassa suhteesta ja katuu niitä myöhemmin. Voihan suhde olla ihan hyvä, mutta jonkun toisen kanssa vielä parempi.
Näin on. Ainahan sieltä aidan takaa voi löytyä vihreämpää ruohoa. Mutta kysymys oli kuitenkin aikaisemmasta "hyvästä parisuhteesta" jossa ei ole ollut viitteitäkään eroamisesta. Ja oli nyt sitten "terve" tai ei, niin kysymys olikin siitä, kuinka pitkälle tällainen impulssiivinen parinvaihto kantaa.....
Mielestäni jossain on jotain vikaa, jos hyppii suhteesta toiseen. Oli kyse sairaasta tai terveestä ihmisestä. Oma bipo-eksäni hyppäsi meidän pitkästä suhteesta uuteen, joka on kestänyt noin 4 vuotta tähän mennessä. Hyvin onnellisia ilmeisesti ovat. Eli ei kadu meidän eroa ja tämä uusi nainen on kai hänelle sitten se oikea tai ainakin minua parempi. Meilläkin oli ihan ok suhde, muttei mikään mieletön kuitenkaan. Hänen mukaansa en ymmärtänyt häntä ollenkaan.
Viimeisin eksäni oli terve, mutta hyppi myöskin suhteesta toiseen. Hän ei ilmeisesti kestänyt hetkeäkään olla yksin ja tarvitsi koko aika naista pönkittämään egoaan. Ei ihan normaalia sekään. Varsinkin pitkän suhteen jälkeen pitäisi jonkun aikaa olla yksin. Mutta ihmiset ovat erilaisia ja toimivat eri tavalla. Itse en ainakaan enää huoli miestä, joka hyppii suhteesta toiseen. Ei järin luotettavan kuuloista toimintaa.
Minua ei kiinnosta exäni nykyinen suhde lainkaan. Huijaa nykyistään niinkuin on aina tehnyt ihmisille. Jollei uusi tapaus ole älykäs, menee kauan ennenkuin totuus paljastuu. Olisin voinut tuhota suhteen kertomalla totuuden, mutta en halunnut sitä tehdä. Hiljalleen sontaa alkaa pulpahdella pintaan ja silloin ei paljon naurata. Helvettiä se suhde on, ei siinä mikään ole normaalia, tässä tapauksessa. Erosta jäi käteen viha melkein kaikkea kohtaan.
Kunhan tuosta tokenee, se on helvettiä exällekin, kun taju palautuu. Tuska seuraa sillä mukana vielä vuosia tästä aiheutetusta.
Ihanko varmasti seuraa :) Me ollaan ehkä sairaita,mutta ei tyhmiä. Älä koskaan keskeytä vihollistasi kun hän on tekemässä jättimäisen virheen,
Vittu mä näytän sulle Miiuliini mitä on tuska.
Kannattaa sitten lopettaa tuo ihmisten uhkailu samantien. Ihmeellistä touhua.
Minun ex-mies jätti silloin lähtiessään kaiken entisen taakseen. En tiedä onko koskaan katunut. Se uusi suhde päättyi, mutta mistä sitä varmaksi tietää, vaikka olisivat taas jo yhdessä. Diipa daapa vaan, taakseen jätti kaiken, myös omat lapsensa. En käsitä, kuinka hän voi elää itsensä kanssa, ehkä se järki ei ole palannut edes hetkeksi. Minä en enää muista häntä juurikaan sellaisena kuin mitä hän normaalina oli. Muistan vain sen maanisen hirviön, siitä hirviöstä en haluaisi enää mitään kuullakaan. Joskus leikin ajatuksella, että mitäs jos hän muuttuisi entiseksi itsekseen, haluaisinko silloin puhua hänen knassaan. Ajatus ei kuitenkaan tunnu mahdolliselta. Tiedän vain, että se uusi suhde päättyi ja ex-mieheni on taas muuttanut.
Etkö sä taika ole jo saanut purkaa sen elämäntarinasi useampaankin otteeseen. Aina samat jutut. Eikö sun kylässä ole terapeuttia. Alkaa jo kyllästyttään.
