Yritän muotoilla kysymykseni äärimmäisen neutraalisti:
Matkustanko lapseni kanssa, jotta lapsen isä voi tavata hänet?
-Minulla on yksinhuoltajuus
-Olen opiskelija
-Etäisyys satoja kilometrejä
-Isä ei halua matkustaa tänne, mutta haluaa silti tavata lastaan
-Lapsi on niin pieni, ettei missään nimessä voi matkustaa yksin vielä moneen vuoteen.
Mitkä ovat teidän tapaamisjärjestelyt? Mikä on "normaalia" -ja mikä ei?
Matkustanko lapseni kanssa, jotta lapsen isä voi tavata hänet?
-Minulla on yksinhuoltajuus
-Olen opiskelija
-Etäisyys satoja kilometrejä
-Isä ei halua matkustaa tänne, mutta haluaa silti tavata lastaan
-Lapsi on niin pieni, ettei missään nimessä voi matkustaa yksin vielä moneen vuoteen.
Mitkä ovat teidän tapaamisjärjestelyt? Mikä on "normaalia" -ja mikä ei?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Etävanhempi hoitaa hakemiset ja tuomiset!! Eli jos haluaa lastansa tavata, toivota tervetulleeksi hakemaan. Jos hänellä ei ole tarpeeksi tuloja moiseen, hän voi saada sossusta apua matkoihin!!
Ex muutti eron jälkeen toiselle paikkakunnalle ja hän on kyllä itse huolehtinut lasten kuljetuksista silloin kun on halunnut lapsia tavata. Muutaman kerran olen joko hakenut tai viennyt kun itse olen samalla suunnalla liikkunut ja lasten kyytiin ottaminen on ollut järkevä ratkaisu.
Kyllä normaali käytäntö on, että tapaamiskulut laitetaan puoliksi. Etä hakee lähin luota ja lähi etän luota. Sillä tietysti jonkin verran merkitystä, että miksi välimatka on niin pitkä.
Jos toinen muuttaa kauemmaksi, niin ei sen lähin tarvi matkakuluihin osallistua, sehän olisi ihan pöljää. Siloin toinen voisi muuttaa vaikka 500 km päähän kun tietää et lähi maksaa puolet reissusta!!! Ihan pöljä ajatus.
Jos etä muuttaa, niin kyllä hän maksaa itse tapaamismatkakulut!
Kuten kirjoitin, jonkin verran vaikuttaa syy välimatkan pituuteen. Entäs jos lähi onkin muuttanut 500km päähän lapsen kanssa, tuon "minä en maksaisi" logiikan mukaan lähi maksaa silloin kaikki etän tapaamiskulut, vai mitä pöljä?
Turha täällä tuollaista paskaa kirjoitella, jos ei asioista mitään tiedä, saatika ymmärrä.
Tämä tapaamismatkustelu näyttää myös osaltaan isän ja äidin "tasa-arvoisuuden".
Maalaisjärjellä ajatellen kumpikin vanhempi maksaa fifty fifty lapsen tapaamiskuluista aiheutuvat kulut mutta käytännössä ne jäävät aina kokonaan etävanhemman maksettavaksi.
Jos etä muuttaa vaikka 500km päähän niin silloinhan on luonnollista että koska etä itse on aiheuttanut lisääntyneet matkakulut niin silloin hän maksaa jokaisen sentin itse mitä hänen muuttonsa takia onkin tullut lisää matkakuluihin.
MUTTA kun se muuttaja onkin LÄHI niin silloinpa astuukin kuvioihin se sossutanttojen lapsen etu ja vanhempien "tasa-arvo"!
Enääpä se ei pädekkään että muutajan takia lisääntyneet matkakulut maksaisikin muuttaja vaan YHÄ edelleen ETÄN on maksettava joka ikinen sentti omasta pussistaan mitä lisäkuluja tuo LÄHIN muutto aiheuttaa!
Kertokaapas yhäriruikut että mikä onkaan perustelut että asiat menevätkin aivan päinvastoin kuin niiden maalaisjärjellä ajatellen pitäisi mennä???
