Itseäni järkyttää se miten aikuiset laiminlyö lastaan, esimerkiksi lapsi itkee vaunuissa kaupassa niin vähät välitetään asiasta eikä tehdä mitään, esim. kysytä onko kaikki kunnossa, haluatko mehua, tuletko polvelle tms.
Kaupassakin nykyaikana on ihan normaalia ja luontevaa esim. ottaa lapsi syliin eikä huudattaa pitkin käytäviä. Käveleviä lapsia voi jopa torua jos juoksevat esim. karkuun kunhan tekee sen niin ettei se ole laitonta. Siis hakkaamisia ja tukistamisia en tarkoita.
Minut on hyvin kasvatettu ja voinkin todeta että ONNELLINEN LAPSI EI ITKE. Kun on syöty, juotu ja leikit leikitty niin kenelläkään ei paha mieli ole.
Ja tämä ei koske vain vauvoja vaan kaikkia lapsia tuonne viiten-kuuteentoista vuoteen saakka.
Vanhemmat voisivat siis mennä peilin eteen ja kysyä että "miksi lapseni itkee, olenko tehnyt vanhempana kaiken mahdollisen" ja elää ja toimia sen mukaisesti.
Ja ps. jatkuvasti näen kun naapurini jättää lapsen vaunuihin ulos. Pihoilla juoksee esim. kiipeilytaitoisia oravia, lisäksi linnut saattavat ulostaa. Oman lapseni pitäisin kyllä sisällä enkä hylkäisi ulos, ainakaan alle 12 vuotiasta.
Kaupassakin nykyaikana on ihan normaalia ja luontevaa esim. ottaa lapsi syliin eikä huudattaa pitkin käytäviä. Käveleviä lapsia voi jopa torua jos juoksevat esim. karkuun kunhan tekee sen niin ettei se ole laitonta. Siis hakkaamisia ja tukistamisia en tarkoita.
Minut on hyvin kasvatettu ja voinkin todeta että ONNELLINEN LAPSI EI ITKE. Kun on syöty, juotu ja leikit leikitty niin kenelläkään ei paha mieli ole.
Ja tämä ei koske vain vauvoja vaan kaikkia lapsia tuonne viiten-kuuteentoista vuoteen saakka.
Vanhemmat voisivat siis mennä peilin eteen ja kysyä että "miksi lapseni itkee, olenko tehnyt vanhempana kaiken mahdollisen" ja elää ja toimia sen mukaisesti.
Ja ps. jatkuvasti näen kun naapurini jättää lapsen vaunuihin ulos. Pihoilla juoksee esim. kiipeilytaitoisia oravia, lisäksi linnut saattavat ulostaa. Oman lapseni pitäisin kyllä sisällä enkä hylkäisi ulos, ainakaan alle 12 vuotiasta.
Vastaukset 45
Vanhimmat
miettiä asiaa sitten uudestaan kun sinulla on lapsia.
"oman lapseni pitäisin kyllä sisällä enkä hylkäisi ulos, ainakaan alle 12-vuotiasta" HAH, onnea vaan sitten kun saat sen lapsen. Taitaa tulla aika purkissa kasvaneita. Tällä tavalla ne sun lapset ovat varmaan onnellisia, eivätkä itke!
Ja huom! Lapsi on normaali jos se itkee. Lapsihan olisi varsin apaattinen jos ei osaisi itkeä tai nauraa. Eli toisin sanoen ei osaisi ilmaista itseään.
Edellisen kanssa samaa mieltä.
alkaa kaupassa kysymään lapselta haluatko tulla istumaan äidin polvelle? Juu'uh.. :)
Ja mitää 12-vuotias ei saisi olla yksin pihalla?? Kyllä meillä kohta 4 vuotias, 5-vuotias ja 8-vuotiaat ovat ihan keskenään meijän pihalla jos itse en jouda ulos :D tuossa metässäki saattavat leikkiä keskenään. Kyllä itekki muistan joskus lapsena ala-aste ikäsenä kun oli talvi ja oli hankiaiset niin pitkälle metsään kontattiin hankiai pitkin kun oli niin kivaa :D ja hullu varmaa oisin jos äiti ois ollu aina mukana =D
Voi ei, nyt minun täytyy kyllä mennä peilin eteen ihmettelemään, että miksi tuo minun koliikista kärsivä lapseni huutaa joka ilta vähintään 3h putkeen. Olen erittäin huono ihminen ja äiti, kun vaipanvaihto, ruokinta, syli, hellittely, puhe tai yhtään mikään ei auta häntä. Usko vain, että antaisin vaikka toisen käteni jos voisin auttaa pientä mahavaivoissaan, mutta kaikki on kokeiltu eikä apua ole löytynyt. Olen siis huono äiti, kun lapseni itkee eikä ole onnellinen. Onneksi onni saapuu hänen elämäänsä n. 3kk iässä.