Kai täällä jokaisella on oikeus purkaa tarinoitaan niin paljon kuin haluaa. Sitä varten nämä palstat ovat. Kyllähän me bipotkin samoja asioita jankataan ja ehkä vielä kauemmin, koska tämä sairaus ei mihinkään katoa. Toisille puhuminen tai kirjoittaminen auttaa eteenpäin, ja auttaa käsittelemään asioita.
hohhoijaakkaaa, sä olet todella ilkeä ihminen. Pilaat toisten bipojen maineen. Itse olet bipon lisäksi varmasti myös narsisti. Kohdistat ilkeytesi satuttaaksesi aivan tarkoituksella, olet sairas.
Ei nyt sentään ketään aleta narsistiksi haukkumaan. Eihän tuo nyt niin pahasti ollut sanottu. Ja ehkä tämäkin hohhoijakkaaa on kypsynyt siihen, että taika1965 kertoo tuota samaa tarinaa uudestaan ja uudestaan melkein joka ketjussa. Ei oman mielipiteen julki tuominen ole välttämättä tahallaan satuttamista. Kyllähän tämä taikakin sanoo erittäin suoraan, mitä mieltä on bipoista ja usein myös yleistää. Kaikissa meissä on vikamme.
Kuulkaas, taika1965 on ollut juuri hän, joka parhaiten tällä palstalla on auttanut minua! Juuri siksi, että hän kirjoittaa aina samalla nimellä ja kaikesta tapahtuneesta sain näin parhaan käsityksen silloin, kun tämän palstan löysin. Tänne palstallehan moni ajautuu puolivahingossa vastauksia etsiessään.
Ilman häntä kaikki olisi ollut yhtä sekamelskaa. Kokonaiset elämäntarinat selkeyttää tilannetta parhaiten.
Se mikä jotain vakkarikävijää voi kyllästyttää, on henki ja elämä toiselle, joka elää kriisin keskellä. Tietoa tälläisesta sairaudesta, mitä se käytännössä tarkoittaa, ei ole mahdollista saada oikeastaan mistään muualta kuin täältä.
On suuri virhe yrittää hiljentää informatiivisinta henkilöä tällä palstalla, henkilöä, joka auttaa jäämään henkiin! Kiitos taika1965.
Niin ja jokainen saa ilmaista mielipiteensä. Sinulle hän on tärkeä, mutta jotkut toiset eivät ehkä hänestä pidä. Kaikki ovat ilmaisseet mielipiteensä. Ei kaikista ja kaikkien mielipiteistä voi yksinkertaisesti pitää. Ihan turha täällä on kenenkään riehua.
Haloo, hyvä kuulla, että viesteistäni on saattanut olla jotain apua jollekin. Uskon myös joitain loukanneeni, mutta olen yrittänyt kertoa suoraan siksi koska bipo pahimmillaan on niin armoton sairaus myös bipojen läheisille. Siinä voi ihan oikeasti tuhoutua monelta ihmiseltä lähes koko elämä ja sitä apua ja ymmärrystä ei oikein saa mistään.
Kyllä tästä sairaudesta saa mielestäni tietoa, mutta se tieto on jotenkin siloteltua ja vajaavaista. Kerrotaan siitä kuinka maanikko on hyperaktiivinen ja tuhlaa rahaa eikä saa nukuttua ja sellaista. Mutta kukaan ei kerro, millä kylmyydellä maanikko usein hylkää perheesä eikä kukaan kerro sitä, että maanikon tunteet voivat muuttua niin, että pitkäaikainen puoliso korvataan toisella ja tämä voi tapahtua täysin odottamatta ilman ennakkovaroituksia ja käytännössä silmänräpäyksessä - ja juuri silloin kun kaiken piti olla hyvin (ehkä juuri masennuksen jälkeen).
Kummasti me läheiset täällä vain käytännössä samaa tarinaa kerromme. Jotkut sanovat sitä yleistykseksi, mutta kyllä luulisi olevan kyseessä taudin oireet, kun kerran kyseessä ovat samaa tautia sairastavat ja heillä samat temput ja sama käytös.
