Että elämme siellä kuuluisassa Helvetissä.
Tämä maanpäällinen taivalluksemme muiden eläimien keskuudessa on se helvetti, josta uskovaiset saarnaavat.
Meihin pätee samat raa'at luonnon lait, kuin eläimiin, joilla ei ole läheskään samanlaista tietoisuuden tasoa, kuin meillä. Rakastan eläimiä, älkää siis ymmärtäkö väärin.
Mutta me olemme kärsimässä täällä jotain rangaistusta.
Tämä maanpäällinen taivalluksemme muiden eläimien keskuudessa on se helvetti, josta uskovaiset saarnaavat.
Meihin pätee samat raa'at luonnon lait, kuin eläimiin, joilla ei ole läheskään samanlaista tietoisuuden tasoa, kuin meillä. Rakastan eläimiä, älkää siis ymmärtäkö väärin.
Mutta me olemme kärsimässä täällä jotain rangaistusta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei masennus ole rangaistus. En halua uskoa siihen, koska itse en koe ansainneeni tätä helvettiä, eikä sitä varsinkaan ansainnut rakastamani ihminen, jolle kuuluisi ehdottomasti paikka paratiisissa. Tämä tavallinen maailma on vain julma ja raaka. Jos haluaa ajatella sen rankaisevan, niin se rankaisee niitä, jotka ovat hyviä, mutta herkkiä ja samalla heikkoja ihmisiä.
Sitä juuri tarkoitan. Tämä koko elämä on se rangaistus. En usko, että onnellisia ihmisiä on oikeasti olemassakaan.
Hyvä esimerkki tästä olen minä. Kaikki ihmiset, varsinkin läheiseni pitävät minua niin iloisena ihmisenä.
Kukaan ei vain kykene näkemään toisesta ihmisestä synkkää totuutta pinnan alla.
Siinä tapauksessa olet täysin oikeassa. Minä tosin olen ollut onnellinen, todella onnellinen, mutta ehkäpä sekin on osa tätä ideaa... Eihän sitä muuten tietäisi, että paljon parempaa on olemassa, aivan vastakohtainen elämä.
Yksinäisyys ja pimeys masentaa niin kovasti että uni ei tule eikä mikään
kiinnosta
Jos yksinäisyys ja pimeys on se ainoa syy, joka sinua masentaa, niin silloin et tiedä masennuksesta mitään.
Eiköhän se masennus lähde liikkeelle ihan pienistä asioista, kuten vaikka yksinäisyydest ja pimeydestä, pahenee uniongelmiksi ja niiden kautta ties mihin... Minäkin olen nyt masentunut, koska olen yksin. Ensimmäinen masennuskauteni sen sijaan tuli hetkellä, jolla olin kirjoittanut hienosti ylioppilaaksi, olin saanut kerrankin kesätöitä eikä tarvinnut miettiä, millä elän ja maksan vuokran, olin muuttamassa ihanan ihmisen kanssa yhteen ja tiesin, että pääsisin yliopistoon opiskelemaan. Periaatteessa kaikki olisin pitänyt olla hyvin, mutta toisina päivinä jäin sänkyyn ja mietin, miten tapaa itsensä - ja toisina päivinä elin kuin viimeistä päivää, täynnä iloa ja naurua. Pääsinhän minä sieltä ylös, parannuin, mutta se vei pitkään.
Nyt sitten olen täysin yksin, menettänyt maailman upeimman ihmisen, olen keskivaikean masennuksen takia sairauslomalla, en tiedä mitä haluan opiskella, koska ala ei ole minua varten, kahden vuoden opinnosta on tuloksena vain kasa kaikkea epämääräistä, päivissäni ei ole mitään sisältöä, en tunne iloa, en saa mielihyvää mistään, en muista miltä tuntuu nauraa ja hädin tuskin osaan hymyillä. Ja silti, nyt minä taistelen. En haudo kuolemaa, vaikka sitä kaipaan, vaan nousen sängystä, keksin tekemistä, yritän tsempata itseäni eteenpäin. Masentuneen mieli on järjetön.
Kirjoituksesi on kuin minun menneisyydestäni. En haluaisi masentaa sinua, mutta itse toimin nykyään ainoastaan alkoholin vaikutuksen alaisena.
Me ihmiset olemme kuitenkin yksilöitä. Tämä ei siis tarkoita sitä, että kuljet samaa polkua, kuin minä.
Olen 35.
Mhmmm...En tiiä mikä tarkoitus on joutua kärsimään ...joka päivä on valmis heittään lusikan nurkkaan...jostain saa aina voimaa olla heittämättä...huoh.
jep oikeessa olet, elämä on rangaistus ja siksi se on kärsittävä loppuun asti. kun tajusin tämän 5 vuotta sitten lopetin itsemurhan hautomisen sillä mitä järkeä on tappaa itsensä jos siitä passitetaan takas tänne.
Miten voit tietää, että passitetaan tänne takaisin?
Ehkä asia onkin toisinpäin. Se ken rohkeasti uskaltaa, saakin poikkeuksellisen kohtelun yläilmojen entiteettien keskuudessa, positiivisessa mielessä.
Kyllä, se masennus tuntuu todellakin siltä kuin olisi helvetissä, mutta kun sieltä pääsee pois alkaa koko elämä muuttua valoisammaksi. Mikä siihen todella auttaa en osaa sanoa ja olen melko lääkekielteinen tai ehkä ne ei vaan sovi mulle, mutta jotenkin olen sieltä vaan noussut.