Kuule, lähes kaikki vauvat itkevät joskus. Aina ei voi heti ottaa syliin. Täytyy kassalla ne ostokset maksaa. Vauva ei kuole, jos hetken joutuu huutamaan. Eikä se varmaankaan mukavalta vanhemmasta tunnu.
Joskus lapset joutuvat kokemaan pettymyksiä esin. jos ei saa kaupasta haluamaansa ja siitä sitten raivostuu. Huutoakin tulee, kun pettymys on suuri. Meilläkin on tänään itketty kun en anna yksi vuotiaan kiivetä penkille ja sieltä pöydälle enkä hyppiä sohvalla. En kyllä siitä kanna huonoa omaatuntoa. Vielä lapselle tulee monta pettymystä. En tarkoita sellaista tahalleen nöyryyttämistä, mutta rajat kyllä pitää olla, vaikka joskus paha mieli tuleekin.
Silloin kun mulla ei ollut lapsia, ihmettelin aina, että miksi nuo ei saa vauvaansa rauhoittumaan.Mutta kun sain oman en ihmettele enää ollenkaan. Melkein kaikki vauvat itkevät. Terveet vauvat keskimäärin kaksituntia päivässä. En muista mistä luin. Sinun kannattaisi vaikka lukea vauvan itkusta niin ehkä jotain ymmärtäisit. Kuuden viikon iässä vauvat itkevät yleensä kaikkein eniten. Minusta oman vauvan itku oli sydäntäsärkevää ja hänestä kyllä lähti ääntä. Jos joku olisi vielä tullut sanomaan, että se on minun syytä, niin olisi tehnyt mieli potkaista. Meillä ei kuitenkaan ollut koliikkia.
No hoih ja voih, johan provon pukkasit tulemaan.
Niin että kun sellainen 15-16-vuotias on saanut (kirjoituksesi mukaan) syödä, juoda ja leikkiä sekä istua kauppareissulla äidin polvella mehua juoden niin siinä on onnellisuuden tae? Ei itketä?
Juokseeko pihoilla todellakin "kiipeilytaitoisia oravia"? MItä!!??? Miksei mulle ole kerrottu. Ja lintuja jotka SAATTAVAT ulostaa. Ei kai? Ulostavatko ne linnut ihan vapaasti minne sattuu, eikö niillä olekaan vaippoja.
Voi herra jumala mitä aiheita täältä löytyy!!!! minulla itselläni on 10kk vanha tyttö ja niin hyvän tuulinen että..monet vaan unelmoi sellaisesta lapsesta! jos lapsi sattuu itkemään kaupassa niin se ei sitä tarkota että lapsi ei olisi onnellinen.. vähän niinku järki käteen!! minun lapsenikin itkee aina silloin tällöin ja voitko uskoa että ihan julkisesti mutta silti kaikki ihmettelevät jotka meidän elämään kuuluu että miten voi tyttö olla noin hyvän tuulinen ja iloinen!
Itse äitinä voin todeta, että TERVE lapsi itkee ja hänen kuuluukin itkeä. Todella sairas lapsi ei ehkä siihen kykene. Jos lapsesi ei itke, niin silloin on syytä viedä lapsi neurologisiin tutkimuksiin.
Jos vauva ei itke ollenkaan, niin silloinhan kyse saattaa olla siitä, että hänen viestimisyrityksiinsä ei ole vastattu ja hän on ns. luovuttanut. Luepa esim. masentuneiden äitien vauvoista...
Siis täh? mun muksu itkee nytte ku tulee 7hammas ja on niin kivuliasta. Ja itkee myöskin sillon ku haluaa jtn :DDD Ei lapset osaa vielä puhua tai kertoa mitä ne haluu, itkee sillon ku ne yrittää viestii mitä ne haluu :D esim kaupassa,lapsen peppu saattaa puutua niissä rattaissa/vaunuissa sen takii ehkä itkeeki tai hänellä on vaa tylsää..
Sinuna en hankkis lasta jos et tiedä niistä mitään.
eikö lapsi mielestäsi voi olla surullinen tai kipeä? eikö nämä kuulu jokaisen elämään...
Itku on pienen lapsen tapa ilmaista itseään (ihan perusfaktaa ja mainitaan varmaan jokaisessa kasvatusoppaassa). Jos vauva ei koskaan itke, niin jossain vaiheessa herää epäilys, että onko kaikki kunnossa (esim. aivovamma tai kehityshäiriö voi näkyä niin että lapsi ei itke). Terve lapsikin itkee!
Kyllä tunteet on ne jotka tekee meistä eläviä ja tuntevia. Jos on aina vaan onnellinen eikä mikään hetkauta tätä onnen tunnetta, niin silloin ei taida olla kaikki ruuvit ihan kohillaan...
äiti ja isä tunnistaa vauvan ja lapsen itkun. Aina ei ole kyse hädästä eikä mistään mikä vaatisi vanhemman huomiota.