Haloolle toivoisin enemmän kuin vain henkiin jäämistä. Itselleni, ex-miehelleni ja lapsillemme myös. Olisi eheyttävää saada jonkinlainen asiallinen ja inhimillinen loppu tälle kaikelle järjettömyydelle. Se vaatisi bipoa sairastavilta myös sairaudentuntoa ja taudin hyväksymistä.
Ja vittu te löydätte tuon narsistin jokapaikasta. Idiootit. Käykääpä ensin vaikka wikipediasta katsomassa mikä on narsistinen persoonallisuushäiriö ja mitä tekemistä sillä on kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. Te olette niin tyhmiä. Onneksi tuo yksi kirjoittaja osasi kirjoittaa meidänkin puolestamme, Ja sai heti viis plussaa. toisinko te tunteettomat syyllistäjät!
Olen saanut tietää, että eräs henkilö sairastaa bipolaarista mielialahäiriötä. Hän on yksinhuoltaja, jolla on pieni lapsi. Hän ei myönnä sairauttaan. .
Bipolaarinen henkilö ei välttämättä ole huono vanhempi, mutta silloin hänen pitäisi tunnistaa sairautensa ja käyttää lääkitystä.
Olen huolissani lapsesta ja mietin pitäisikö ottaa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, jotka voisivat arvioida tilanteen?
Itse sairastan bipolaarihäiriötä ja olen kahden lapsen isä. Olen eronnut. Silti olen onnistunut olemaan isä lapsilleni vaikka olen etäisä.
Mielestäni ei ole syytä tehdä ilmoituksia sosiaaliviranomaisille, jos ei ole selkeää näyttöä, että toinen on huono vanhempi. Tilanne vain pahenisi, jos ennakkoluuloisesti puutut asiaan toisen vanhemmuudesta hänen sairauden takia. Se jos mikä voi viedä toisen paskan kierteeseen. Nämä asiat vaativat aikaa sulatella, mutta uskon että monesti vanhemmuus on sellainen voimavara itsensä hyväksymiseen. Ainakin minulla se oli näin :)
Mielestäni bipo voi olla todella hyvä vanhempi myös, jos sairauden hyväksyy ja sen hoitaa, kun tämän asian hyväksyy, niin on hyväksynyt elämässään monta muutakin asiaa.
Itse osaan itkeä ja nauraa tuntematta häpeää siitä. Voin antaa sellaista rakkautta ja mallia lapsilleni joka poikeaa ns. "kovasta miehen kuvasta". Tämä sairaus opettaa myös sen, että vaikeastakin asioista voi puhua ja niistä selviää.
Eikä masennus ja paha olo ole salattava asia, koska nämä asiat nyky yhteiskunnassa tulevat lisääntymään entisestään.
Ongelma tässä tilanteessa on, että hän ei myönnä olevansa sairas. Maniavaiheessa voi tehdä hulluja asioita. Lisäksi myös vaihtuvat miessuhteet kuuluvat kuvioihin.
Kaikki tämä ei mielestäni voi olla pienelle lapselle hyväksi.
Uskoisin, että sosiaaliviranomaiset tutkisivat asian ja ainakin silloin hän ehkä myös itse tajuaisi tilanteen vakavuuden ja hankkiutuisi hoitoon.
En sano, että bipolaarinen ihminen on yhtään sen huono vanhempi kuin kukaan muukaan, mutta silloin hänen pitää tajuta sairautensa ja hoitaa sitä.
Jos sinusta näyttää että lapsi kärsii ja äidin pitäisi saada lääkitystä niin tee ilmoitus!
Hulluuksia tekevät muutkin kuin bipot. Tiedän monia yksinhuoltajia, joilla miehet vaihtuvat koko aika. Kellään heistä ei ole bipoa. On vain huono miesmaku, ja ehkä epätoivoissaan heille kelpaa kaikki mahdolliset rentut, joista ei ole kuin muutaman viikon "suhteisiin". Enkä nyt hauku yksinhuoltajia. Puhun vain omista tutuistani. Mielestäni sinun pitäisi puhua tämän tuttavasi kanssa siitä, että hakee itselleen apua. Soittamalla sosiaalihuoltoon saatat romuttaa tuttavasi sekä hänen lapsensa elämän kokonaan. Nykyisin kun huostaanotto alkaa olemaan bisnestä, niin lapset lähtevät terveiltäkin helpolla. Onko sinulla todisteita siitä, että hän esim. kohtelee lasta huonosti? Pelkkä sairaus ja tiuhaan vaihtuvat miessuhteet eivät tee kenenkään lapsen kodista vielä huonoa.