Oletan että tämä asia etenkin on todella lähellä yhäriruikuttajien sydäntä koska onhan kyseessä niiden tärkeimmistä tärkein lempiaihe eli raha...
Käytännössähän asia on näin: Lähi on äiti ja etä on isä. Jos isä haluaa tavata lastaan joka on pakon sanelemana joutunut muuttamaan äitinsä mukana toiselle puolelle suomea koska äidillä oli "muuttoperusteena" tyyliin: "minulla on turvaverkko ja läheisiä täällä mihin muutin työttömäksi edelleen"
Siis vaikka kyse olisi ns. "yhteishuoltajuudesta" niin äitihän voi muuttaa ihan mihin lystää koska mitään todellisia perusteluja muutolle ei tarvitse olla, isän ja lapsen tapaamisten hankaloittaminen ja toisistaan vieroittaminenhan kuitenkin on yleensä se todellinen syy muuttoon mutta se on helppo verhota juuri tuollaisiin turvaverkoista ja läheisistä höpöttämisiin eikä jälleen taas se ns. "yhteishuoltajuus" ole kuin kauniita teoriasanoja paperilla....
Siis jos isä mielii tavata lastaan joka on äidin pakottamana joutunut muuttamaan satojen kilsojen päähän niin isä maksaa joka ikisen sentin mitä tapaamismatkoista koituu.
Jos elareiden & isän lapsen/lasten takia olevan "liian ison" asunnon ja esim. tapaamismatkan takia välttämättömän auton ylläpito ei ole vielä vienyt isää perikatoon taloudellisesti niin sossusta isä ei todellakaan saa mitään matka-avustuksia ellei tulot ole köyhyysrajan alapuolella.
Jos tulot ovat isällä niin pienet että sossujen tulisi antaa matka-avustusta niin tiedän sivusta seuranneena että isän on turha edes haaveilla matka-avustuksia niihin ns. normi viikonlopputapaamisiin kahden viikon välein, ehheii...
Ellei lapsen äiti ole jo kerennyt niin viimeistään sossutantat isän hakiessa matka-avustusta ottavat asian esille että tapaamissopimusta on muutettava harvemmaksi koska eihän sossutanttojen mielestä millään voi olla hyväksi se että lapsi joutuu matkustamaan satoja kilometrejä kahden viikon välein tavatakseen vain omaa isäänsä!
Siispä ellei isä suostu vapaaehtoisesti harventamaan tapaamisia niin sossu pakottaa tapaamisien vähentämiseen myöntämällä matka-avustusta matkan pituudesta riippuen tuollaiseen puolentoista - kahden ja jopa kolmenkin kuukauden väleihin.
Ja ellei isä vapaaehtoisesti suostu tuohon sossutanttojen/äidin käytäntöön kyykyttää isää niin voihan isä aina viedä asian oikeuden ratkaistavaksi jolloin pitkällisen selvittelyn ja oikeudenkäynnin odottelun vuoksi tapaamiset evätään sossujen toimesta lapsen edun vastaisina ja kun lopulta se sossujen suosituksen mukainen tapaamissopimus on leimattu oikeuden päätöksellä niin viimeistään siinä vaiheessa äiti hakee yksinhuoltajuutta perusteluinaan se isän yhteistyökyvyttömyys jonka vuoksi yhteishuolto ei tule kysymykseenkään!
Niin tai näin niin lopulta äiti saa aina sen haluamansa ja lapset ja isä joutuvat kärsimään.
Tuo ei ole mitään teoretisointia vaan täysin arkipäiväistä elämää miten asiat käytännössä menevätkin eikä noita faktoja muuta edes ne palstan yhäriruikuttajien suoltamat haukkumiset ja keksityt selittelyt yhdistettynä siihen että tämä keskustelu /tai ainakin tämä kirjoitukseni) tullaan todennäköisesti poistamaan kun omantunnon tuskissaan vaikeana kieriskelevät yhäriruikuttjien ruikut itkevät ylläpidolle tämän olevan asiaton kirjoitus..... Niiskuti niiskuti.......