Ehkä oivallat tämän joskus - tai sitten et...
tiedäthän myös, että ihan pienellä lapsella ei ole mitään muuta tapaa kommunikoida kuin itkuksi luokiteltava ääntely, kuten ei myöskään mitään muuta tapaa saada toimivia keuhkojakaan. keuhkot kehittyy rasittamalla, niinkuin koko lihaksistokin.. ja niitä rauhallisempia äänensävyjä ei opi jos ei ensin harjoittele sillä mikä on jo.
Pistäpä tämä viesti talteen, että voit lukea sen sitten kun sinulla on omia lapsia.:-)
oli muuten ihan pakko vielä muistuttaa negatiivisten tunteiden käsittelystä ja sen opettelemisesta.. kaikki mahdolliset uhmaiän raivarit kuuluu asiaan.. rajan paikkaa ei voi oppia jos ei sitä selvitä.
Olen elovenan kanssa aivan samaa mieltä. Onnellinen lapsi ei itke. Lapsen itkuun kuuluu vanhenpien jotenkin reagoida.
Tunnen kylmiä vanhempia, joiden mielestä on normaalia ja lapsen persoonaan kuuluvaa, että jopa 6-7 vuotias lapsi itkee vielä useita kertoja päivässä!
Vaikka aina ei olekaan kyse hädästä, itkulla lapsi kuitenkin haluaa vanhempien huomiota. Lapsi masentuu, kun häntä ei kuunnella.
Minulla on kolme lasta ja toki he ovat itkeneet mm kivusta ja pahasta mielestä, mutten ole koskaan jättänyt heitä tuossa tilanteessa yksin itkemään ilman huomiota.
Hmm... joskus lapsi saattaa itkeä, jos ei saa tahtoaan läpi, joskus siksi kun väsyttää, on tylsää, huono päivä, nälkä/jano, sattuu...syitä löytyy! Tottahan vauvan itkuun ja isompaankin pitää reagoida, mutta kuten sanoit, lapsi haluaa huomiota itkulla. Yli vauvaikäisille voikin ihan hyvin opettaa muita tapoja hakea huomiota ja tuoda itseään esille, kuin itku! On aika sairasta jos vielä 6-7-vuotias itkee saadakseen huomiota! Silloin kyse lienee jostain lapsen kehityshäiriöstä, kuin vanhempien kylmyydestä... Tässä lastenhoitajan mielipide!
Aina ei pysty heti tyydyttämään vauvan tarpeita, esim. kaupassa jos tulee nälkä niin sitä ruokaa (tissiä/pilttiä) ei nyt ihan onnistu siltä seisomalta tarjoamaan, ikävä kyllä! Eikä kyllä vaippaakaan vaihtamaan. Joskus äidin on pakko käydä vauvan kanssa kaupassa ja jos silloin tulee itkua, johon ei pysty vastaamaan niin minkäs teet. Eikä se vauva siitä mitään traumoja saa, kun äiti kuitenkin on siinä vieressä, vaikka hetken joutuu odottamaankin.
Minulla on 4-vuotias lapsi ja kokemusta löytyy itkusta kyllä... ensimmäisen vuoden vatsavaivat ja selittämättömät itkukohtaukset...piti vain heijata sylissä eikä se edes auttanut. Ihan normaali lapsi tuosta on kasvanut vaikka joskus itkeskelikin :) Vauvat vaan nyt sattuu itkemään, ihan jokainen! Jokainen äiti varmasti osaa tyydyttää perustarpeet ensiksi ja sitten vain pidetään sylissä jos ei auta... Kaupassa ja julkisilla paikolla se nyt vain sattuu olemaan hieman hankalampaa ja joskus vauva joutuu odottamaan.
Poikani on pian 5kk eikä itke koskaan. Itkut voin laskea yhdellä kädella ja viimeisin kerta oli 3kk neuvolassa kun sai rokotteen, ennen sitä itki kun alle 2kuisena. Vauva ei ole apaattinen eikä sairas. Itse olen tulkinnut sen niin että hänen ei tarvitse itkeä koska on tyytyväinen. Hän jokeltaa, hymyilee ja nauraa ja on hyväntuulinen ja iloinen. Hän vain katsoo ihmeissään kun muut samanikäiset on aina naama vääränä itkusta. Kyllä itseäni vähän ärsyttää kun muut vauvat itkevät ja sit itku tarttuu aina seuraavaan ja seuraavaan kunnes kaikki itkee paitsi omani. Kuulo menee kun vauvat rääkyy kurkku suorana vieressä eikä äiti edes tajua viedä vauvaa syrjään ja hyssytellä ettei pilaa kaikkien päivää. Ei kai vauvatkaan kilju jos niillä on kaikki hyvin? Ei kai ne huvikseen itke?
Sulla on tosiaan aika erikoislaatuinen vauva,mutta oikeastaan aika epänormaalia ettei siis itke.Onkohan hänellä kaikki varmasti kunnossa...
