Onko minulla alkoholiongelma?

Itse olin samanlainen tissuttelija. Yleensä alkoholiongelman, lievänkin, tiedostaa siitä että alkaa olla itse huolissaan juomisestaan. Minäkin join punaviiniä, ihan hissunkissun vaan, mutta joka ikinen ilta. Elimistöni oli niin tottunut tuohon juomaan, ettei siitä edes krapulaa tullut. Ja kun olin aloittanut tissuttelun jo hetikohta töiden jälkeen, niin olihan se pullo tyhjä jo siinä klo 22 aikoihin, jolloin menin nukkumaan. Uni tuli helposti ja aamulla ei tosiaan ihmeempiä oloja.

Kävin jopa treenaamassa useasti viikossa, mutta heti treenin jälkeen punkkupullo auki... Kukaan ei siis voinut ulkonäköni perusteella arvata juomistani; enhän ollut "siiderivalas", ei turvotusta eikä ylipainoa.

Viikonloppuisin join enemmän, kun ei tarvinnut herätä aikaisin eikä mennä minnekään. Viiniä saattoi siis mennä 1,5 pullollista päivässä, enkä käynyt edes baareissa. Kuuntelin kotona musiikkia, katsoin elokuvia jne, mutta aina piti olla se vinkkulasi edessä.

Joisin varmaan vieläkin, ellen olisi tavannut raivoraitista miestä, joka ei halunnut myöskään naisensa juovan lainkaan. Seurustelumme alussa saatoin silloin tällöin hakea sen turvallisen pulloni, jos mies oli myöhään töissä tai yövuorossa tms, mutta aina kun hän sai tietää juomisestani, oli pettynyt ja loukkaantunut. Olemme olleet yhdessä nyt 1,5 vuotta ja viimeiset viinini join kesäkuussa. Sitä ennen olin juonut muutamia kertoja kun miehen "silmä vältti". Olin ystävän luona käymässä ja hän kun alkoi lipitellä viiniä, niin minäkin halusin ja join. Mieheni haistoi ja näki kotona heti että olen juonut, ja oli jopa vihainen. Sen jälkeen en sit ole juonut, eikä enää viidettä kuukautta raittiina oltuani tee edes mieli. Toleranssini on varmaan laskenut niin että olisin jo yhdestä lasillisesta hutikassa, enkä uskalla edes ajatella millainen krapula tulisi jos sortuisin juomaan. Tilaisuuksia on kyllä ollut, mutta olen tehnyt tietoisen päätöksen että olen ilman.

Silti joskus viininmakua on niin ikävä, että voisin kiipeillä pitkin seiniä... Humalatilaa en kaipaa, en olutta, siideriä, enkä muutakaan alkoholia, vaan sitä viinin makua.

Sinulla EI ole alkoholiongelmaa, käyttämäsi määrät on naurettavan pieniä, ja normaaleja.

Nuori lääkäri vastaa ettei sinulla ole alkoholiongelmaa. Ei vielä, mutta aika voimakas riippuvuus ja harjoitus tekee mestarin. Toki kaikista ei tule edes juomalla alkoholistia, mutta kannattaako kokeilla. Elämä on liian arvokas tuhlattavaksi juomiseen Alkoholi EI ole missään muodossa valttämätöntä ihmiselle. Ei tule mitään vitamiinin puutosta. Hyvää loppuelämää, vaikutat hyvin fiksulta ihmiseltä. Ei kaikkien tarvitse olla sosiaalisia. Hyvä kun viihdyt myös itsesi kanssa. Jännitykseen on saatavisa apua jos se on ongelma.

Alkoholismissa oleellista ei ole määrät, kuinka usein juo tai kuinka paljon.
Kysymys on siitä, kuinka paljon se hallitsee elämää ja ajatuksia.
kannattaa lukaista vaikka tää linkki: http://rehappi.fi/alkoholismi

Huomasin juuri että jääkaapissani on ollut siideritölkki viime kesästä asti. Onko minulla ollut alkoholiongelma kaikki nämä kuukaudet kuitenkaan sitä itse tiedostamatta?
Nyt tiedostan sen että siellä on avaamaton siideritölkki. Miten tästä eteenpäin?

Jonkinlainen oire tämä MJ:n tissuttelu laajemmasta ongelmasta uskoisin. Sosiaaliset tilanteet ahdistaa sinua ja muutoinkin kuulostat alakuloiselle. Ei ole mitään syytä uskoa että alkoholi auttaisi sinua voimaan pitkässä juoksussa paremmin, joten kannattaa vähentää tissuttelua ennen kuin tilanne pahenee. Sitäpaitsi alkoholilla on vahva yhteys masennukseen ja sunkaan kohdalla sitä petoa tuskin tarvitsee brenkulla ruokkia.

Hankala juttu, varmaan ihan perusneuvot tepsii parhaiten, eli mieti mitä haluat oikeasti tehdä ja yritä keskittyä niihin kivoihin asioihin.

sitten kannattaa huolestua kun työ tai harrastus jää väliin alkoholin takia, tai alkoholi aiheuttaa väsymystä työssä.

voisi kokeilla ihan vaan normaaleissa tilanteissa lähestyä ihmisiä vaikka joutuisikin pettymään, kun nykymaailmasssa yksinäisyys on niin yleistä että luulisi jonkun sielunveljen jossain olevan.

jos tykkää kuunnella vanhuksien jorinoita, niin siihen on kyllä hyvät mahdollisuudet monenlaisten järjestöjen tai ihan naapurin papan kanssa. moni kaipaa juttuseuraa vaikka se ei päällepäin näy.

lyhyessä ihmiselämässä ei kannata uhrata liian paljon aikaa miettimällä sitä voiko ihmisille puhua, monesti tulos on positiivinen kun vain rohkeasti avaa suunsa ja jos vastausta ei tule voi asian tyynesti unohtaa. toki ujous haittaa elämää kun joutuu niin helposti väärinymmärretyksi.

perimmäiseen kysymykseen jäi vielä vastaus avoimeksi mutta, liika on aina liikaa ja sen huomaa töissä ja kotona.

Olet matkalla, jolla alkoholi vähitellen saattaa muodostua sinulle elämäsi tärkeimmäksi asiaksi.

vielä äskeiseen.
kaiken huippu oli se että kun tuli työpaikalla puhe jostain ihmisestä joka oli alkosoitunut,kauhistelin ja ihmettelin että kui joku voi läträtä viinan kanssa.
työpaikan juhlissa esitin ettei minulle maistunut ja jälkeenpäin kauhistelin ihmisten juomista.kotiin päästyäni join itseni tolkuttomaan kuntoon.höh.
pahin kuitenkin omallakohdallani oli aina kellonajat kun oli tottunut pulloni avamaan eli salkkareiden aikaan.
silloin on pienestä kiinni ettei lasillinen maistu,pitää vaan kokoajan paeta sitä tilannetta ja keksiä muuta.se kestää kyllä kauan ,niin siinä on henkisesti kiinni.
paras on kun viinaa ei kotoa löydy ,että tämmönen tapaus!