Isän kannattaa aina olla lapsen lähivanhempi. Eli lapsi on isän luona kirjoilla. SIlloin pysyy niin sanottu kauhun tasapaino ja äiti ei pääse huseeramaan miten tahtoo vaan joutuu ottamaan myös isän huomioon.
Kyllähän tuo isä lähinä -järjestely kannattaisi varmasti paljon paremmin siihen että lapsen etu ja paras toteutuisi mutta kun nykyisessä suomessa tuollainen isän lähinä oleminen ei ole muutoin mahdollista kuin että äiti haluaa sitä tai että äiti on todistettavasti täys juoppo/narkkis/mieleltään sairas jolloin lapsella on edes pienen pieni mahdollisuus päästä isänsä lähihuoltajuuden piiriin. (siis yhteensä n.prossan parin luokkaa)
Nykyisellä kaikki äidille muista välittämättä -systeemillä ajetaan vain valtion taloudellista etua ja siinä samalla lähiäipän helppoa loisen elämää, ja lopussa kiitos seisoo kun tuotoksena on ongelmalapsia sairaan lähiäipän "kasvatuksen" seurauksena...
Tottakai se isä lopulta löydetään kaiken pahan alkuunpanijaksi ja syylliseksi ja äipästä tehdään laupias uhrautuvainen samarialainen joka muka itsestään välittämättä antoi kaikkensa lapsen eteen... Naurettavaa ja niin läpinäkyvää P A S K A A koko sossutanttojen suojeluksessa oleva touhu että se vetää vertoja jo elintasopakolaisten perseennuolemiselle!!!!!!!
ei millään pahalla mut se isäkin saa sen lähihultajuuden ilman noita sun sanomia syitä. eiköhän se lapsi mene sille vanhemmalle kumpi pystyy tarjoamaan lapselle sen mitä se lapsi tarvitsee.
voisit säkin totuuden tietäjä ottaa asioista selvää etkä kirjoitella niistä omista kokemuksista..ja turha se sitä on sit täällä itkeä sitä asiaa että olet itse pilannut mahdollisuuden omiin lapsiis tai sit on myös voinut käydä niin että ehkä joku lähi piirissäsi on sen huoltajuuden menettänyt.
sulla taitaa olla jotain ihme vihantunteita sossua kohtaan,eikö sossu tädit olleet samaa mieltä sun kanssas asioista ni sen takia niitä aina oot täällä haukkumnassa.
suosittelen sulle psykiatria,se sairaus mikä sulla on ni on parannettavissa.
Totuuden näkevä oli tossa varmaan kuukauden verran pois palstalta, niin ehkä hän on käyny jossain Pitkässäniemessä tai vastaavassa pikku hoitojaksolla... Tosin jos asia noin niin hukkaan meni se hoitojakso..
Ei millään pahalla mutta ei todella hyvälläkään mutta jos tietäisit hitusenkaan tästä oikeasta REALISTISESTA elämästä että miten asiat KÄYTÄNNÖSSÄ menevät niin et todellakaan jauhaisi tuota shittiäs: "eiköhän se lapsi mene sille vanhemmalle kumpi pystyy tarjoamaan lapselle sen mitä se lapsi tarvitsee."
Voi voi, kunpa se menisikin noin kuten sinä sinisilmäisenä teininä haluat uskoa mutta kun tämä aikuisten maailma käytännössä on kaikkea muuta kuin oikeudenmukaisuutta ja järkevää noissa huoltajuus asioissa...
Olet ilmiselvästi uudehko palstalainen ja olet kerennyt imemään sitä palstan vakiyhäriruikuttajien suoltamaa "tietoa" koska asenteesi on tuo mikä on.
Siinä mielessä olet löytänyt oikean palstan itsellesi että aivan selvästi haet selkääntaputusta, säälittelyä, jalustalle nostamistas ja lapses isän haukkumista... Sitä tulet saamaan täältä kunhan vain pidät nuo putkilinssit päässäsi ja poimit kirjoitusten joukosta ainoastaan ne kommentit ja selittelyt joita haluatkin lukea, ohita kaikki muu (täydelliset faktatkin) jotta saat rakenneltua mieleesi haluamasi fiktiomaailman.... Noin kun teet niin olet päässyt laskeutumaan palstan yhäriruikuttajista ruikuttavimpien tasolle ja siten sinulla on aina tukenasi tämä teidän luomanne fiktiomaailma jossa olet yksi niistä luusereista.....
