Mikä ihme siinä, että pitää olla tehokas ja suuri pyörä. Itse olen ajellut jo 15 vuotta varttilitraisella, ainoastaan vajaat 20 hevosvoimaa, pyörälläni. Ajelen sillä vappa-ajalla ympäri maakuntaa. Kivaa on ollut jos ei oteta huomioon kaiken maailman kommentoivia besserwissereitä tehopyörillään. Mitä ihmettä sen pitäisi ketään vaivata miten ja millaisella pyörällä ajelen.
Pienitehoinen pyörä
yamaha 250
25207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
vaikka ajaisit pappatunskalla!
Hyytyy ylämäessä ja vastatuulessa. Tulee mielipaha.
Mulle riittää tällä hetkellä nuo 34 hevosvoimaa yhdestä sylinteristä. Royal Enfieldiäkin silmäilin yhtenä vaihtoehtona, mutta tää Cagiva nyt osui kohdalle.
Tälläkin pysyy ihan hyvin pääteillä liikennevirtojen mukana. Tosin karttelen valtaväyliä ja tykkään ajella rauhassa ja rauhallisesti pikkuteitä. En siihen tarvitse 190 hevosvoimaa. Paremmin ehtii katsella maisemia pienellä pyörällä ja se ympäristön havainnointi moottoripyörämatkailun tarkoitus ymmärtääkseni onkin.
Kerroppa miten pienitehoisella pyörällä ajaessa ehtii katsella paremmin maisemia kun nuo nopeusrajoitukset koskevat myös nopeita pyöriä???
Pienitehoisessa pyörässä on omaansa viehätystä, kunhan vain asennoituu oikein.
Asia riippuu suuresti pyörän luonteesta, jos pyörä on esim. historiallinen puksutin.
Pienikuutioinen lastattu pyörä on tietysti hätäisemmälle matkamotoristille rasittava etenemisväline. Mutta 500cc on aivan oiva matkaväline melkein matkaan kuin matkaan.
Itse tosin olen ajautunut vuosien mittaan "mammutti kuutioihin" mutta joskus kaiholla muistelen ajoa pienivoimaisella matkapelillä, jolloin ajo ja matka oli enemmän yrittämistä,kuin näillä nyky-helppoajopyörillä... erityisesti mutkateilla saaatettiin vetää hana auki ja vauhtia ottettiin ylämäkeen !
Sanotaan, että minä osaan pienempitehoisella vehkeellä paremmin pysyä sillä sallitulla nopeusalueella. Kaasun homeopaattinen annostelu tehokkaalla pyörällä on minusta rasittavaa pidättäytymistä. Joku toinen voi kokea asian vallan toisin tietysti.
Tää 500-kuutioinen on minulle vähän sellainen back to the roots-juttu. Saattaapi olla että siihen kyllästyn ja ostan isomman. Mutta haluan heittää kehiin ajatuksen siitä, että onko suurempi aina välttämättä parempaa ja kauniimpaa? Hyvän käytetyn ER5:n saa näköjään 2500 eurolla. Semmoisen summan seisottaminen tallissa ei harmita vaikka kiinnostus ajamiseen välillä vähän uuvahtaisikin.
Isommalla pyörällä vaihtamisen tarve on pienempi. Ajettiin poikaporukassa erilaisilla pyörillä. Kaveri jolla on pikku-diversion kertoi että hänen piti leipoa pykäliä kolmesti siinä missä Volusialla piti vaihtaa kerran. Mukavuuskysymys, mutta pitkällä matkalla ja suurilla kilometrimäärillä ainakin mulla rupeaa nyppimään. On tullut koettua 250 ja 800 kuutioinen. Ei millään viihtis palata niihin. Mulle isossa koneessa on tärkeintä vääntö. Hevosvoimat tulee kaupanpäälle. Toistaiseksi.. myönnettäköön että tänään tuli käytyä bemarin sivuilla. Täytyy messuilla käydä kiikkumassa K1300R:n päällä.
No tuota , ittelläni on 750cc xv jammu vm88, eli
ei mikään tehokas peli. Mut hyvin tuolla normaali
nopeuden pystyy pitämään.N.80 vauhdissa kierroksia
N3000.Maksi kierrokset N6000. Eli kun polkasee
ylämäessä pienempää pesään , niin ei se vauhti
putoo mihinkään,rähinä vaan paranee !!