Meilläkin tyytyväinen ns perustyytyväinen vauva joka kuitenkin akjoittain kärsiivatsavaivoista jne.Ja itkee kyllä muulloinkin kun on tylsää/vaippa märkä/nälkä yllättää jne.Kuulostaa aika oudolta toi sun reaktio ,että vauvat rääkyy kurkku suorana ja kuinka se ärsyttää.Ei ihan kypsän ihmisen puhetta.Pistä kuule korvatulpat!!
Pitihän se arvata että joku alkaa nälvimään. Vauvani on tyytyväinen ja iloinen, miksi silloin pitäisi itkeä? Tietenkin hänellä on välillä tylsä ja nälkä mutta pitäisikö sen takia huutaa? Minun vauvani vain kitisee hiukan tuolloin. Hänellä on alusta saakka ollut todella pahat vatsaongelmat, eli ilmavaivoja kärsii paljon. Eipä siihenkään auta kiljuminen vaan vauva kitisee kun jokin ei ole hyvin.
Outo on mun mielestä heidän reaktio jotka nauttii kun 10 vauvaa karjuu vieressä :) tai sitten en ole oppinut immuuniksi kun omani ei huuda. Eikä minun mielestä tarvitsekaan huutaa koska tiedän muutenkin mitä hän haluaa.
Vauvani on 100% terve, älykäs ja oppinut kaikki taidot ennen muiita. On varmaan ollut sit enemmän aikaa oppimiseen kun ei ole käyttänyt aikaa turhaan kiljumiseen.
jos saat toisen vauvan, niin voi olla ettei se ole yhtä aurinkoinen.Nauti siitä, kun sinulla on tuollainen vauva.
Kyllä tiedän montakin itkevää vauvaa, jotka ovat oppineet taitoja ennen muita. Mutta mitä sillä on väliä opitaanko kävelemään yhdeksänkuisena tai vasta vuoden ja kolmen kuukauden iässä? Lapsilla on myös erilainen temperamentti, toiset huutaa kurkkusuorana jos eivät saa ruokaa nyt heti, toiset jaksavat vähän paremmin odottaa.
Minun vauvalla oli aivan kauhean kimeä ääni.Kimeä se on vieläkin. Onneksi et ollut kuulemassa. Arvaa nautinko siitä? En ollut ajatuksen lukija, en aina tiennyt että mitä hän itkee. Vaikka aina sanotaan, että vanhemmat oppivat erottamaan itkun sävystä, niin itku oli samanlaista oli sitten nälkä tai väsy tai jokin muu hätä.
en nyt tarkoita sitä, että tahalleen huudatin vauvaani. Aina olin ottamassa syliin niin pian kuin mahdollista ja tietenkin annoin ruokaa, vaihdoin vaipat ja vauva sai nukkua vieressäni. Mutta hän on tosi temperamenttinen. Onko siinä jotain pahaa?
Vauva oli myös tosi iloinen ja hymyileväinen. Varsinkin ensimmäisen kahden kuukauden jälkeen. Selittämätön itku pitäisi loppua neljän kuukauden ikään mennessä. Näin lukee kaupungin nettineuvolan sivuilla, onneksi se loppui aikaisemmin. Se oli sydäntäraastavaa...
on ihan normaalia että itketään riippuu vain kuinka useasti lapsi itkee ja iästä tietenkin. olen samaa mieltä että lapsi joka saa tarpeeksi huomiota itkee vähemmän ja että hänellä muutenkin on säännölliset ruoka ja nukkuma ajat.
miksi lasta pitäsisi lohduttaa mehupullolla ? nykyisin on tarpeeksi paino ongelmia kun lapset opetetaan sokerille. vesi riittä ja miksei joskus vaikka puhdasta porkkana juicea ? lapsihan voi olla väsynyt tai nälkäinen kun kiukuttelee, ei siinä auta muu kun kiirehtiä kotia.
kuuluu myöskin lapsen kehitykseen kokeilla rajoja ja itkeä kun ei saa tahtoansa läpi. ettet sinä oisi koskaan itkenyt on suora vale.
päästäisiet lapsesi yksin ulos vasta 12 vuotiaana. tiedätkö miten lähellä murkkuikää lapsi silloin on ? ja se on aika jolloin on paljon aihetta pitää lastansa silmillä.
elä hanki lapsia ennen kuin olet aikuistunut.
