Kosketan sormenipäillä jo sileäksi kuluneilla..
Poskiesipäitä...ei ne sileät ole..
Pikemminkin karheat tuulen ja auringon ahavoittamat..
Otan sormiini hiuksia, niin hentoja ja valkoisen harmaita..
eivät ne paksut ole..ja joustavat. eivät kimmoisat.
Pikemminkin silkkisen hienot ja hennot..kuin hienon hienoa
silkkiä silittäisin...
Painan pääni sinun kaulallasi...ei se tuoksu nuoruudelle...
Raikas ja nuorekas enää ole ihosi...mutta, siinä on jotain
kuin vanhassa tutussa pihkaisessa männynkävyssä..se tuoksuu pysyvältä ja mereltä...
Otan sinua kädestä..Se ei vapise ei epäröi. Puristat kättäni lujaa takaisin.
Tiedän minä pidän tästä. Kaikesta. Sillä se on minun;))
Tsau:Friidu
Poskiesipäitä...ei ne sileät ole..
Pikemminkin karheat tuulen ja auringon ahavoittamat..
Otan sormiini hiuksia, niin hentoja ja valkoisen harmaita..
eivät ne paksut ole..ja joustavat. eivät kimmoisat.
Pikemminkin silkkisen hienot ja hennot..kuin hienon hienoa
silkkiä silittäisin...
Painan pääni sinun kaulallasi...ei se tuoksu nuoruudelle...
Raikas ja nuorekas enää ole ihosi...mutta, siinä on jotain
kuin vanhassa tutussa pihkaisessa männynkävyssä..se tuoksuu pysyvältä ja mereltä...
Otan sinua kädestä..Se ei vapise ei epäröi. Puristat kättäni lujaa takaisin.
Tiedän minä pidän tästä. Kaikesta. Sillä se on minun;))
Tsau:Friidu
Vastaukset 4
Vanhimmat
Friidu, kuvasit runollasi pyyteettömän rakkauden
niinkuin aito rakkaus on, minä pdin tästä!
Kiitos;)) ehkä sitä jo siinä iässä että, alkanut ymmärtämään aika koskee minuakin. Mikään ei ole pysyvää. Itseasiassa on helppoa kun oivaltaa. Kaikki on tässä ja nyt. Ei eilisessä siellä ovat muistot. Ei tulevassa siellä on huominen. Vaan tässä ja nyt;)) Joku viisas joskus sanonut niinkin tai kirjoittanut että, ajastamme 80%:tia menee turhan pohtimeseen...mietimme eilistä (sehän oli jo?) siis mitä turhaa..voimme vaan ehkä oppia jotain..siitä..murehdimme (tulevaa? miksi ihmessä? kun emme kerran VOI tietää mitä huomisella on meille annettavaa tai pois otettavaa? - Paras aika on siis tässä ja nyt...Siitä joku syntyy rakkaus tai sitten se ei synny... sen syntymiseen taas voimme vain itse vaikuttaa..ja paljonkin..riippuen meistä itsestämme..;))) mitä haluamme tässä ja nyt?
Tsau:Friidu
hetket ovat ikuisia
muistot rakkaita sen varrella ...
tuntui käyniltä omaisen luona vanhainkodilla
tai sairaalassa
ja hetki siellä on taianomainen
se kietoo kummatkin saman virran varteen
muistojen ...
tosi hieno kuvaus !!!
Rakas mieheni on minua vain jonkin verran fyysisesti vanhempi. Mutta, hän joutunut kärsimään paljon. Vakavien sairauksien vuoksi. Siksi tämän runon hänelle kirjoitin...sillä haluan muistaa;)) jatkossakin. Emme tavaneet nuorina. Vaan keski-iässä. Joskus, sitä miettii minkälaiset muistot olisimme voineet jakaa...jos, olisimme tutustuneet toisiimme jo nuorena. Olisimmeko enää tässä ja yhdessä? Vai kulkeutuneet erilleen? Tarkoitus kuitenkin oli kohdata myöhemmin..elämällä on polkunsa;)) eikä huomisesta voi kukaan tietää koskaan.
Tsau:Friidu