Heippa!
Olen 19-vuotias tyttö ja minulla on 20-vuotias poikaystävä, jonka kanssa olen ollut hieman reilut 4 vuotta.
Pari viikkoa sitten hän ilmoitti minulle että kokee olevansa lievästi masentunut. Ilmoitus tuli minulle ihan puun takaa. Hän luetteli oireita, muun muassa keskittymishäiriötä, ärtyneisyyttä, mutta ainoan minkä itse tunnistin noistai oireista oli se, että hän on hyvin haluton seksin suhteen. Kuvittelin sen kuitenkin kuuluvan hänen ominaisuuksiinsa.
Nyttemmin hän on alkanut tiuskimaan ja suuttumaan pienimmästäkin asiasta. Esimerkiksi eilen hän kertoi minulle vitsin, ja kun kritisoin sitä, hän alkoi tiuskimaan minulle. Lääkäri määräsi hänelle reseptillä lääkkeitä. Olen kuullut kaikenlaisia sivuoireita, joita masennuslääkkeet aiheuttavat ja ilmaisin, että minua pelottaa, että hän muuttuu ihmisenä. Siitäkin hän vain tiuskaisi, että kai nyt lääkäri tietää ja se on minun pään vaivani jos huolestun.
Aloitin tänä syksynä ammattikorkeakoulussa, olen vieläkin ihan pihalla kaikesta uudesta ja kaipaisin tukea. Silti tuntuu etten uskalla enää puhua omia asioitani poikaystävälleni, koska häntä eivät tunnu kiinnostavat mitkään minua koskevat asiat. Kun kysyn, miksei hän kyselem minulta kuulumisiani, hän kuittaa sen sanomalla että kuulee sen äänestäni. Miten hän voi kuulla kokeideni tulokset tai päiväni tapahtumat kokonaisuudessaan äänestäni?
Olen kyllästynyt olemaan itsestäänselvyys enkä jaksaii koulun lisäksi stressata hänestäkin, mitä uskallan sanoa ja mitä en. En silti haluaisi jättää häntä enkä varsinkaan pahentaa hänen masennustaan sen takia. Puhe ei tunnu menevän perille, se tulee bumerangina takaisin tiuskimisen kera.
Miten minun tulisi menetellä tällaisessa tilanteessa, kuinka voin arantaa omaa suhtautumistani asiaan, koska toista en tietenkään voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisin.
Olen 19-vuotias tyttö ja minulla on 20-vuotias poikaystävä, jonka kanssa olen ollut hieman reilut 4 vuotta.
Pari viikkoa sitten hän ilmoitti minulle että kokee olevansa lievästi masentunut. Ilmoitus tuli minulle ihan puun takaa. Hän luetteli oireita, muun muassa keskittymishäiriötä, ärtyneisyyttä, mutta ainoan minkä itse tunnistin noistai oireista oli se, että hän on hyvin haluton seksin suhteen. Kuvittelin sen kuitenkin kuuluvan hänen ominaisuuksiinsa.
Nyttemmin hän on alkanut tiuskimaan ja suuttumaan pienimmästäkin asiasta. Esimerkiksi eilen hän kertoi minulle vitsin, ja kun kritisoin sitä, hän alkoi tiuskimaan minulle. Lääkäri määräsi hänelle reseptillä lääkkeitä. Olen kuullut kaikenlaisia sivuoireita, joita masennuslääkkeet aiheuttavat ja ilmaisin, että minua pelottaa, että hän muuttuu ihmisenä. Siitäkin hän vain tiuskaisi, että kai nyt lääkäri tietää ja se on minun pään vaivani jos huolestun.
Aloitin tänä syksynä ammattikorkeakoulussa, olen vieläkin ihan pihalla kaikesta uudesta ja kaipaisin tukea. Silti tuntuu etten uskalla enää puhua omia asioitani poikaystävälleni, koska häntä eivät tunnu kiinnostavat mitkään minua koskevat asiat. Kun kysyn, miksei hän kyselem minulta kuulumisiani, hän kuittaa sen sanomalla että kuulee sen äänestäni. Miten hän voi kuulla kokeideni tulokset tai päiväni tapahtumat kokonaisuudessaan äänestäni?
Olen kyllästynyt olemaan itsestäänselvyys enkä jaksaii koulun lisäksi stressata hänestäkin, mitä uskallan sanoa ja mitä en. En silti haluaisi jättää häntä enkä varsinkaan pahentaa hänen masennustaan sen takia. Puhe ei tunnu menevän perille, se tulee bumerangina takaisin tiuskimisen kera.
Miten minun tulisi menetellä tällaisessa tilanteessa, kuinka voin arantaa omaa suhtautumistani asiaan, koska toista en tietenkään voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pahoittelen kirjoitusvirheitä, kirjoitin tunnekuohussa, kävimme taas kerran läpi tiuskimiskeskustelun, tuloksetta. Tarkennukseksi vielä se, että olemme tuon koko seurusteluaikamme eläneet kaukosuhteessa, välimatkaa ensin päälle 200km, muuttoni jälkeen 120km.
Paha sanoa. Tekisi vain mieli yksinkertaisesti sanoa että älä jätä masentunutta yksin mutta kolikolla on kaksi puolta. Jos häntä ei kiinnosta sinun asiat niin ei hän ole sinun arvoinen. Kysy suoraan haluaako hän olla kanssasi ja kiinnostaako häntä sinun asiat. Tee selväksi että et haluaisi erota mutta hän ei jätä paljoa vaihtoehtoja koska ei selvästi kuuntele ihmistä jonka pitäisi olla hänelle tärkein.
Äääääh ehdit aina viedä sanat suustani ennen kuin ehdin tulla kirjoittamaan vastauksia....
No itse annan toisen vaihtoehdon... Olette siis kaukosuhteessa? Etkö voi vain hiljaa odottaa että hän joko pääsee yli masennuksestaan? Jos odotat niin hän voi omassa rauhassa ymmärtää että sinäkin olet ihminen ja et pidä jos saat niskaasi tiuskimista koko ajan ja hän yrittää sitten kohdella sinua paremmin ja soittaa kun on valmis siihen?
Kiitos molemmille vastauksista :)
Tosiaan, paras ratkaisu olisi vaan antaa hänen elellä omaa elämäänsä sen aikaa kun tarvitsee, mutta se aika voi olla viikko, kuukausi, puolisen vuotta. En minäkään kauaa jaksa olla itsestäänselvyys.
Hän on ilmaisuut että haluaa olla kanssani suhteessa, joten siltä kantilta asia kunnossa. Itse vain ehkä itsekkäästikkin haluaisin, että minua huomioitaisi enemmän. Hän on perusteellisesti suomalainen mies, ei puhu tunteistaan edes pakon edessä. Olen koittanut sanoa, että näemme kerran pari kuukaudessa viikonlopun ajan, minä kaipaisin enemmän tukea ja mukavia pieniä huomautuksia, edes sitä, että hän kysyisi miten minun päiväni on mennyt. Mutta ilmeisesti sekin on liikaa pyydetty.
Haluaisin rauhassa katsella, mitä nuo lääkkeet hänelle tekevät. Voihan olla että pelkoni osoittautuvat vääriksi, tai sitten eivät.