Hienoa sinänsä "epänormaaliako",että vauvasi tyytyväinen,en sillä kirjoittanutkaan ja nälvimistä ei kyllä ollut :)Sulla on ilmeisesti vain tämä yksi lapsi?!Mulla itellä on kaksi ja aina ei toisen tarpeita vaan heti pysty täyttämään millään,ei vaikka kuinka kartalla koittais koko ajan olla.Tottakait lapsen itkuun tulee reagoida heti kun vaan mahdollista,mutta esim kaupan kassalla ei aina onnistu just sillä sekunnilla.Esikoisen kanssa olin vähän ylihysteerinen tuossa,ettei se vaan itkis missään ja kukaan ei hermostuisi itkusta.Huokaus!Nyt olen sitä mieltä,että jotakuta häiritsee,niin hänen ongelmansa,minä teen mitä pystyn,mutta oikeus meilläkin liikkua :)Toivotaan,että mikäli saat/haluat toisen tai useampia lapsia,niin nekin ovat yhtä hiljaisia,ettei sun tarvitse kuunnella sitä (kaameaa rääkymistä),vai miten asian ilmaisitkaan?!!!.Ja kehittyminen ei muuten lapsella kulje itkun määrän kanssa missään suhteessa :D :D
Itse en ole voinut koskaan lapsiani huudattaa, eivätkä he juuri ole itkeneetkään, koska heitä on aina kuunneltu. Joo, ihan oikeasti jo vastasyntyneen kanssa voi kommunikoida niin hyvin, että lapsen ei juurikaan tarvitse itkeä. Tälläiset lapset oppivat myös puhumaan aikaisemmin, eikä itkua - ainoana keinona kommunikoida tarvita kovin pitkään - korkeintaan ensimmäiset elinviikot. Juu, ei lapsi vielä kuukauden iässä puhua osaa, mutta vauvakin osaa kommunikoida ilman sanoja muutenkin kuin itkemällä. Sääli, että tässä ketjussa ei kovin montaa tälläistä ymmärtävää äitiä ole.
Tiedän, että lapsi ei mene rikki, vaikka se joskus itkeekin, mutta siitä tässä ei ole kyse. Jotkut vaan kasvattaa lapsensa huudattamalla niitä ja kyllä niistäkin lapsista ihmisiä tulee. Uskoisin jopa, että aika hyviä sellaisia. Huudattamatta kasvaneet lapset ovat sisältä ehjiä ja kauniita. Heistä tulee sellaisia, joita kaikki rakastavat.
Että silleen: nälvimiseksi tukitsin sen kun painotit että "erikoislaatuinen vauva" ja "onkohan kaikki kunnossa". En tietenkään usko että huutamisella ja oppmisella olisi joku yhteys, se oli vaan heitto :) Ja vauvani oppimisesta kirjoitin siksi että tässä epäiltiin onko vauva terve, No terve on ja iloinen :)
Ja olen todella onnellinen ettei vauvani huuda, voin huoletta mennä mihin tahansa vauva mukana. Joissakin tilanteissa on mielestä ni kohteliasta siirtymään vauvan kanssa pois. Esimerkkinä kun olimme vauvauinti-infossa (johon oli s-postitse pyydetty jättämään lapset kotiin) oli vauva joka huusi pää tomaatilla yli puolet infosta vaikka molemmat vanhemmat oli paikalla ja toinen olisi hyvin voinut poistua jotta muut voisivat kuunnella. Multa jäi infosta suurin osa kuulematta ja niin varmasti monelta muultakin. Äiti vaan kyseli vauvalta että mitä nyt itket. Ei varmasti hekään kuulleet infosta mitään. Ihan älytöntä!
Ja varmasti kaikkia äitejäkin rupeaa ärsyttämään oma huutava vauva jossain vaiheessa, enkä sillä tarkoita etteikö rakastaisi lastaan yhtä lailla kuitenkin. Varmasti ennen oman lapsen saamista kaikkia on joskus ärsyttänyt meteliä pitävä kersa joka huudollaan estää keskustelun tms. :) Rakkaudella tietenkin!
Erilainen äiti olen samaa mieltä! Tietenkin kun sulkee pois koliikit sun muut, niin ei sen vauvan tarvitse huutaa!
Juuri kun olin kirjoittanut tuon viimeisen viestin niin kaveri soitti jolla on 4v tytär ja 1v poika. Koko puhelin aikana tyttö huusi ja rääkyi etten kuullut mitä asiaa oli, KOSKA isä kiusasi tyttöä! Siis kun joku yrittää puhua puhelimeen, toinen huudattaa lasta! Kyllä vähän vidutti toi meininki. Ei kai sais sanoa mutta välillä en jaksa edes mennä heille kun koko ajan huudatetaan tuota tyttöä ja nimenomaan HUUDATETAAN. Isä kiusaa tyttöä kunnes hän alkaa itkemään. Tuntuu että vauvakin stressaantuu heillä. Todella ärsyttävää käytöstä.
No tollanen käytös kyllä outoa,mitä se kaveris mies,huh.Mä olen täysin samaa mieltä tuossa,että jos esim joku infotilaisuus jne niin tottakait olis ihanteellista kuullakin jotain:) Ja jos molemmat vanhemmat oli paikalla,niin aikamoisen hölmöjä,ettei kukaan mennyt muualle sen vauvelin kanssa.kyllä meillä ainakin tehty niin,jos vauva ihan hirveet masuvaivat tms saanut jossain,niin yritetään jotenkin poistua paikalta tai tehdä jotain,jos suinkin mahdollista.Ei ehkä kuitenkaan tosiaan enää tämän toisen kanssa niin hermona ole itse,ja mieti mitä muut miettii :)Tietenkään ei huudateta ja koitetaan kuunnella vauvan ja isomman viestejä,ettei huutoa tulis paljoa,mutta kyllä sitä meillä vaan silti tulee.Isompi on "kivassa"uhmassa ja omaa tahtoa löytyy tosi paljon,ettei hänen kanssa millään ilman huutoa selviä ja itkeekin monesti sitä,että tulee väärinymmärretyksi.Silti olen ehdottomasti sellasta ns tahallaan huudattamista vastaan ja tykkään myös mielellään ennakoida vauvan ja isommankin tarpeita,jottei konflikteja niin paljoa tulisi.
tuollainen käytös ei ole kyllä oikein järkevää, että tahalleen toista kiusataan.
