Asetin meren välillemme.
Se sekä erottaa että yhdistää - oman valintasi mukaan. Onko meri sinulle este vai tie?
Vain äärettömyyden reunalla voin rakentaa sanoista laivoja, pieniä pursia, jotka solmin lauseista kuin papyruksesta. Lähetän ne lyhdyn kera yöhön, mutta suurimmat ovat vasta vain kelvottomia luurankoja hietikolla. On tartuttava työhön. Olen veneenveistäjä, sanojen seppä, vain kaukaisuudesta voin lähettää sinulle lauluni.
http://youtu.be/igaV-Rg3cJc
Se sekä erottaa että yhdistää - oman valintasi mukaan. Onko meri sinulle este vai tie?
Vain äärettömyyden reunalla voin rakentaa sanoista laivoja, pieniä pursia, jotka solmin lauseista kuin papyruksesta. Lähetän ne lyhdyn kera yöhön, mutta suurimmat ovat vasta vain kelvottomia luurankoja hietikolla. On tartuttava työhön. Olen veneenveistäjä, sanojen seppä, vain kaukaisuudesta voin lähettää sinulle lauluni.
http://youtu.be/igaV-Rg3cJc
Vastaukset 14
Vanhimmat
itse vapaaehtoisesti olet asettanut meren välillenne niin et mitenkään voi odottaa että hän tekee ratkaisun. Ratkaisu on se että olet asettanut esteen ja siten lopettanut yhteyden.
Ei kenellekään rakennella esteitä ja sitten sanota että tee mitä tykkäät.
Jos rakastaa koettaa yhdistää eikä erottaa.
Ikävä viesti kerrassaan.
Kaksi vapaata ihmistä voi tehdä kaikkensa rakastaakseen, eikä se olisi rikos, mutta jos yksi vapaa tekee saman yhden varatun suhteen, niin onko se silloin myös oikein vai onko parempi kunnioittaa toisen onnea ja koettaa vähentää omaa tuskaansa?
Valitsen jälkimmäisen.
Rakkaus on aina kahden ihmisen yhteistyötä yhteisen hyvän eteen, ei koskaan niin että toinen rakentelee esteitä tielle. Se ei ole rakkautta.
Joku tekee kaikkensa päästäkseen yhteen - joku tekee kaikkensa estääkseen sen.
Ja sä erotit meidät.
on kovin vieras ajatus että haluaa rakentaa tai asettaa jotakin itsensä ja rakkaan ihmisen väliin.
Olisin hyvin pahoillani jos minun rakkaani tekisi ja sanoisi noin. En usko että kokisin häntä enää rakkaakseni joka sanoisi - valintasi mukaan. Haluan että ne valinnat tehdään yhdessä ja yhdessä edistetään yhteen pääsyä.
Ovatko meret Kuussa todellisia meriä?
Onko tämä meri todellinen kahden ihmisen välillä?
Miksi meret vain erottavat? Eivätkö ne myös yhdistä?
Vain sulkemalla silmäni todellisuudelta voin kirjoittaa hänelle suoraan, suoraan sydämestäni. Ajattelemalla ja muistamalla hänet sellaisena kuin häntä rakastan. Todellisuus on joskus armoton. Sulkemalla silmäni olen hänen kanssaan, mutta ne avaamalla olemmekin erillään. Valitsen unen ja valitsen hänet, kunnes voin avata silmäni todellisuuteen, joka ei enää satu.
Olen kyllä niin samassa tilanteessa kuin sinä.
Kirjoittaminen vaatii aikaa ja tilaa ajatella, ja tässä tilassa seuranani on minun lisäkseni hänen haamunsa.
Hienoa että joku ymmärtää.
Pyrin kyllä eroon täällä kirjoittelustakin. Sanat menevät hukkaan. Tavallaan. Ainakin eksyvät alkuperästään.
Minulle se olisi tie, jota pitkin samoilisin kohti tuntematonta, mutta määränpäähän saapuessani,kohti sinua, tuntisin lämmön ja rakkauden, joka kannattelisi meitä siellä meren toisellakin puolen. Ehkä siellä viimein voisimme sulautua yhteen.
ja koskettavaa ajatusta ja -virtaa ;)
Minä näen sen kaiken
Elämänlanka kompassina kuljen merenrantaan..seuraan sen ääriviivoja..Ei lintujen laulua, ei auringon lämpöä..Talven lähestyessä...Kuuntelen aaltojen loisketta ja kaislikon kohinaa. Aalto viskoo venettä. .Vesi hieroo rantakiviä ja niiden pintoja..Kivet sileitä kuin kovettunut iho. Tuuli ulvoo kutsua …viestiä sinulta..riennä yhä eteenpäin..
Pehmeässä hiekassa on raskasta kulkea..olisitpa vastassa..ajatus apuna .. hentoa armastas.
Järkikö sydämen särki..etsimään satamaa..Siellä olis taasen ihanaa ja rauhaa...Vai myrksyä edellä ennen kulta-aikaa..
pilaa monta asiaa ..
En ole tykännyt kyseisestä artistista aiemmin liittyen nuoruuden aikaisiin muistoihin, mutta nyt kolahti nämä kappaleet aivan uskomattomalla tavalla. Ihania sanoja niinkuin sinunkin kirjoituksesi.
Hänelle: Vieläkin rakastan sua, vaikka en ole nähnyt sua pitkiin aikoihin. Mun tunteet ei ole muuttuneet miksikään.