Hei,
Olen 32-v. nainen. Olen alkanut olla hieman huolissani alkoholinkäytöstäni. Päivisin olen tällä hetkellä pääosin vapaalla, jolloin tulee tissuteltua 2 lasillista-puoli pulloa viiniä päivittäin arkena. Iltaisin olen opiskelemassa, joten silloin en juo. Koulussa ollessani varmaan on vähän promilleja veressä, mutta en usko että kukaan huomaa mitään. Viikonloppuisin tulee otettua n. 4-5 annosta / päivä. En ole koskaan kovassa humalassa eikä ole krapulaa aamuisin kuin hyvin harvoin, sillä juon vain mietoja ja aika hitaaseen tahtiin. Baareissa en käy lainkaan.
En tiedä, onko minulla alkoholiongelmaa. Olen aika yksinäinen ja perheetön ja alkoholi helpottaa lievää ahdistusta. En varsinaisesti kaipaa seuraa, mutta kun on enimmäkseen yksin omien ajatustensa kanssa niin asiat jotenkin kärjistyy. Sosiaaliset tilanteet ahdistaa, sillä olen ujo, joten arkena tulee juotua osin senkin vuoksi ennen kouluun lähtöä.
Ulkoisesti kaikki on kuitenkin ihan ok, olen aina elättänyt itseni työtä tekemällä, harrastan liikuntaa, pidän huolta itsestäni (jos alkoholinkäyttöä ei lasketa!) ja raha-asiat on kunnossa. Sosiaaliset suhteet ja parisuhteen puuttuminen ehkä jollain tavalla vaikuttaa alkoholinkäyttööön. Olen epäsosiaalinen enkä kovin helposti tutustu ihmisiin kuin pintapuolisesti, syvempien ystävyyssuhteiden luominen on vaikeaa.
Tämä oli varmaan aika sekava sepustus mutta olisiko täällä ketään kenellä olisi samanlaisia kokemuksia?
Olen 32-v. nainen. Olen alkanut olla hieman huolissani alkoholinkäytöstäni. Päivisin olen tällä hetkellä pääosin vapaalla, jolloin tulee tissuteltua 2 lasillista-puoli pulloa viiniä päivittäin arkena. Iltaisin olen opiskelemassa, joten silloin en juo. Koulussa ollessani varmaan on vähän promilleja veressä, mutta en usko että kukaan huomaa mitään. Viikonloppuisin tulee otettua n. 4-5 annosta / päivä. En ole koskaan kovassa humalassa eikä ole krapulaa aamuisin kuin hyvin harvoin, sillä juon vain mietoja ja aika hitaaseen tahtiin. Baareissa en käy lainkaan.
En tiedä, onko minulla alkoholiongelmaa. Olen aika yksinäinen ja perheetön ja alkoholi helpottaa lievää ahdistusta. En varsinaisesti kaipaa seuraa, mutta kun on enimmäkseen yksin omien ajatustensa kanssa niin asiat jotenkin kärjistyy. Sosiaaliset tilanteet ahdistaa, sillä olen ujo, joten arkena tulee juotua osin senkin vuoksi ennen kouluun lähtöä.
Ulkoisesti kaikki on kuitenkin ihan ok, olen aina elättänyt itseni työtä tekemällä, harrastan liikuntaa, pidän huolta itsestäni (jos alkoholinkäyttöä ei lasketa!) ja raha-asiat on kunnossa. Sosiaaliset suhteet ja parisuhteen puuttuminen ehkä jollain tavalla vaikuttaa alkoholinkäyttööön. Olen epäsosiaalinen enkä kovin helposti tutustu ihmisiin kuin pintapuolisesti, syvempien ystävyyssuhteiden luominen on vaikeaa.
Tämä oli varmaan aika sekava sepustus mutta olisiko täällä ketään kenellä olisi samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse olin samanlainen tissuttelija. Yleensä alkoholiongelman, lievänkin, tiedostaa siitä että alkaa olla itse huolissaan juomisestaan. Minäkin join punaviiniä, ihan hissunkissun vaan, mutta joka ikinen ilta. Elimistöni oli niin tottunut tuohon juomaan, ettei siitä edes krapulaa tullut. Ja kun olin aloittanut tissuttelun jo hetikohta töiden jälkeen, niin olihan se pullo tyhjä jo siinä klo 22 aikoihin, jolloin menin nukkumaan. Uni tuli helposti ja aamulla ei tosiaan ihmeempiä oloja.
