Ei perkele ei sitte mitään saa itse korjattua edes vuosimallin 95 autosta. Johtuu ihan vain siitä miten kaikki laitteet yms on sijoiteltu älyttömästi. Että aina saa purkaa kymmenen vuotta kiinni olleita muttereita ja pultteja auki joita ei saa hepposilla työkaluilla kun ne ei kestä.
Pakko viedä korjaamollo laittevaksi kun en ala itse tuollasia vääntämään, maksan ennemmin että joku vaihtaa osan. Varmaan viho viimeinen ammatti korjata autoja :) Auton pitää olla 70 lukua että konehuone on sellainen jotta saa edes konepellin auki ilman 7000 osaista työkalu sarjaa.
Mistähän sekin johtuu että monissa autoissa ei edes ajovalojen eteen saada jätettyä tilaa konehuoneessa että ne saisi vaihdettu polttimon ilman kirosanoja.
Pakko viedä korjaamollo laittevaksi kun en ala itse tuollasia vääntämään, maksan ennemmin että joku vaihtaa osan. Varmaan viho viimeinen ammatti korjata autoja :) Auton pitää olla 70 lukua että konehuone on sellainen jotta saa edes konepellin auki ilman 7000 osaista työkalu sarjaa.
Mistähän sekin johtuu että monissa autoissa ei edes ajovalojen eteen saada jätettyä tilaa konehuoneessa että ne saisi vaihdettu polttimon ilman kirosanoja.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin; kyllähän sitä samaa on itsekin huomannut. -86 Nissania oli asiallista huoltaa ja korjaa itsekin. -96 Mondeolla on jo selkeästi hankalampaa: etujarrupalojen vaihdossa tarvitaan 7 mm kuusioavain (sarjat menee 4mm, 6mm, 8mm ...), jakopään hihnan vaihdossa kone pitää irrottaa toisesta päästä ja tilaa on todella vähän. Rahavirtoja halutaan merkkikorjaamoille. Jos -96 Mondeossa on vähän tilaa, 2000 vuoden 2.0 406 hakkaa konehuoneen ahtaudessa vielä Mondeon mennen tullen.
Kukas näitä yhä hankalammin korjattavia autoja ostaa ja miksi? Itellä edelleen 8o-luvun alun sakemanni ja muutama satatuhatta kilsaa ajettuna, eikä edes koneremppaa vielä tarvinnut tehdä. Ostaja itse voi onneksi täysin itse vielä EU-aikanakin päättää, mihin rahansa hakkaa, eikä se auto ole niitä parhaimpia sijoituksia todellakaan. Turha lähteä siihen "tahtoo näyttää naapurille" systeemiin mukaan. Aivan luonnollista on myöskin, että mitä enemmän hienouksia autossa, niin sitä enemmän vikojakin tiedossa.
Vanhat ritsat huohottaa siihen malliin ,että käryt tulvii ohjaamoon lämppärinkautta.
Kyllä 200000 alkaa olla maksimi joka vehkeelle.Sen jälkeen alkaa tuska lisääntyä.
Nyky-merkkikorjaamot eivät juurikaan "korjaa" autoja, vaan vaihtavat epäilyttävät osat uusiin. Usein aivan tarpeettomasti. Pitkät takuuajat ja huoltosopimukset. Vaikka se aluksi tuntuu ihan mukavalta, niin lopuksi se heijastuu noiden vakuutus-ja huoltosopimuksien autojen hintoihin.
Tiedän kyllä, että monelle nykyautolle on täyttä tuskaa jo ensimmäinenkin satatuhatkilsaa mutta öljyjen kehittymisen myötä esim. viispyttyiselle dieselille 500000km ei ole vielä mitään! Ehkä ei kannata sittenkään sortua noihin japanin ritsoihin vaikka kaikki toimiikin uutena hetken sähköllä.
mersussa on otettu huomioon huolto-ystävällisyys,suorakutonen keulalla ja kaikki muu väljästi ympärillä-moneen samankokoiseen nykyautoon ei suoraa kutosta saataisi ahdettua edes poikittain-kehnoa suunnittelua.
Et sitten ole huomannut, että nykyautoissa on paljon sellaista joista ei tiedettykkään mersua suunnitellessa? Myös turvallisuus vie tilaa, lisäksi, sisätilat ja tavaratilat kasvavat, jos ulkomitat ovat samat eikä puhuta tila-autoista, niin moottoritilasta se pitää pois ottaa.
Toisekseen, ihmiset haluavat ostaa autoja, joissa moottori on muovikannen (joissain useamman) peittämä ja näyttää hienolta. Ne vaikeuttavat räpelöintiä.
Mersu on sen verta kapea kanootti, ettei siihenkään r6 mahtuisi poikittain.
Eihän se kerro muuta kuin että on peukalo keskellä kämmentä.
Tärkeimmille huoltokohteille pitäisi jättää tilaa mutta kun ei jätetä. Alkaa meinaan olemaan ihan öljyn vaihtokin mahdoton homma. Mutta eiköhän tuohon ole syykin :) Merkkikorjaamot pysyvät pystyssä kun autoja tulee aina vaan enemmän ja enemmän huoltoon.
Omistan siis uuden Megane II:n ja keväällä tuli vertailtua saman ja vähän isommankin kokoluokan autoja.
Itse suunnittelen tosin ostavani uuden auton, pitäväni sitä takuuajan (tai max kolme vuotta) ja vaihtavani sen sitten uuteen enkä ajatellut itse koskeakaan koko autoon mutta silti 12 wanhan auton jälkeen tulee kyllä katseltua tukka pystyssä näitä uusia autoja huoltomielessä.
Ikävä tosiasia on että näissä uusissa hajoaa elektroniikka jos joku on hajotakseen ja sitä ei pysty enää kotona kuitenkaan korjaamaan.
Mutta tämän lisäksi sellaisetkin perusasiat kuin hihnojen ja polttimoiden vaihto on tehty lievästi ilmaistuna hankalaksi. Jarrupalat ja alustan osat ovat sentään edelleen hyvin käsillä.
Megane II on kyllä esimerkki parhaasta päästä mutta kaikki uudet mallit alkavat olla samanlaisia.
Ensinnäkin konepelti on 60-luvun brittisporttien tapaan vain luukku "keskellä konepeltiä" ja sen alta paljastuu yhtenäinen muovipeite jonka keskellä on vain tasan venttiilikopan kokoinen aukko. Muovien ja venttiilikopan väliin ei saa mahtumaan edes käsiä.
Ja polttimot vaihdetaan tietty gynegologin toimesta pyöräkoteloiden kautta mutta joissain merkeissä saa jo purkaa puskuritkin!
Myös sen elektroniikan ja sähkölaitteet. Ei se enää tosin korvakuulolta onnistu.Maksaa ken jaksaa