Tiedätkö muuten mistä tiedän sinun olevan uusi tällä palstalla?
No paljastan sen: Aloit haukkumaan sellaista ja väittelemään sellaisen ihmisen kanssa joka pystyy faktoihin nojaten nolaamaan sinut totaalisesti terveiden täysipäisten ihmisten maailmassa. (täällä saat tukea ja säälittelyä kunhan vain jauhat paskaa ilman mitään faktoja mutta sitähän muutkin palstan yhäriruikuttajat tekevät pitääkseen illuusiotaan yllä......)
on kylla faktaakin esittää mut sähän et sitä usko koska sullahan ne lasit on päässä mistä näät vaan sen mitä haluat.. ja mistäköhän sä noita faktoja saat? ootko tehny jotain tutkimusta? ja onko se asia sun mielestä niin että ne isät puhuvat aina totta ja ne äidit valehtelevat? joo on tapauksia missä äidit mustan maalavaat exiään saamalla lapset itselleen mutta tapahtuu siotä toisin päinkin..
itse satun olemaan se lähi isä ja aikanaan sossu sen päätöksen,samalla viivalla oltiin lasten äidin kanssa. ja lahi huoltajuus tuli tänne. ja exäni ei ole alkoholisti,nisti tai mielenterveys potilas.
ja en todellakaan täällä palstoilla ole uusi kävijä,ja sitä mä vaan ihmettelen et mitä helvettiä sä täällä käyt itkemässä ja haukkumassa muita ja jos sattuuu että joku sun kirjotuksia kommentoi ni on se heti se yhäri ruikuttaja.
vitut sä mikään lähi isä oo! sä oot uus yhäriruikkis niinku toi totuuden näkevä toteski sen! paskaa jauhava yhäriruikkis sä oot!
Hehee, ruikkukunkku ei kehannu omalla nimellä inistä että etsää mikää isä oo :D
Sitä vituttaa kun ne isät jotka oikeesti on parempia lähejä lapsilleen ku niien äidit on saanu ne lapset luokseen. Ja ruikkukunkkuhan ei ole saanut, koska se on ahne paskiainen ja jälkeenjäänytkin.
Jos matkaa on noin paljon,tulisi matkakulut ja yleensäkin kuljetus puolittaa. Ajatellen,että lapsi jouduttaisiin kuljettamaan linja-autolla, tulee esimerkiksi 250 km matkan hinnaksi molempiin suuntaan opiskelijalta ja 4 vuotiaalta lapselta melkein 90 euroa. Ja tuskin se lähihuoltaja viikonloppua vieraassa kaupungissa viettää, joten hän joutuu välillä matkustamaan kotiin, lisähintaa 44 euroa. Eli viikonloppuvierailu tulisi maksamaan 130 euroa ja rapiat. Aikaa kuluu lyhimmillään 12 tuntia.
Opiskelija tuskin rypee rahassa ja noin nihilisti etävanhempi tuskin maksaa pienintä mahdollista elaria enempää..
Isä haluaa tavata lastaan, muttei halua tehdä asian eteen mitään? ?
Ei pidä, se joka tapaa se maksaa kulut.
Tuossahan voisi käyttää hyväksi toisen maksamien matkakuluja muutenkin sitten...pääsee reissuun muutenkin ja varmaan tulee sitä käyttämäänkin.
Asia menee tietääkseni periaatteessa näin, että jos lapsi tapaa etävanhempaansa tapaamispaikassa eikä kotonaan, hoitaa lähivanhempi kuskaamiset. Jos etävanhempi tapaa lastaan kotonaan, hoitaa hän kuljetukset. Jos matka on pitkä, joutuu lähivanhempi osallistumaan matkakuluihin mahdollistaakseen tapaamiset.
