Paloin loppuun työharjoittelussa

Mikäli ei sitä jaksa, niin ei voi mitään. Sairas maailma. Ajattele niin.

opiskeluajat, hieman toisella ajalla tosin. Minua on kiusattu sekä oppilaiden, että opettajien puolelta todella rankasti, mutta silti vain painoin väkisin läpi.
Todella raukkamaisia, paskamaisia ja typeriä ihmiset osaavat olla toisilleen.
Opettajatkin jaksoivat kritisoidan aina tekemiäni virheitä, vaikka oppia ei edes asioiden tekoon annettu. En ole ollut enää kohenkään sen aikaiseen "tuttuun" yhteydessä, enkä haluakkaan olla. Tuollaiset ihmiset ovat kyllä ihan varmasti yhteiskunnan pohjasakkaa, haluavat vain itse päteä ja kiusata muita, osaamatta itse yhtään mitään sen paremmin :(

Ehkä kaikki kokemasi kääntyy vielä voitoksi. Olet nyt nähnyt minkälainen työ tai työpaikka ei ole sinua varten. Löydät vielä itsellesi sopivan työ- tai opiskelupaikan, usko pois.

Itseltäni meni pari vuotta valmistumisen jälkeen työelämässä, kun olin jo ajanut itseni melko huonoon kuntoon. Uusi työpaikka ei tuntunut siinä tilanteessa hyvältä vaihtoehdolta, joten päädyin opiskelemaan. Muutaman kk poissaolo työkuvioista selkeytti ajatuksia, joten päädyin uuteen työpaikkaan samalle alalle.

Mikä meni pieleen ensimmäisen työpaikan suhteen?
Nuoruuden into, halu pärjätä ja kehittyä korvasivat puutteet taidoissa.
Toisaalta vaatimukset, vastuu ja kiire kasvoivat jatkuvasti. Vaadin yksinkertaisesti itseltäni liikaa.

Nyt vuosien jälkeen olen huomannut oman alani muuttuneen entistä vaativammaksi ja kovemmaksi. Huomaan ajaneeni itseni umpikujaan. Olen alalla, johon en enää usko. Olen työssä, jonka jatkuvuuteen en luota.

20v opiskelijana kaikki oli selvää, tiesin tarkalleen mitä halusin. Nyt vanhempana en enää tiedä mistään mitään :)

Kansainvälinen pörssiyhtiö = kirosana.

Ihmisille on luotu mielikuva, jostakin hienosta ja tavoiteltavasta asiasta.
Olen parissa tuollaisessa työskennellyt ja todellisuus oli jotakin muuta.

Tavallista kunnianhimoisempi ja häikäilemätön yksilö voi pitää kovasti.

Aika traumaattinen kokemus. Voi olla että olit väsynyt jo mennessäsi sinne, mutta voin kuvitella, että loppuunpalaminen on totta.

Toisaalta sanoisin huh, koska haaveilin vuosia urasta kansainvälissä pörssiyhtiössä.

Tiedän että työelämä on mennyt sairaaksi. Se näkyy ja kuuluu. Itse sain vastaavat traumat oltuani melkein 3 v edellisessä työpaikassani ja 6v väärässä läänissä. Pääsin melkein hengestäni, eikä siellä ketään kiinnostanut paitsi mahdollinen kuolemani. Hoidin hommani, ne vaan oli ja on edelleen sellasia syntymäpahoja. Toiset on. Eikä ne pyydä sitä anteeksi.

Valitse työpaikkasi tarkoin. Ei sun tarvitse sitää moista henkistä pahoinpitelyä. Susta tulee ajanmittaan samanlainen piru tai sitten terveys pettää viimesen kerran. Ja harkitse yrittäjyyttä. Siinä vot valita, jos hyvin käy, kenelle teet ja mitä.

vai niin kävi sule

j k :n viestien anti on jotain aivan uskomatonta tällä palstalla useammassakin ketjussa...