Meilläkin vauva itki, ja yritin parhaani mukaan lohduttaaa.Siksi tuntuukin niin pahalta, jos joku sanoo, että äiti on kylmä, jos lapsi huutaa. Ei ollut koliikkia. Sitten oltiin aika paljon neljän seinän sisällä. Olisi sitä voinut mennä enemmän silläkin uhalla, että huuto tulisi. Ehkä seuraavalla vauvalla kokeilen kantoliinaa, jos viihtyisi siinä paremmin ja saisi jotain tehtyäkin.
Mikä niissä lasten kielteisissä tunteissa on niin vaikeaa, että pitää tehdä kaikkensa, jotta lapsi ei tuntisi surua, pettymystä, vihaa? Kuitenkin jossain vaiheessa elämää myös ne tunteet tulevat. Ikävä kyllä kaikki ihmiset eivät aina ole kenenkään päätä silittelemässä eikä tietä tasoittamassa. Mielestäni on tärkeää, että lapsi saa tuntea ne tunteet, jotka hänellä oikeasti on. Aikuisen tehtävä on kestää, ohjata lasta selviämään niiden kanssa. Ei niin, että lapsi jäisi yksin, vaan yhdessä vanhemman kanssa. Helppohan se paha mieli olisi vaikka tukahduttaa jollain herkuilla. Mitä siitä lapsi oppii? Lohtusyömistä...
Minäkin aikuisena itken joskus.Olen joskus vihainen, pettynyt, surullinen. Vaikka enimmäkseen olenkin onnellinen.
kouluunko aiot ne itse kuljettaa ja hakea koulusta?
Kaikki tunteet luval: Vauvan tarpeet tyydytetään siksi että vauvalle kehittyy perusturvallisuuden tunne. Ei vauva tunne pettymystä jos äiti ei lohduta, vaan turvattomuutta. Myös äidin tunteet vaikuttavat siihen itkeekö vauva. Vauva aistii äidin kireyden tai stressin ja tuntee turvattomuutta.
Isommat lapset taas voi ohjata kohtaamaan pettymykset. Ei huutaminen ja raivarit ole mitenkään pakollisia. Mä en ole koskaan saanut raivaria kaupassa, eikä veljeni tai siskoni, vaikka ollaan kaikki villejä ja vilkkaita. Äitimmekään ei ollut ankara. Emme ehkä käyttäytyneet aina mallikkaasti, mutta itkupotkuraivareita ei ollut, eikä se ole mielestäni temperamentti- vaan kasvatuskysymys.
Ei mulla ole aikomusta hiljentää huutoa mehulla, makeisilla tms. puhehan oli vauvasta. Isopmanakaan en usko lahjomisstrategiaan.
En kirjoituksillani halua vanhempien kokevan huonommuutta jos lapsi itkee, eihän se kivaa ole. Mutta uskon ettei lapsen ja varsinkaan vauvan ole pakko huutaa jos kaikki on hyvin. Eikä ole kokemusta mutta uskon kyllä että jokaiseen itkuun on syy, ongelma voi vaan olla se syyn löytäminen.
totta.tarkoitinki isompia lapsia tuossa tunteiden hallitsemisen opettelussa. Tietenkin vauva aistii herkästi äidin tunteet, hyvät ja pahat.Se onkin todella tärkeää vauvalle tuo turvallisuuden luominen. Isompien kanssa:Voihan sitä aina miettiä omia kasvatustapojaan ja käyttää kekseliäisyyttä, että miten olisi milloinkin hyvä toimia niin että kaikilla olisi hyvä olla, mutta kuitenkin pidettäisiin rajoista kiinni. Mielestäni tämä keskustelu täällä on todella mielenkiintoinen, koska se haastaa ajattelemaan minua ja saatan jopa oppia ajattelemaan asioiden monia eri puolia.Luulen,että melkein kaikki ajattelevat täällä omien lastensa parasta.
Aika tukahdutettu lapsi jos ei itke milloinkaan!
Kyse on vauvasta ja miksi ptäisi itkeä jos kaikki on hyvin. Tukahdutettu vauva ei naura ja ole iloinen. Enkä todellakaan ollut itsekään tukahdutettu lapsi vaikka en saanut itkupotkuraivareita kaupassa :)
Voi rakas Elovena, toivottavasti löydät miehen ja saat kymmenen vaaleaa sinisilmäistä kullannuppua, sillä sinä olet heidät kyllä ansainnut. Voin kysellä kuulumisia ja hoitometodeja sitten kun se kymmenes on rippikoulussa. Onnellista odotusta ja perhe-elämää!
