Taas uusi hylsy

Vanttu Koiranen

oletko unohtanut esmes soluttautua kirjallisiin piireihin ?

otan osaa :(
mutta älä lannistu. kokeile kaikki kustantajat läpi, mutta jos ei tärppää julkaise itse. tai tee hienot nettisivut, joilla alat julkaista romaaniasi luku luvulta. ja jatkossa lisääkin tekstejäsi. nettisivusi voivat löytää oman lukijakunnan. tee sivuille myös siististi taitettu pdf-versio tulostettavaksi.

Älä sure äläkä luovuta, sitkeys voi kannattaa. Hesarin palkinto esikoiskirjailijalle meni kirjalle, jota sen tekijä Satu Taskinen oli hionut neljä vuotta ja tehnyt siitä useita versioita ja kerännyt kasan hylsyjä. Mutta niin vaan siten Teos otti kiinni Täydellisen paistin ja se maistui hyvältä ainakin Hesarin toimituksessa.

Olen aivan varma, että ihan julkaisukelpoisia kirjoja jää julkaisematta ihan sattumalta. Eli jos olet varma asiastasi, niin älä anna periksi!

Minusta täsä on gäppi: teet viimeisen päälle ja ne jotka on lukeneet, arvostelupalvelutkin (jotka kyllä voisivat olla ankarampia) toteavat että ok, vain pientä viilausta esitetään. Sitten tulee hylsyjä yksi toisensa jälkeen ilman perusteluja. Pakostakin kysyn, miksi? Vaikka tiedän, miten pieni prosentti ja miten voi olla onnenkauppaa.

Olen kuunnellut Satu Taskista viimeksi eilen ja ostin kirjan, jonka olin jo lukenut aiemmin. Hän on kyllä tehnyt sen eteen työtä. Kirjamessuilla jäin siihen käsitykseen, että vielä paljon pitempään kuin se neljä vuotta, kenties hän tarkoitti aeimpia käsikirjoituksia, joista hän sitten kenties onkin luopunut ja aloittanut jostain muusta ihan uudelleen.

Kun hylsyjä tippuu, alkaa jossain vaiheessa epäillä itsekin omia kykyjään, minä ainakin, valitettavasti sille ei voi mitään. Tai ei välttämättä kykyjä, vaan että esimerkiksi kässärin aihe oli jotenkin "väärä". Olen tosin ajatellut, että jos teksti on hyvää, niin ei aiheella ole suuremmin väliä.

Naseva aloitus joka imaisee mukaansa ensi lauseista lähtien ja pakottaa lukemaan loppuun. Ei minkäänlaista jaarittelua alkuun.

Saamani palautteen perusteella minulla on taito mennä suoraan asiaan.

1. Kustantajilla on omat linjauksensa. He julkaisevat niihin sopivat kässärit.
2. Jos tekstisi ei ole tarpeeksi myyvä, sitä ei julkaista vaikka ylittäisikin laatuvaatimukset.

Mutta ihan oikeesti, mene koulutukseen ja varmista että osaat oikeasti tarpeeksi hyvin. Todella hyvät kirjoittajat on todella harvassa. Yleensä julkaisu jää kiinni laadusta.

Minulla on kirjoittajakoulutusta.
Enkä tietenkään lähetä kustantamoon, jonka linjaukseen tekstini ei edes periaatteessa sovi. Mitä tulee myyvyyteen, niin arvelen, että sitä olisi ollut ihan kohtuullisesti. Ihmisethän tykkäävät lukea tekstiä, jossa on mukana myös hyvä tarina.

Ehkä sinä et vain osaa kirjoittaa tarpeeksi hyvin. Monelle se, että taidot kirjoittajana eivät riitä voi olla vaikea myöntää. Etenkin jos on saanut hyvää palautetta koelukijoilta. Teksti voi olla periaatteessa kelvollista, mukaansatempaavaakin, mutta siitä voi puuttua tietynlainen sielukkuus. Oma persoonallinen ääni. Kuten nimimerkki: Oletkoihanvarma sanoi, , oikeasti hyvät kirjoittajat ovat todella harvassa. Sellaiset, joilla on kirjoittamisen lahja ja joilla sanat soivat paperilla kuin musiikki. Moni voi kovalla työllä oppia kirjoittamaan hyvin ja saada tekstinsä julkikin. Silti kirjoja lukiessa, paljon lukeneet erottavat kyllä, kenen kirjailijan teksti on lahjakkuutta ja kenen ns. kovalla työllä opiskeltua taitoa. Toki lahjakaskin tarvitsee harjoittelua tullakseen mestarilliseksi. Mutta yhtä lailla henkilön jolla ei ole kirjoittamisen lahjaa sielussaan, voi oppia todella taitavaksi ja hyväksi. Jos olet rehellinen itsellesi, kumpaan ryhmään kuulut?

Ihan samoissa tunnelmissa.

Minä olen saanut parista aiemmasta käsikirjoituksesta palautettakin. Kielenkäyttöäni on aina kehuttu, sen sijaan palautteessa vaadittiin parannusta mm. miljöökuvaukseen, henkilöhahmoihin jne.

No, kirjoitin uuden käsiksen nämä mielessäni, käytin minäkin useammassa arvostelupalvelussa (jälleen kaikkien mielestä kielessäni ei ole mitään petrattavaa, tarinan rakenteessa jotain, otin opikseni) luetin vielä koelukijoilla.