Elikkä olisi kierroksien mukaan vara pudottaa
vaikka kaksi pykälää alas päin. Pienemmilläkin
tehoilla siis pärjää ihan hyvin,mutta vaihteita on
käytettävä !! Ja jotkut meistä jopa tykkää ajjaa
sillä tyylillä !! Kuten minä,Se on makiaa kun
polkasee pykälän pienemmälle ja HANAA
Jammu karjuu niin et munaskuut tärisee !!
Mutta, ymmärrän erittäin hyvin,että jotkut
haluaa ajella isoilla voiman pesillä,sillä
niissä on varmasti taas oma fiiliksensä.
MUTTA ,jos on pikkasempi pyärä,niin
ääntä pittää lähtee ISOSTI !!
Eiköhän se sama sääntö päde pyörissä kuin autoissakin,mitä pienempi..... sitä isompi pitää olla....;)
Statuksen ja itsetunnon kanssa noissa jutuissa pelaillaan,pyörä kertoo yllättävän paljon omistajastaan??
No ehkä pätee joihinkin kioskin kiertäjiin,mutta
ei sellaisiin joille on tullut motoripyärä "vamma" !!
Asia on vaan niin että jos on ESIM.suht iso kaveri
ja ajelee pitkiä matkoja,niin iso ja vahva pyörä
on vaan järki valinta. Kun runttaa potan päähän
niin ei siinä paljon statusta tai letkun vartta ajatella,
Siintä alkaa se motoristin ELÄMÄ !!
Se on ihan yks hailee , siis loppujen lopuksi mikä
pyörä kenelläkin on , yleensä se on valikoitu omien
mieltymysten ja tunteiden mukaan,siis huom.tunteiden,
koska siintä motukasta yleensä tulee ikäänkuin
hyvä YSTÄVÄ , jonka kanssa kokee monen
moisia uusia KOKEMUKSIA !!
Minä en ymmärrä taas näitä uuden pyörän ostajia. oli se sitten uusi tonninen kyykky tai 500kawa. Ite ajelen tuollasella 70luvun 750 suzukilla ja sit 95vuoden endurolla. Rahallinen arvo varmaan alle viis tonnia. Laittoa sopivasti,ei tarvi keksiä mitään remonttejen korvaavia juttuja.
ps. pari kolme vuotta ajoin 90luvulla 350cb hondallakin. Jo silloin riitti kyselijöitä et meinaatko isompaa pärrää ens kesäksi. Helppo kuvitella mikä on tämän päivän meininki... voi voi..
Pakko kommentoida omasta näkökulmasta - aloitin 3 vuotta sitten 40-kymppisenä ihan sattumalta pyöräilyn, mopo oli 250-kuutioinen enduro. Silloin ihmettelin, että kuka helvetti tarvitsee isompaa pyörää..
Noh, seuraavana kesänä oli alla iso enduro ja tänä kesänä hankin 600-satasen nakun.
Kuten arvata saattaa, tässä on alkanut katsella isompaa - tosin ei mistään muusta syystä kuin ohuesta väännöstä. Mulla ei ole tarvetta lähteä Eurooppaa kiertämään tms.
Aika tuttu tarina varmaan; kaikkeen tottuu ja turtuu. Sitten alkaa haluta jotakin, mistä saisi enemmän kicksejä
Sanoisinpa niin, että kun tuolle tielle lähtee, niin loppua ei näy. Jossain vaiheessa kannattaa itse puhaltaa peli poikki ja lopettaa ainainen pyörien vaihtaminen.
Monella vaihtamisen tosin lopettaa puolisokin, ainakin siinä vaiheessa kun vaimon auto ei enää sovi talliin!
Hauskaa joulun- ja uuden kauden odotusta kaikille motoristeille! Pian se talvi tästä kuluu.
Minä taas sanoisin,että pyörien vaihtaminen on joillekin osa harrastusta.Omalla kohdalla se aikanaan toi mukavaa jännitettä uuden ajokauden odottamiseen,ensin alkutalvi plärättiin prätkälehtiä ja esitteitä ja sitten viimeistään Prätkämessujen jälkeen tai jopa ennen niitä kaupoille ja uusi pyörä tilaukseen.Itse puhalsin pelin poikki 10v aktiivisen harrastamisen jälkeen ainoastaan siitä syystä kun olin saanut lajilta kaiken mitä odotin,hyviä kavereita,upeita ajoretkiä yli 250000km verran,olin omistanut kaikki ne pyörät joihin omat varani olivat riittäneet ja mikä parasta sen aikaiset motoristitutut ovat mun kamuja edelleenkin.