Meillä on poika kohta 6kk ja harvoin itkee ja silloin kun itkee, niin me vanhemmat ollaan ihan ihmeissämme, et onko joku hätä! Kun niin harvoin kerta itkee... Mut sit muistutamme itsellemme, että KAIKKI vauvat itkee aina jonkun verran! Toiset vähemmän kuin toiset, mut itkevät. Kun eivät muutoin osaa ilmaista itseään, esim. nälkää. Jokelteleekin ja itkeekin... Ja kun omaa tahtoa tulee lisää, niin tempperamenttikin kehittyy ja täten myös kiukkuitku tulee kehiin :) Eikä se tee lapsesta onnetonta ja murheellista...
Hienon PROVOn kyllä Eloveena heitit! Pointsit siitä ;) Itku ja nauru kuuluvat elämään! Tunneskaalan koko kirjo mahtuu noiden toimintojen väliin
Onnellinen lapsi todella itkee vähemmän. Verrataanpa esim. tyypillinen länsimainen vauva (vaipoissa, nukkuu yksin pinniksessä/vaunuissa) ja vaikkapa afrikkalainen vauva (kannettu, vieressä nukkunut, vaipaton). Kumpi itkee enemmän? Toki lapsen temperamenttikin vaikuttaa ja jotkut itkee enemmän, mutta niin se on, että itku on se viimeinen hätähuuto, kun ei muuten tule kuulluksi. Esim. vauva kertoo monin tavoin nälästä (äidille) ennen kuin itkee. Nälkää itkevä vauva onkin usein todella vaikea rauhoittaa koska on jo niin tuskainen ja epätoivoinen.
Kaikki tunteet kuuluvat ihmisen elämään. Mistä tiedät että lapsi on onnellinen jos ei itke? Jos ei opi näyttämään tunteitaan, ihminen on onneton. Hän ei välitä mistään. Itku kuuluu myös onnellisuuteen, olla onnellinen jostain tulee kyyneleet silmiin.
Kukaan ei teidä miltä toisesta tuntuu ellei pysty ja osaa näyttämään tunteitaan.
Jos on pelkkä ilo, niin mistä tietää että se on ilo???
Jos on onnellinen ainoastaan, ei ole onnellinen kun ei ole vaihtoehtoa.
Niinkuin tuote, joka on kallis, niin se ei ole kallis ellei ole toista joka on halpaa!
Ei ole kauneutta, ellei ole rumuutta.
Tunteeton ihminen, säälittävä.
Kyllä ne kaikki tunteet kuuluvat ihmisen elämään. Toiset ihmiset ovat enemmän tunteellisia, toiset vähemmän, me ihmiset olemme myös siinä suhteessa erilaisia.
Entinen aina iloinen koulukaverini teki itsemurhan. Miksi kun hän aina oli iloinen? Se mitä näemme ihmisestä päältä päin voi viedä meidät harhaan. Ehkä hän ei pystynyt kertomaan miltä hänestä tuntuu? En tiedä, en voi tuota käsittää..
Mutta tuskinpa pienet lapset osaavat peitellä negatiivisia tunteitaan niin hyvin? Vai pystyvätkö? Lapset yleensä ovat hyvin luontevia, näyttävät tunteensa ja sanovat suoraan mitä ajattelevat.Turvallisessa ja rakastavassa ilmapiirissä lapsi kyllä uskaltaa näyttää myös huonot puolensa. Turvallisessa ja rakastavassa ilmapiirissä myös lapsen itku ja vihamielisyys on vähäisempää. Pystyykö lapsi teeskentelemään että on iloinen, jos ei oikeasti ole? Lapsen innostus näkyy varmaan siinäkin miten hän on kiinnostunut ympärilläolevasta maailmasta, sen tutkimisesta? Ihailen lapsissa sitä kun he elävät vain tätä hetkeä, eivät sure huomista eikä eilistä.
On tärkeää osoittaa rakkautta ja antaa lapsille aikaa, myös niille isoimmille. Hyvä on, jos lapsi saa tuntea olevansa tärkeä ja rakastettu. Ehkä sellainen lapsi kestää paremmin myös pettymykset, ja noudattaa paremmin myös niitä rajoja?