Kiitos mielipiteistä.
Häntä on yritetty saada tajuamaan sairautensa, mutta ei koe olevansa sairas. Maniavaiheessa tekee sellaisia asioita, jotka aiheuttavat haittaa myös lapselle.
Pelkät miessuhteet eivät ole ongelma. Mutta mietin mitä teen ja kysyn sosiaalihuollosta apua paljastamatta ko henkilöä, osaavat sielläkin varmaan kertomani perusteella ehdottaa, mitä on parasta tehdä.
Mitä sellaista hän tekee, että lapselle on aiheutunut haittaa? Voithan sinä tietenkin sanoa tuttavallesi, että otat yhteyttä sosiaalihuoltoon, jos kyseinen ihminen ei hae apua itselleen.
Kukaan joka ei ole ollut bipon kanssa ja kokenut sitä mitä se pitää sisällään ja tullut jätetyksi olisi paras olla kommentoimatta. Ymmärrän hyvin ap:n sanoman. Saman sain kokea. On vain yleinen ilmiö, että se kuka jonkin diagnoosin saa sillä hän selittää helposti milloin minkäkin teon itelleen oikeutetuks.
Vain bipon kanssa elänyt voi tietää mitä se voi olla hänen kannaltaan. Sitä mitä se on bipon kannalta en tiedä. Helposti tuo muija vaan uuteen suhteeseen hyppäs. Eikä yhtään sen helpommin mene.
No, jotkut selittävät tekosiaan sairauksiensa avulla. Mielestäni se kertoo ihmisen luonteesta jo paljon, jos aina piiloutuu sairauden taakse. Pitää kantaa vastuu teoistaan. Onneksi niitäkin on, jotka sen pystyvät tekemään. Itse olen bipo ja minun entinen mieheni jätti minut vuosien suhteen jälkeen tuosta noin vaan. Ja heti hänellä oli uusi nainen kuvioissa. Tai oli ollut paljon ennen eroamme jo. Hän siis oli itsekin bipo. Erosta on aikaa 5 vuotta, enkä ole vieläkään tuon helvetin jälkeen pystynyt seurustelemaan. Hänen uusi suhteensa on kestänyt tuon 5 vuotta. Ehkäpä tuo nainen on tosiaan hänen elämänsä rakkaus. Minä en ollut. Sitä en tiedä, että minkälainen hänen nykyinen suhteensa mahtaa olla.
Joillakin bipoilla on tapana maniassa päättää tuosta noin vaan pitkiäkin suhteita, koska ilmeisesti tunteet kumppania kohtaan "kuolevat" maniassa. Tämän vuoksi jotkut bipot hylkäävät perheensä. Sitä en tiedä, että kuolevatko ne tunteet lopullisesti, kun en ole itse pahaa maniaa koskaan kokenut. Useinhan nuo uudet suhteet ja lapset on saatettu tehdä maniassa, joten järkihän siinä ei ole mukana. Tuosta asiasta on kuitenkin paha syyttää, kun maaninen ihminen on sairas. Ei siinä tilassa oleva ihminen ole järkevä. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Joku pitäisi saada vastuuseen toisen ihmisen elämän tuhoamisesta, mutta miten se sitten onnistuu.
Mutta totuushan on se, että tuota suhteesta toiseen pomppimista tekevät myös ns. terveet. Olisi monta tarinaa kerrottavana, jossa terve on jättänyt tuosta noin vaan kumppaninsa toisen vuoksi. Järkytys se on aina sille toiselle osapuolelle.
Joku tuossa mietti, että katuvatko nämä kumppaninsa tai perheensä hylänneet bipot häipymistään... Sen verran mitä minä olen toisten bipojen kanssa jutellut, niin jotkut katuvat ja jotkut eivät. Toiset ovat jatkuvasti maniassa, joten elää tässä ja nyt, eikä välitä menneistä tai muistakaan asioista.