Olen syvästi ihastunut tuttuun mieheen. Ei pitäisi, koska en usko että voisin saada häntä millään tavoin...pelkkä kosketuskin riittäisi. Edes hiustensipaisu...
Miten voin kääntää tämän pois päältä? Tätä on jatkunut jo kauan, vaikka välissä oli kuukausia etten edes nähnyt häntä.
Janoan hänestä ihan mitä tahansa, huudan sisälläni tuskaa koska tavoittelen saamatonta ja vietän kaiken liikenevän aikani miettien mitä sanon hänelle kun seuraavan kerran tapaamme...
Riuduttavaa.
Miten voin kääntää tämän pois päältä? Tätä on jatkunut jo kauan, vaikka välissä oli kuukausia etten edes nähnyt häntä.
Janoan hänestä ihan mitä tahansa, huudan sisälläni tuskaa koska tavoittelen saamatonta ja vietän kaiken liikenevän aikani miettien mitä sanon hänelle kun seuraavan kerran tapaamme...
Riuduttavaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sama täällä. Paitsi tässä tapauksessa naiseen. Mekään ei nähty pariin kuukauteen ja nykyäänkään ei edes joka viikko nähdä. Mutta olen huomannut että tunnen romanttisia tunteita tätä naista vastaan. Olemme molemmat sinkkuja, mutta meillä on joidenkin vuosien ikäero ja uskon että hän pitäisi minua aivan pentuna koska pidän itsekin itseäni pentuna vaikka jo kahdenkympin ehtoopuolella olen itsekin.
Ollaan vaan ystäviä, niin en tiedä voisiko meistä tullakaan mitään sen enempää. Enkä tiedä toisen tunteista muutenkaan.
Mut kai se ohi menee siinä vaiheessa ainakin kun hän löytää itselleen kumppanin, joka on enemmän sellainen kuin hän itselleen etsii.
Omat tunteeni ovat selvästi romanttisia myös, eikä koskaan nähdäkään kuin virka-asioissa...Itse olen häntä vanhempi, ja teen todella yleisen olettamuksen kuvitellessani ettei hänen ikäisensä katso naisista muuta kuin etu- ja takamuksen, jonka lisäksi ajattelen olevani liian vanha.
Enkä itse ole edes virallisesti vapaa, enkä tiedä mitä hän ajattelee.
Joten riuduttavaa, vaikka kuinka yrittääkin itselleen puhua järkeä ja kieltää ajattelemasta. Jos vain pystyisi kääntämään pois päältä.
Itse olen pitänyt aina muutaman vuoden (5-10) vanhemmista naisista, joten on poikkeuksiakin..
On ihan itsestä kiinni käyttääkö elämänsä sen surkutteluun mitä voisi tehdä, sen sijaan että tekisi oikeasti jotain ja nauttisi elämästä. Kuolinvuoteella harmittelee taatusti enemmän sitä mitä jäi kokematta kuin mitä on saanut kokea.
Hyvää tekstiä. Itsellä vähän, tai itseasiassa paljon samanlainen tilanne. Voitko kertoa ikäs tai paikkakunnan mistä kirjoitat niin katotaan että tunnetaanko? :)
Jos minua tarkoitat, niin olisipa noloa jos satuttaisiinkin tuntemaan. En enää koskaan kehtaisi edes puhua sinulle.
Vaikka tuskinpa näin on :)
En minäkään usko että me tunnettaisiin mutta itseänikin riutoo tämä ihastus. Olisi mukava ainakin edes tietää ikäsi? En todennäköisesti uskaltaisi tulla puhumaan mitään vaikka tunnettaisiinkiin kun olet näköjään varattukin? Annat ainakin mielenrauhan jos paljastaisit edes pikkuisen itsestäsi? :)
Ei me tunneta, koska muutoin tietäisit että olen virallisesti varattu :)
Kiva tietää ettei ole ainoa joka riutuu ihastumisen kourissa, vaikka ei se kärsiminen tietysti mukavaakaan ole...
Juu jos kerta olet virallisesti niin annetaan olla. Oli pakko yrittää jos se mielitietty osuis täällä kohdalle :(
Mutta hyvät jatkot sinulle. Toivottavasti tämä ihastuksesi on ohimenevää... Minulla se ei vain taida olla koska olen niin harvoin ihastunut. :)
ANNA PESÄÄ!!!!!!!
Sama juttu kun aloittajalla tosin en tunne tätä miestä kovin hyvin ja tapasin sen hiljaittain vkl laivalla pieni ihastuminen kävi ei sen enempää vielä mutta toivoisin
että kävisi enemmän :-)
Sama vika! Olen vuoden unelmoinut miehestä, jota en koskaan voi mitenkään saada. Viime yönä näin hänestä unta. Se onkin kaikki, mitä tulee olemaan. Hullua, että ihminen on rakennettu näin "typerästi". Ja tavallaan on lohdullista lukea täältä, että meitä höyrähtäneitä on paljon. Kenellekään en voisi ihastuksestani livenä kertoa..
Itellä samanlainen tilanne, pahinta on se että ollaan kuitenkin harrastettu seksiä satunnaisesti, ja mielestäni kärsin tilanteesta vielä enemmän kuin jos mitään ei olisi koskaan tapahtunut.
Nyt mietin koko ajan kaikkea tapahtunutta ja tiedän etten voi koskaan saada tätä miestä kokonaan itselleni. Väsyttävää ja riuduttavaa. Olen koko ajan ahdistunut. Lisäksi on kamalaa nähdä häntä muiden naisten kanssa ja oikeasti en halua mitään niin paljon kuin päästä yli tästä tilanteesta, on jatkunut jo aivan liian kauan.
Meillä oli myös monta kuukautta välissä ettei nähty, siltikään en päässyt hänestä yhtään yli vaikka tapailinkin erästä miestä.
On kamalaa että tämä surkea rakastuminen estää mua saamasta parisuhdetta kenenkään muun kanssa, koska vertaan joka ikistä miestä luonnollisesti häneen eikä kukaan ole koskaan yhtä hyvä/hauska/komea/hellä/hyvä rakastelija jne.
:( kaipaan apua.
Ei ainakaan minusta ole kai kysymys, mutta yritän mennä nukkumaan.... isä soitti eilen, se on aina tärkeä tapaus minulle :)
http://www.youtube.com/watch?v=Ahha3Cqe_fk&ob=av2e