En oikein osaa itsekään vastata. Olisipa mielenkiintoista kuulla mitä kukakin on mieltä mistäkin. Vähän kyllä eksy taas tuosta vauva-aiheesta...
itkemisellä on monia biologia tarkoituksia. mm lapsi vahvistaa keuhkojaan itemisellä, harjoittelee sosialisointia ja vuorovaikutusta. Se on myös vauvan tapa opetella tunneilmaisua yms. oma lapseni itki joskus kuin syötävä, kun hänellä nälkä tuli, niin se itku oli niin kova, koska kasvoi niin kovaa vauhtia. Toki eri lapsialla saa olla eri tempperamentti, toiset itkee enemmän haluttua tavara , toiset ei. Ei tartte olla samanlainen. Alkoholistien lapset eivät välttämättä itse sen vuoksi, että he ovat jo vauvana oppineet, että apua ei kuitenkaan tule. Nauttikaa itkusta!
kiitos tästä päivän piristysviestistä :D Vaikka tämä jo jonkin kuukauden onkin elänyt elämäänsä nii johan pisti hymyilyttämään tämä naiivi ajatus! Voi kun voisimme keskustella asiasta lähemmin sitten, kun sinulla on yksi uhmaikäinen ja toisella koliikki... Voi sitä onnettomuuden määrää!
Kirjoitinkin tuolla ylempänä ja poikani oli silloin n. 6kk. Nyt sitten reilu 8kk on poikasella ikää! Ja on alkanu itkustella enemmän, kun on saanut omaa luonnetta kehiin.
Ei itke surusta, eikä kivusta. Ilmaisee lähinnä sillä jos on tylsää, esim. muskarissa saattaa murahtaa leikkien välillä, kun kokoajan pitäis olla jotain sutinaa. Kotona hääräilee kuitenkin kaikessa rauhassa lattialla ilman itkuja, eli ei mun tartte toimia ohjelmatoimistona 24/7! Ja muskarissakin vaan sillontällön tympääntyy turhanpäivisiin taukoihoin :) Varmaan sanoisi, jos osaisi, että hei nyt äkkiä jotain uutta leikkieä kehiin!
Joksus iltasella on hankalaa saada unen päästä kiinni. Ollaan tassuteltu ja hyssytelty, lauleskeltu sylitelty. Joskus auttaa joskus ei! Melko usein rauhoittuu heti kun joku menee huoneeseen pitämään kädestä kiinni, mut eipä nukahta ollenkaan, kun haluaa viihdyttää. Tätä on testattu useamminkin ja aikaa on käytetty tähän n. 2h/kerta. Kun poikanen saa itkustaa 5-30 min, ni uni tulee itsellään!
Suoraa huutoa toki ei tarvitse yksin huutaa, kyl mä sen äitinä tiedän, milloin on hätäitkua ja millon vaan unentekoitkua. Itkustusta, pulinaa, kiekumista, itkustamista... Olen siis varmaan huono äiti jonkun mielestä, kun annan poikasen "itkeä itsensä uneen!" Siltikin joka aamu mua katsoo pinniksestä Naantalin aurinko, Hangon keksi. Iloistakin iloisempi murupulla, ilman huolen häivää!
voi sinua tietämätöntä... toivottavasti kun aikasi äitinä koittaa että pääsette pian uhmaiästä ohi kun tietojesi perusteella sinulla tulisi olemaan erittäin vaikea kasvattaa erittäin omapäistä uhmaikäistä kaksi, kolme vuotiasta lasta.... :) voi voi voi...
On sen verran hyviäkin vastauksia, että tiivistetääs. Itselläni on alle 3 kuukauden ikäinen vauva, joka nuorempana itki enemmän, nykyään vähemmän. Aina kun se ruoka ei ehdi tarpeeksi nopeasti, mahaan sattuu, raapaisee itseään.. Huomion puutetta ei joudu kärsimään, eikä varmasti huudateta.
Kuitenkin kaikille jaetaan jo syntymässä erilaiset temperamentit ja luonteet. Vaikka kahta lasta hoitaisi samalla tavalla, toinen itkee varmasti eri tavalla ja enemmän tai vähemmän kuin toinen. Ja eri syistä. Itkeminen on täysin normaalia, eikä MILLÄÄN tavalla toimi indikaattorina varsinkaan vauvan onnellisuuden kohdalla. Itkuinen vauva voi olla onnellisempi kuin vähemmän itkuinen, tai toisin päin.
Nämä asiat oppii alustavasti viimeistään lukion psykologiaa lukiessa, ja sen lisäksi voin pian mainostaa itseäni terveyden ja mielenterveyden hoidon pirun rautaisena ammattilaisena.
Toivottavasti sulla ei napsahda jos joskus saat lapsen ja se itkeekin vaikka kaikki mahdollinen on tehty. Esim. koliikkivauvat.
Lisäksi jo alle yhden vuoden ikäset alkaa koittaa rajojaan ja todellakin voivat itkeä narinaitkua jos eivät saa aina tahtoaan läpi.
Joskus joutuu vauva odottamaan esim. ruokaa jos sille yllättää nälkä kaupassa. Aina ei pysty menee ihan vauvan aikatulun mukaan, kun senkin aikataulu muuttuu päivittäin. Ehkäpä et ole joutunut itkemään lapsena paljoa, koska sinulle on ajoissa ja jämptisti opetettu mitä saa ja ei saa tehdä. Silloin ei ole jäänyt tarvetta montaa kertaa uhmata. Myös luonnekysymys.