Sä tuut sitten kun tuut, sanoit. Niin tein, mutta kiirehdin. Tulin sydämmessäni hätä ja vanha painolasti. Painolastini kevensin, silti epäilin ja pelkäsin. Kompastuin johtolankoihin mitkä hellästi asetit eteeni. Kompastuin, koska pelkäsin. Liian hellää, liian hyvää, liian yhteenkietoutunutta. Sen totuutta epäilin. Kärvistelin ikävässä viiltävässä. Annoin sen raastaa , repiä ja rangaista. Pelkuria kuuluu rangaista. Rangaistukseni kärsin, sitten päätin unohtaa.
Nyt vuosien päästä jälleen harmittaa, ettei musta ollut ottamaan selvää olisko meitä ollut.
Nyt vuosien päästä jälleen harmittaa, ettei musta ollut ottamaan selvää olisko meitä ollut.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaikkein eniten rankaisit häntä.
merkitystä mitä tekee itselleen mutta sillä on mitä tekee toiselle.
Hänen puolestaan.
Samaa murhedin minäkin. Juuri näin. Epäilevä tuomas, pessimisti ei pety -motto ei kyllä tähän sovi.
Ehkä rankaisin häntä, ehkä en. Totuus on että pallo jäi minulle enkä sitä eteenpäin vierittänyt. Melkein helpottaisi jos saisi tietää ettei se hänelle ollut edes silloin aikoinaan niin...merkittävää.
Olosuhteet olivat mitä olivat ja ohi kuljettiin, ties monennen kerran elämissä. Käänsin kurssin häntä kohti ja puolitiehen jäin tumput suorina seisomaan.
Marttyyrin viittaan kietoutuen, sen valheelliseen lämpöön turvautuen.
tee palvelus itsellesi ja hänelle: ota selvää.
marttyyrista kertoi aloituskin. ootko mies vai nainen ?
mies.
näitä tyyppejä täällä vaan tuntuu riittävän jotka omaa tuntoaan yrittävät kevennellä täällä kirjoittamalla tarvitsematta vieläkään toimia oikein ja korjata asioita.
vanhat virheet kun on virhdoin ymmärretty tehdään vaan uusia heti perään.
feel sympathy ?
no thanks