Kävin jopa treenaamassa useasti viikossa, mutta heti treenin jälkeen punkkupullo auki... Kukaan ei siis voinut ulkonäköni perusteella arvata juomistani; enhän ollut "siiderivalas", ei turvotusta eikä ylipainoa.
Viikonloppuisin join enemmän, kun ei tarvinnut herätä aikaisin eikä mennä minnekään. Viiniä saattoi siis mennä 1,5 pullollista päivässä, enkä käynyt edes baareissa. Kuuntelin kotona musiikkia, katsoin elokuvia jne, mutta aina piti olla se vinkkulasi edessä.
Joisin varmaan vieläkin, ellen olisi tavannut raivoraitista miestä, joka ei halunnut myöskään naisensa juovan lainkaan. Seurustelumme alussa saatoin silloin tällöin hakea sen turvallisen pulloni, jos mies oli myöhään töissä tai yövuorossa tms, mutta aina kun hän sai tietää juomisestani, oli pettynyt ja loukkaantunut. Olemme olleet yhdessä nyt 1,5 vuotta ja viimeiset viinini join kesäkuussa. Sitä ennen olin juonut muutamia kertoja kun miehen "silmä vältti". Olin ystävän luona käymässä ja hän kun alkoi lipitellä viiniä, niin minäkin halusin ja join. Mieheni haistoi ja näki kotona heti että olen juonut, ja oli jopa vihainen. Sen jälkeen en sit ole juonut, eikä enää viidettä kuukautta raittiina oltuani tee edes mieli. Toleranssini on varmaan laskenut niin että olisin jo yhdestä lasillisesta hutikassa, enkä uskalla edes ajatella millainen krapula tulisi jos sortuisin juomaan. Tilaisuuksia on kyllä ollut, mutta olen tehnyt tietoisen päätöksen että olen ilman.
Silti joskus viininmakua on niin ikävä, että voisin kiipeillä pitkin seiniä... Humalatilaa en kaipaa, en olutta, siideriä, enkä muutakaan alkoholia, vaan sitä viinin makua.
Sinulla EI ole alkoholiongelmaa, käyttämäsi määrät on naurettavan pieniä, ja normaaleja.
Nuori lääkäri vastaa ettei sinulla ole alkoholiongelmaa. Ei vielä, mutta aika voimakas riippuvuus ja harjoitus tekee mestarin. Toki kaikista ei tule edes juomalla alkoholistia, mutta kannattaako kokeilla. Elämä on liian arvokas tuhlattavaksi juomiseen Alkoholi EI ole missään muodossa valttämätöntä ihmiselle. Ei tule mitään vitamiinin puutosta. Hyvää loppuelämää, vaikutat hyvin fiksulta ihmiseltä. Ei kaikkien tarvitse olla sosiaalisia. Hyvä kun viihdyt myös itsesi kanssa. Jännitykseen on saatavisa apua jos se on ongelma.
Alkoholi on NAUtintoaine, ei sitä pakko ole juoda. Myös moni muu asia on nautintoa aiheuttava, niitäkään ei ole pakko nauttia. Ovat verrattavissa alkoholiin.
Mm. AA on monille riippuvuus ja tuottaa nautintoa, vaikka se onkin sairasta ja väärää nautintoa.
Alkoholismissa oleellista ei ole määrät, kuinka usein juo tai kuinka paljon.
Kysymys on siitä, kuinka paljon se hallitsee elämää ja ajatuksia.
kannattaa lukaista vaikka tää linkki: http://rehappi.fi/alkoholismi
Huomasin juuri että jääkaapissani on ollut siideritölkki viime kesästä asti. Onko minulla ollut alkoholiongelma kaikki nämä kuukaudet kuitenkaan sitä itse tiedostamatta?
Nyt tiedostan sen että siellä on avaamaton siideritölkki. Miten tästä eteenpäin?
