Alkava ahdistus?

voi olla stressiä tai alkavaa paniikkia ? mutta suosittelen että et koko aikaa kokeile pulssia ja "mee paniikkiin mukaan" ite nimittäin teen sitä joka päivä vaikka eipä se mitään auta hakkaa se sit kovaa tai hitaasti niin en sille mitään voi. pitää vaan yritellä rauhottaa itseään vaikka kyllä vaikee ja ajatella että keho kyllä hoitaa oman hommansa

Sydänkäyräfilmin kävisin ottamassa terkkarilla ihan varmuuden vuoks

Pitkään kestänyt stressi tai jokin traumaattinen tapahtuma tunnetusti laukaisee vaikka minkälaisia oireita. Otetaan esimerkiksi minä itse. Jouduin työttömäksi. Minua kusetettiin. Haastoin oikeuteen. Ja sain kahden vuoden palkan korvaukseksi. Mutta menetin kuitenkin työn josta pidin paljon. Se korvaus tosin ei ollut kuin hetkellinen JEEEEES! fiilis. Muutos mahdollisesti oli se mikä laukaisi stressin. Ja stressi paheni, kun en löytänyt töitä vaikka kuinka etsin. Minulla on hyvät suositukset, ja täydellinen portfolio ja järkyttävän hyvät työtodistukset. Mutta kun mikään niistä ei riittänyt niin stressiähän se pukkasi. Nyt olen ollut työtön jo kolme vuotta ja se korvauskin on jo käytetty. Ennen oli kallis auto, oma talo, perhe, lapset, kalliit harrastukset. Tänäpäivänä mulla on viimeisiään vetävä kosla, uusi avovaimo, toista lapsista en ole nähnyt vuosiin, rahat jatkuvasti vähissä jne jne. Vähitellen alkoi tulla oireita. Vatsa löysällä, vatsan polttelua, rinnan polttelua, kutinaa, vapinaa, hikoilua, heikkoja yöunia, pahoinvointia, yökkäilyjä, eteis- ja kammioperäisiä lisälyöntejä, lämpöilyä, huimausta, painonnousua, verenpaineen nousua, kunnon heikentymistä, niskan jäykkyyttä, vitutusta, sosiaalinen elämä kaikkosi, samoin harrastukset, elin makuuhuoneessa tietokoneen kanssa... olin joka päivä ihan ha-jal-la. Ajatuskin jonnekin lähtemisestä sai ahdistumaan. Rinnan polttelu ja pulauttelu sai minut uskomaan, että nyt se vtn refluksitautikin iski.

Nyt hiljattain oli pakko lähteä vastaanotolle, kun oli älyttömän huono olo, yökötti, kurkkua puristi, rintaa poltti ja sydän löi miten sattui. Lääkärissä piuhat rintaan, sitten vatsalääke sekä pari beetasalpaajaa. Puolentoista tunnin kuluttua kun olin jutellut lääkärin kanssa olo oli kevyt kuin höyhen. Hymy korvissa asti. Kaikki vatsaoireet ja muut pois. Rinnassa ja vatsan alueella uskomattoman kevyt olo. Hurjaa kun ei tuntenut sydämenlyöntejään edes, kun tavallisesti tuntui että se tulee kurkusta ulos. Eli pelkkä stressi sai mut päivä päivältä syvemmälle ja syvemmälle siihen ahdistushelvettiin. Ja kun sinne joutuu niin mitään ei jaksa. Haluaa vaan olla hiljaisuudessa, yksin, ja toivoo hetken hyvää oloa. Mut lopulta siihen ei paljoa tarvittu, että siitä pääsi pois. Nyt taas kotiaskareet onnistuu, ulkoilen, ja jaksaa valmistaa jo kunnon ruokaakin.

Pahinta on se, että ei mene heti lääkäriin vaan ajattelee, että en mene kun ne kuitenkin löytää jotain pahaa. No se mahdollinen paha voi olla silloin heti hoidettavissa, kun taas sitten viivyttelemällä kommentti voi olla että "olisitpa tullut aikaisemmin".

Eli lekuriin heti kun tuntuu, että kaikki ei ole kunnossa. On aivan sama onko se stressin aiheuttamaa oireilua vai jonkun ruumiillisen sairauden. Pitkittynyt stressi saa vaan väsyneemmäksi ja haluttomammaksi, ja turhaan tuhlaa elämäänsä tuskailuun. Mun kohdalla "hoitokeino" oli erittäin helppo. Sydänfilmi, vatsalääke ja beetasalpaaja. Onneksi näin tällä kertaa.