Miten olisi jos molemmat vanhemmat matkustais puoleen väliin ja siitä lapsi jatkaisi matkaa toisen vanhemman kanssa? Näin matkakulut menisi puoliksi eikä tarttis kummankaan vanhemmista koko päivää matkustaa. Meillä ainakin tapaamissopimukseen laitettiin maininta että tapaamiskulut maksetaan puoliksi.
Ri joudu, mikä pakkko se on aina äidin osallistua? Eihän isäkään ole pakko lasta tapaa, jos ei halua.
Kyllä se on vapaaehtoista, ei ketään pakoteta maksamaan kenenkään matkakuluja.
Miksi aina äiti velvoitetaan mutta isälle kaikki on vapaaehtoista.
Olen kysynyt asianajajalta asiasta ja hänen mukaansa tällaisessa tapauksessa lähivanhemman on mahdollistettava tapaamiset esim. osallistumalla matkakuluihin. Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan, joten se taataan tällä. Joten tämä tieto pitää paikkansa.
Ja miten niin isälle kaikki on vapaaehtoista? Jos äidille sanoo ei, menettää huoltajuuden. Jos äiti ei osaa neuvotella, menettää huoltajuuden. Äidillä on mahdollisuus yrittää riistää tapaamisoikeus oikeudessa. Elatusmaksuista ei edes isän kanssa neuvotella. Minusta tässä maassa mennään kyllä melkein kokonaan äidin pillin mukaan. Tuokin asia on ajateltu LAPSEN etua ajatellen, ei isän.
Mihinköhän se asianajaja tuon perustaa? Kustannusten jaosta voi sopia tapaamissopimuksessa, muuten tapaaja maksaa. Ei missään (laissa ) lue, että tapaamisten mahdollistaminen tarkoittaa rahallista osallistumista.
Perusteena on ajatus, että lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan. Tämä tarkoittaa käytännössä tapaamisten mahdollistamista. Jos välimatka on pitkä, joutuu lähivanhempi osallistumaan (=mahdollistaa) kustannuksiin. Ja jos tapaamispaikka on muu kuin etävanhemman koti, lähivanhempi vie ja hakee lapsen tapaamispaikasta. Näin kuulemma asia on.
Ei ole noin. Mutta kustannuksista voi sopia tapaamissopimuksessa. Tuon mukaan voisi muuttaa Australiaan ja vaatia lähiä osallistumaan kustannuksiin.
Tiedän vaan sen mitä asianajajani, joka on näihin asioihin erikoistunut, on minulle kertonut.
Kiitos vastauksista.
Huomaan, että tämä on tunteita herättävä aihe. Siksi kirjoitinkin vain faktat, enkä kertonut muista taustoista, sillä niitähän on tässä tapauksessa kaksi mielipidettä -minun ja lapseni isän mielipiteet.
En ole vielä matkustanut lapseni kanssa satojen kilometrien päähän isän luo. Sopivan ajankohdan tullen voin sen tehdä.
Tähdennän vielä senkin, etten ole se osapuoli, joka on muuttanut. Lapsen isä muutti 600-700 km:n päähän raskauteni aikana.
Matkustamisessa tulee huomioida matkustuskustannusten lisäksi myös majoituskustannukset. Jos kukkarossa olisi yllin kyllin rahaa, en edes pohtisi aihetta.
En vain voi mitään sille, että ajattelen kuten yksi kirjoittajista, joka sanoi "Miksi äiti velvoitetaan mutta isälle kaikki on vapaaehtoista." Peepingtommi kiisti väitteen mm. elatusmaksuilla. Entä miten siinä tapauksessa, kun oikeudessa on tehty sopimus, ettei isän tarvitse maksaa elatusmaksuja? Äiti (eli minä) koen olevani tarpeeksi vahva ja sitkeä hankkimaan oman ja lapsen leivät enkä halua kuulla isän valituksia "persaukisuudesta", kuten siihen asti olin toisinaan kuullut. Niin hän sanoi, vaikka elatustuki on aina tullut Kelalta. Ja yksinhuoltajuudelleni on aika yksimieliset perustelut. Se ei johdu empatiakykyni puutteesta tai siitä, että isä olisi joskus sanonut "ei".
