Jäätyneessä maassa

Runo joka tunteikkaan voimakkaasti kuvaa syksyistä alakuloa symbolisesti käyttäen tunteen turhautuneisuutta.
( Yritin hakea tuohon jotain toisenlaista ilmaisua, mutta en löytänyt . Sellainen on olemassa, en vain löytänyt sitä)

Runon voima löytyy sen alakuloisesta vireestä ja se kasvaa runon mitassa, antaen lukijalleen kuvauksen , jonka monitahoisuus kietoutuu syksyisen alakulon kautta kesän ja rakkauden katoamiseen.
Aiheen symbolikka antaa myös pienen toivonsäteen, sillä kesä nousee aina kehdostaan ja näin myös runo antaa tunnelmaansa toivon siitä, ettei rakkaus sentään mihinkään ole kadonnut.

Liona, vaikka syyllistyn itseni toistamiseen, en voi kuin ihailla sinun luovuutesi monitahoisuutta ja sitä, kuinka osaat uudistaa runoissasi aiheen ja aiheet aina uuteen eloon. ( Kuten tuolla aiemmin enteilinkin, en enää tule käyttämään nimimerkkiä Ceero. Se on rekisteröitymättömän sivustonkäyttäjän mehdollisuus )

Kiitos jälleen kerran mahtavista runoistasi, joiden löytäminen on aina suuri ilo.

Kaunis runo.Tiivistit kaiken oleellisen muutamaan riviin.
Kyllä tätä kelpaa lukea!

Vastauksesi perusteellisuus kertoo sinun todella lukevan saamasi kommentit ajatuksella. Se on kaunis tapa huomioida palautteen antajaa.

Sinähän tiedät, että kirjoitan toisaalle ja pääasiassa lyhyitä novelliluonteisia kirjoituksia. Mikäli mieli luo runomuotoisia kirjoitelmia, niin mielelläni toki tuon niitä tänne.

Upea runo...
Sen voisi kääntäen verrannollistaakkin mielessä.
"okasttomat puut puhuvat",
jäätyneen maan alla liekehtii lämpö,
" mutta ilman rakkautta ei mitään"
on vain tyhjyys vailla toivonkipinää.
Ajatukset veivät näin kun luin runoasi,,,

Ihailen kykyäsi, vertauskuvallisuuksiasi ja nostan hattua minäkin
sille, miten tarkaksi tytöksi olet tullut oikeinkirjoituksen suhteen.
Runosi puhuu tavallaan rakkaudettomuudesta, sen kaipauksestakin
ja saat asialle ihan uuden näkökulman kuvaelmallasi.

Hienoa työtä, voit olla tyytyväinen.