Joskus kun luen aavetarinoita niin huomaan herkistyväni ja tulee kyyneleitä. Silmät kostuvat kun mietin aaveen olevan kuolleen ihmisen sielu ja harhailevan jossain. Onko muilla vastaavanlaista, mistä johtuu?
Itkeminen ja kummitusjutut?
herkkäpelku
5238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pidän itseäni herkkänä ihmisenä, mutta olen itkenyt vain yhden kummituksen vuoksi. Tämä johtuu siitä, että useimmat kummitukset ovat olleet jo eläessäänkin hyvin itsekkäitä tai jääräpäisiä tyyppejä. Kummitus, jonka vuoksi olen itkenyt, on edelleen maan pinnassa. Hänen tarinansa on erittäin traaginen.
No en kyllä ole koskaan itkenyt kummituksen takia, vaikka herkkä olenkin.
Saattaahan se kummitus olla ihan tyytyväinenkin olotilaansa haahuillessaan täällä maanpiirissä, voi olla vaikkapa niin kiintynyt kotitaloonsa ettei halua kuolemansa jälkeenkään lähteä sieltä pois. En usko ollenkaan että kaikki kummitukset olisivat onnettomia tai vihamielisiä henkiä.
Ja vaikka kummitus olisi surullinenkin, niin eihän se ikuisesti kummittele täällä maanpäällä, kyllä sekin joskus menee henkimaailmaan ja saa rauhan.
Olet oikeassa. Kaikki kummitukset eivät todellakaan ole itsekkäitä, jääräpäisiä tai onnettomia, vaan joukossa on myös noita olotilaansa tottuneita tyyppejä. He ovat yleensä olleet maan pinnassa kauan ja kehittyneet vähitellen parempaan suuntaan. Edellä mainitsemani kummitus on juuri sitä lajia. Hänen energiansa on negatiivista, kuten kaikkien kummitusten, mutta ei hän vihamielinen ole. En kuitenkaan suosittele kummitusten seuraa kenellekään, koska kummitukset imevät elävien energiaa.
Harvaa "kummitushavaintoa" voi yhdistää johonkin paikalla vaikuttaneeseen henkilöön, jonka elämänkohtalossa olisi ollut jotain niin extratraagista, että juuri se selittäisi kummittelun.
On paikkoja, joissa on tapahtunut murhia, kuolemantapauksia yms. traagisia asioita, mutta joissa ei koskaan ole sanottu kummittelevan. Hautausmaat ovat täynnä kuolleita, mutta monellako niistä "kummittelee"?
Sen sijaan kuuluisien ihmisten joskus asuttamissa vanhoissa kohteissa, linnat, kartanot yms. on suorastaan velvollisuus jollain kummitella...sellaisiin ympäristöihin mielikuvituksemme helposti projisoi kummajaisia.
Sen sijaan kerrostaloasunto Kontulassa on epäseksikäs kummittelupaikka, eikä sellaisissa niitä juuri esiinny.
Atte,
Juuri tuon käsityksenhän media meille kummittelusta antaa. Kummitukset voivat olla julkkiksia ihan siinä missä elävät ihmisetkin, ja julkkiskummitusten asuinsijat ovat toki prameampia kuin taviskummitusten. Tälläkin palstalla on näkynyt useita ketjuja, joissa etsitään tunnettuja kummitustaloja. Kuietenkin paras neuvo, jonka voin kummiuspaikkojen etsijöille antaa, on hoksottimien käyttö omassa elinympäristössä. Kummitukset eivät ole kovinkaan harvinaisia ja niitä löytyy vahingossakin ihan mistä vaan.
Kummituspaikoissa on harvoin päällepäin mitään erityistä. Se voi olla oikein hyvin vaikkapa kerrostaloasunto Kontulassa, työpaikan varastohuone tai vaikkapa rautatieaseman WC. Ja kuten sanoitkin, on myös monia synkän historian omaavia paikkoja, joissa ei kummittele. Tai sitten niissä on kummitellut joskus, mutta nykyään jäljellä on vain maine.
On aika harvinaista, että kummitus löytyisi paikasta, jossa se ei olisi eläessään käynyt. Kummitukset saattavat toki reissata paikasta toiseen, jos niille on jäänyt jotain tärkeää useammalle paikkakunnalle, mutta useimmat pysyvät aiemmassa elinympäristössään. Tai ainakin samalla paikkakunnalla. Ja mitä tulee hautausmaihin, niin niissä ei tosiaankaan tavallisesti kummittele. Hautausmaallehan haudataan pelkkä ruumis sen jälkeen, kun sielu on poistunut ruumiista. Ja jos hautausmaalla kummittelisi, kummitukset eivät saisi sieltä riittävästi energiaa, ja ne olisivat hyvin heikkoja. Tavallisimmin kummituksia on siellä, missä on eläviä ihmisiä ja paljon energiaa. Kuolleiden seurasta ne eivät välitä.