On olemassa mielentila, missä sielu tapaa niin lujan perustan, että se voi levätä siinä kokonaan ja koota koko olemuksensa tarvitsematta muistaa mennyttä tai harpata tulevaisuuteen Siinä ei aika merkitse sille mitään, vaan nykyhetki jatkuu jatkumistaan olmaisematta kuitenkaan jatkuvaisuutta ja ilman merkkiä hetken liittymisestä toiseen, herättämättä mitään tunnetta vaillaolosta tai nauitinnoata, mielihyvästä tai vaivasta, toivosta tai pelosta, ja sielu kokee vain olemassaolon ja tämä tunne täyttää sen.
Niin kauan kuin tämä mielentila säilyy, ihminen voi sanoa itseään onnelliseksi, eikä hän nauti epätaydellisestä, köyhää ja suhteellista onnea, kuten elämän huvituksissa, vaan täydellistä, riittävää ja täyttä onnea, joka ei jätä mitään onttoutta.
Niin kauan kuin tämä mielentila säilyy, ihminen voi sanoa itseään onnelliseksi, eikä hän nauti epätaydellisestä, köyhää ja suhteellista onnea, kuten elämän huvituksissa, vaan täydellistä, riittävää ja täyttä onnea, joka ei jätä mitään onttoutta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Noinhan se on. Mutta suurimmalle osalle ihmisistä täysin käsittämätöntä. maailma olisi parempi paikka, joa kaikki sen tajuaisivat.
Buddhalaista filosofiaa..........................mietiskelyn tuottamaa harmoniaa.......................
Tuo mietiskelykin on usein väärin ymmärretty asia. itse luulin nuorena, että siinä erityisesti kovasti mietiskellään ja ajatellaan hienoja ajatuksia. Vasta vanhempana ymmärsin, mistä oli kysymys.
Jean-Jacques Rousseau 1712 Geneve, Sveitsi – 1778 Ermenonville, Ranska oli sveitsiläis-ranskalainen valistusfilosofi.
Ote hänen ajatuksista...
Ei ihan tuore ajatus..mutta sopii vielä tähänkin aikaan..vaatii ponniteluja saavuttaa se heti mutta siihen pitää sukkeltaa ...heti nyt..
tyytyväisyyskin on vaikea sieluntila, .. vaativilla poluilla ja kuoppaisilla teillä..
ailahteleva mieli ja mielen ailahdus..
Mikään " harhakuvitelmien verho" maya ei säily läsnäolossa. Ihmismieli harmittavasti vain tuottaa kärsimystä, dukkhania. Synnin tekeminen tarkoittanee että olemassaolon tarkoitus jää ymmärtämättä. Kaikki nuo kertovat suuntaa samaa, mielenhäiriöstä syntyjään. Jos löytää tien omaan sisimpään, tyyneyteen; sinne voi aina palata tai mitä parasta olla siinä. Tässä ja nyt.