Jonkinlainen oire tämä MJ:n tissuttelu laajemmasta ongelmasta uskoisin. Sosiaaliset tilanteet ahdistaa sinua ja muutoinkin kuulostat alakuloiselle. Ei ole mitään syytä uskoa että alkoholi auttaisi sinua voimaan pitkässä juoksussa paremmin, joten kannattaa vähentää tissuttelua ennen kuin tilanne pahenee. Sitäpaitsi alkoholilla on vahva yhteys masennukseen ja sunkaan kohdalla sitä petoa tuskin tarvitsee brenkulla ruokkia.
Hankala juttu, varmaan ihan perusneuvot tepsii parhaiten, eli mieti mitä haluat oikeasti tehdä ja yritä keskittyä niihin kivoihin asioihin.
sitten kannattaa huolestua kun työ tai harrastus jää väliin alkoholin takia, tai alkoholi aiheuttaa väsymystä työssä.
voisi kokeilla ihan vaan normaaleissa tilanteissa lähestyä ihmisiä vaikka joutuisikin pettymään, kun nykymaailmasssa yksinäisyys on niin yleistä että luulisi jonkun sielunveljen jossain olevan.
jos tykkää kuunnella vanhuksien jorinoita, niin siihen on kyllä hyvät mahdollisuudet monenlaisten järjestöjen tai ihan naapurin papan kanssa. moni kaipaa juttuseuraa vaikka se ei päällepäin näy.
lyhyessä ihmiselämässä ei kannata uhrata liian paljon aikaa miettimällä sitä voiko ihmisille puhua, monesti tulos on positiivinen kun vain rohkeasti avaa suunsa ja jos vastausta ei tule voi asian tyynesti unohtaa. toki ujous haittaa elämää kun joutuu niin helposti väärinymmärretyksi.
perimmäiseen kysymykseen jäi vielä vastaus avoimeksi mutta, liika on aina liikaa ja sen huomaa töissä ja kotona.
Olet matkalla, jolla alkoholi vähitellen saattaa muodostua sinulle elämäsi tärkeimmäksi asiaksi.
samaa mieltä niin kävi aikoinaan minullekkin,viattomasti alkanut ja iloa tuottava viini lasillinen vei pikkuhiljaa joka iltaiseen pulloon jolloin ei enää yksi pullo riittänyt.
työn hoidin ja sosiaaliset suhteeni .
ulkoa päin kukaan ei tätä tiennyt olinhan "piilo juoppo".
tätä kesti 15vuotta ja määrät nousivat sen myötä. aamu hikoilut töissä ja sekava pääkään ei paljastanut työkavereille missä mennään.
vasta sitten kun elimistöni alkoi voida huonosti (vatsa ja maksa) ja alkoholi ei antanut enää mielihyvää,aloin herätä tajuamaan että nyt olisi aika laittaa korkki kiinni. nyt kiinni on ja pysyy.toivon ainakin! p.s itse aloin tissuttelemaan ,muka unettomuuteen ja mieli hyvän hakemiseen,kuitenkin nämä johtaa juuri siihen ajankanssa että molemmat menettää. jokainen joka luulee hallitsevansa viinan,pettyy kuitenkin kun tarpeeksi kauan juo.viina vie miehen ja naisen AINA jos se tulee jokapäiväiseksi.se että tarvitsee sitä jokapäivä on jo alkoholisoitunut! ikävä kyllä näin se on.
vielä äskeiseen.
kaiken huippu oli se että kun tuli työpaikalla puhe jostain ihmisestä joka oli alkosoitunut,kauhistelin ja ihmettelin että kui joku voi läträtä viinan kanssa.
työpaikan juhlissa esitin ettei minulle maistunut ja jälkeenpäin kauhistelin ihmisten juomista.kotiin päästyäni join itseni tolkuttomaan kuntoon.höh.
pahin kuitenkin omallakohdallani oli aina kellonajat kun oli tottunut pulloni avamaan eli salkkareiden aikaan.
silloin on pienestä kiinni ettei lasillinen maistu,pitää vaan kokoajan paeta sitä tilannetta ja keksiä muuta.se kestää kyllä kauan ,niin siinä on henkisesti kiinni.
paras on kun viinaa ei kotoa löydy ,että tämmönen tapaus!