Toivon lapselleni vain parasta. Siksi toivoisin hänen oppivan rakastamaan isäänsä. Ja tietenkään en ajattele lapsen isän etua, en omaani, vaan lapsen etua. He ovat täysin viattomia tällaisessa tilanteessa.
Kirjoitin elatusmaksuista esimerkkinä ettei kaikki todellakaan ole vapaaehtoista, vaikka erotilanteessa todella usein tätä kuulee. Oletteko miettineet ettei lapsen tapaamiset pakosti ole isästä kiinni, vaan äiti tarkoituksellisesti hankaloittaa niitä tai tekee ne mahdottomaksi? Sekään ei ole mikään tarina, eikä tällöin tapaaminen ole isälle vapaaehtoista. Etenkään jos isä haluaa lastaan tavata. Ja tässähän asia menee aikasen pitkälle äidin ehdoilla, ellei isä saa oikeuden kautta tapaamisoikeutta. Tällöin isä voi hakea oikeudenpäätöksen käytäntöönpanoa tasan kerran, josta äiti saa sakot. Ja sen jälkeen alkaa sama rumba uudelleen.
Jos noista on nollasopimus niin silti minusta miehellä on velvollisuus olla isä lapsilleen. Mutta tämä on oma näkökulmani, jonka ansiosta saan taistella oikeudestani tavata lapsia, vaikken käytä mitään päihteitä koska ne eivät kiinnosta minua.
Toinen asia, mikä on syytä muistaa, on ettei isällä ole paljoa varaa sanoa mihinkään asiaan ei. Kaikkeen on pakko suostua, koska jos ei suostu, saa pelätä huoltajuuden menettämistä. Tällöin passihakemuksen allekirjoittaminen esim. ei ole vapaaehtoista. Tämän maan näennäinen yhteishuoltajuus systeemi kun toimii riitatilanteessa täysin äidin puolella polkien isän oikeudet maanrakoon. Olen asiasta puhunut oman juristini kanssa ja kuullut aika karuja tarinoita.
Tähän keskusteluun piti osallistua..
Olen eronnut viisi vuotta sitten lapseni isästä.
Olemme tehneet sopimuksen yhteishuoltajuudesta ja sosiaalivirkailija sekä me molemmat vanhemmat pääsimme sopuun.
En voi yleistää, mutta meidän tapauksestamme voin muutaman faktan kertoa.
Totta on että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, ei toisinpäin.
Lapsen isän EI ole pakko hakea lasta esim. kello neljä perjantaina, mutta lapsen äidin TÄYTYY antaa lapsi isälle.
Näin suojellaan myös isän ja lapsen tapaamisen toteutumista.
MEIDÄN kohdalla lapsi on joka toinen vkonloppu isänsä luona (meidän molempien mielestä on tärkeää että lapsella on yksi pysyvä koti, eikä viikottaista vaihtoa) ja lomilla.
Mutta tottakai joustetaan suuntaan ja toiseen.
Ja lapsen kujetukset ja niiden maksut isän luo hoitaa isä, siinä katsottiin molempien tuloja ja välimatkaa (n.100km) ja tämä oli sosiaalivirkailian päätös.
Toki jos minulla on mahdollisuus, myös kuljetan lastani.
Minusta on uskomatonta että asioissa pitää mennä niin pitkälle että tapellaan oikeudessa ja kostetaan toiselle aikuiselle jos suhde ei toiminut.
Lapselle sekä isä että äiti on yhtä tärkeitä.
Ja tämähän ei tarkoita etteikö minulla ja lapsen isällä olisi monet kiistat asiasta olleet, mutta maalaisjärkeä täytyy näissä asioissa käyttää ja ajatella vain ja ainoastaan lapsen parasta.
Tottakai, jos toinen on oikeasti kykenemätön vanhemmuuteen, pitää toisen vanhemman taistella lapsen parhaaksi, mutta aika suuri osa noistakin tappeluista on pelkkää itsekkyyttä.
Rakastetaan lapsiamme eikä anneta oman itsekkyytemme ja kostonhalumme sokaista oikeita valintoja :).