Se kulkee lävitseni.
Satuttaa ihoani.
Tuntuu myrskynä sisällä.
Olen yksin ja ymmällä.
Se ravistaa sielua.
Piirtää muistikuvia.
Ei anna koskettaa.
Pitää vankina.
Hipaisu.
Kuin tuulen henkäisy.
Puhallus.
Jokin sittenkin.
Elää jossakin.
Sieluni rihmoissa.
Tunteessa.
Nämä kyyneleet.
Poskilleni kuivuneet.
Muistuttaa hetkestä.
Olin pimeässä.
Vilkuta.
Ole olemassa.
Silloin on valoisaa.
Silloin saan rakastaa.
Satuttaa ihoani.
Tuntuu myrskynä sisällä.
Olen yksin ja ymmällä.
Se ravistaa sielua.
Piirtää muistikuvia.
Ei anna koskettaa.
Pitää vankina.
Hipaisu.
Kuin tuulen henkäisy.
Puhallus.
Jokin sittenkin.
Elää jossakin.
Sieluni rihmoissa.
Tunteessa.
Nämä kyyneleet.
Poskilleni kuivuneet.
Muistuttaa hetkestä.
Olin pimeässä.
Vilkuta.
Ole olemassa.
Silloin on valoisaa.
Silloin saan rakastaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tiedäthän olen olemassa niinkuin uskon sinunkin olevan
minulle olet se ainoa tiedäthän sen
kuinka monesti sen olen sinulle sanonut
sanon sen nytkin taas
i love you
"Tuuli tuule sinne missä muruseni on,,,kerro kuinka paljon häntä rakastan"
Kauniin haikea ja koskettava runo jälleen sinulta Runojen kuningatar. Tunteikkaan herkkä kokonaisuus, joka pehmeän lempeällä otteellaan luo kuvaa kaipuusta ja kuivuneista kyyneleistä.
Se on kaunista, kaunista niin. Kiitos Margitta. On mukavaa palata pieneltä tauolta ja löytää tällaisia runoja.
Kyyneleet.
Tahdon kyyneleet nuo
hellästi poskeltas
poimia pois,
kuin niissä
timantin kaunein
loisto noin ois.
Niistä sydämeni
suurimpaan saliin
kristallikruunun
mä teen.
Ikävän pitkinä iltoina,
se valoaan antaa
mun sydämeen
Ihanan vastarunon laitoit.
Kuin käsi kädessä kuljemme taas,,,,,,,
Kiitos kun poikkesit runossani