Aikoinaan, kun hain Saksasta ensimmäistä pyörääni, sanoi legendaarinen välittäjä Graulin, et suomalaiset on unohtaneet yhden kokoluokan.
Pyrkiessään suuriin kuutioihin.
Luokka on 300-400 kuutioo, joka olis ihan sopiva kaupunkipyörittelyyn.
Ja totta, kuka muistaa ketään jolla olis 300-400 kuutioinen pyörä?
Nuoriso ajaa 125-200 ja vanhemmat vähintäin 500->
Mahtaako kurapyörissäkään olla tuota luokkaa 00-400?
Kyyyyllä se taitaa niin olla et,kaikki mikä menee yli 750cm3 on sitä turhaa naperonvenytystä!
Jes Jes normi Jorma !!
Paitsi jos kuski on iso kokoinen.Ei iso mies mahu
virkkusee .
Se, että joku kiinnittää vähän turhan paljon huomiota siihen millä kukakin ajaa, kertoo vain ko. ihmisen henkisestä pienuudesta. Annetaan vaan kaikkien kukkien kukkia kuutioihin tuijottamatta.
Annetaan kukkien kukkia, mutta väittely sallittakoon! Ei tämä niin vakavaa ole. Mua ainakin kiinnostaa tällaiset keskustelut kunhan eivät ihan vittuilemiseksi mene
Olen täysin samaa mieltä !! Ei tätä talvee kestä kukaan
ilman moto väittelyä ja kiusottelevaa HUUMORIA !!
http://www.youtube.com/watch?v=0fUDEezzsRU
Olipa tyypillisen typerä jenkkimainos. "If you ride one, You´ll own one".
No thanks.
Joskus aikoinaan ajelin nykymittapuun mukaan pienikuutioisella, mutta ei vauhti ole maanteillä muuttunut yhtään vaikka kuutioita on yli tuplaten, kulutus on sama, mutta meno on rennompaa ja vakaampaa. Tietysti iso on polleempi ajaa ja omistaa, mutta kyllä härvelillä kaikkine himmeleineen on moninkertainen hintakin, joka putoaa tiettyyn pisteeseen pikkupyörän hinnan vuodessa.
Mutta ei ole ollut silti valittamista, on se kiva omistaa ja ajella..harrastuksestahan tässä on kysymys...eikä hintaa silloin kysytä.
Toki tunnen suurta myötätuntoa positiivisessa mielessä pienillä pyörillä ajavia kohtaan, enkä alennu ylenkatsomaan toisten valintoja, heillä on syynsä ja motiivinsa.
Ps. joskus on tullut ajeltua aivan iloikseen perheeseen jääneellä 125 endurolla , ilman mitään erityistä syytä...tämä muuten vei bensaa yhtä paljon kuin mammutti pyörä ja ennemmän kuin autoni !
Kesällä ostin ekan pyöräni enskajammu 600 xt vm-03 mielestäni tehoja ihan riittävästi näin aloittelijalle.Reilu 2tkm.takana ja pysyny pystyssä,
viellä tänäänkin napista käymään ja vetelin tappisladeja tossa lumisella
asfaltilla,että näin täällä jänkhällä.Talven jatkoa kaikille motoristeille.
Vähän niinkuin vaimonkin kannsa -- kun kerran on hyvän ja sopivan ( pyörän) löytänyt, ei vaihtamaan kannata mennä helposti. Uutuudenviehätys häipyy molemmissa vaihtokaupoissa vuorenvarmasti.
Itselle on tärkeintä ne matkat moottoripyörällä. Muistelen Norjan vuonoja ja Euroopan alppipassien kahviloita. Vähemmän merkitystä minulle on monenko kuution voimalla sinne Stilfeh Jochille noustii.
No en mä vastaankaan pane jos joku mulle uuden VFR1200:n lahjoittaa. Mutta toistaiseksi Brandt vielä miettii asiaa ja niin ensi kesäkin luultavasti menee entisen pyörän sarvissa. Niinkuin 5 edellistäkin.