Yhdestä kustantamosta sain tälläkin kertaa palautetta. Tein ehdotettuja korjauksia, lähetin takaisin. Ei mitään.

Lähetin sitten muutamille muillekin tämän korjatun version, kun kysyin ensin, että halauavatko lukea. Halusivat, ja nyt sain taas tylsän hylyn.

En käsitä. Jos edes se palautetta antanut kustannustoimittaja olisi sanonut paskaksi tai joku toinen, niin ymmärtäisin. Mutta kielestä ei ole kiinni, ja ne tarinan ongelmakohdat, jotka sieltä oli poimittu, korjasin. Ja siltikään ei kelpaa.

Todellakin on usko koetuksella. Ja pari KIRJAILIJAkaveriakin on ollut sitä mieltä, että ehdottomasti julkaistavaa tekstiä, yksi halusi omalle kustannustoimittajalleenkin suositella.

Sitten luen muutamia näidenkin kustantamoiden esikoiskirjailijoiden tekstejä, ja huomaan siellä kökköä kieltä, joka ei ainakaan itseä innosta lukemaan pidemmälle.

Palautettakin siis saa, mutta eipä siitä näytä mitään iloa olevan siltikään :(

Otan osaa Vanttu Koiranen!
Itsekin olen nyt kuukauden sisään saanut pari hylkyä ja kyllähän se hieman kirpaisee. Toinen palautteista oli kyllä ihan kiva, siinä lohduteltiin että tarina on toimiva kokonaisuus. Toinen taas vetosi saapuvien käsikirjoitusten määrään eikä antanut hylkyyn muuta syytä.
On tämä kirjailijaksi pyrkiminen joskus rankkaa, mutta viime aikoina on alkanut itämään ajatus omakustanteesta. Jos sitä kautta saisi muutaman lukijan...

Toisaalta näitä hylkyjä varten kannattaa parkkiinnuttaa nahkansa paksuksi, niitä kun näyttäisi satelevan ihan ammattikirjailijoillekin. Yhtä kaikki, älä vain anna periksi!

Tästä ketjusta tulee sellainen kuva, että te oikeasti kuvittelette että kustantamot on olemassa teitä varten. Herätkää! Kustantamo on liikeyritys. Kustannustoimittajat eivät ole palautteen antajia, se ei kuulu heidän työnkuvaansa.

Kirjoittajan työ on kirjoittaa hyviä tekstejä, kirjailija kirjoittaa todella hyviä tekstejä ja sellaisia, joilla on markkinat ja lukijoita, joista kustantamo saa katetta.

**

Nyt yksityisemmin. Jos tekstistäsi annetaan kuitenkin kustannustoimittajan taholta palautetta, siitä sietää olla kiitollinen, se on ylimääräistä palvelua.

Jos palautteessa mainitaan parannusta kaipaavina niinkin isoja asioita kuin henkilöhahmo, tarkoittaa se, että kirjoittajan on opeteltava, harjoiteltava, kirjoitettava vielä paljon lisää kehittyäkseen. Se että tekee korjauksia ei riitä, jos taito ei yksinkertaisesti riitä.

Kirjailijaystäväsi mielipide on sinulle arvokas, mutta ei sillä kustantajalle ole mitään merkitystä. Kustannustoimittajat eivät toimi omavaltaisesti, he tekevät työtä työnantajansa vaatimusten mukaisesti.

Olen tätä aikaisemminkin täällä painottanut, mutta kustantamoilla on omat linjauksensa ja jos vuoden kustannettavissa on jo samaa aihetta tai teemaa käsitteleviä uutuuksia, ei samanlaisia kässäreitä oteta lisää.

Jossain ketjussa joku sanoi tuntevansa kustantajien listaukset oman taustatyön perusteella. Tämä on tietenkin täyttä huttua. Ette te niitä linjauksia tiedä ellette ole istuneen kustantamon kokouksissa niitä kuulemassa.

**

Lopputulos. Kirjoittakaa lisää. Lähettäkää käsikirjoituksenne moneen paikkaan. Tehkää muutoksia jos niitä pyydetään, lähettäkää uudetaan. Ja seuraavan hylsyn jälkeen aloittakaa uusi käsikirjoitus. Toistakaa tätä niin kauan että tärppää tai tyytykää siihen että teistä ei tule kirjailijoita. Kirjoittaminen on hyvä harrastus. Sen ei tarvitse johtaa ammattiin.

Ja lopuksi. Älkää lähettäkö keskeneräisiä tekstejä. Älkää lähettäkö tekstejä jos ette vielä ole kehittyneet tarpeeksi kirjoittajina. Hyväksykää oma keskeneräisyytenne.

Ja lopettakaa valittaminen hylsyistä. Ne eivät ole henkilökohtaisia loukkauksia. Juuri sillä kertaa lähettämänne käsikirjoitus ei vain ollut tarpeeksi hyvä tai sopiva kustannusohjelmaan. Kirjoittakaa seuraava ja toivokaa parasta.

Mielestäni se, että hakuaaa keskustella saamastan hylsystä ei ole mitään "valitusta". Eihän oikein mistään voisi tuon mukaan keskustella.

Jos tuntee pettymystä, kun saa hylsyn se on ihan inhimillistä. Näin, vaikka tietää kaikki realiteetit, jotka kaiketi jokainen vakavasti kirjoittamiseen suhtautuva tietää.

Minusta on aika erikoista, että kirjoittajapalstalla kielletään ihmistä tuntemasta tunteita. Tai ainakin paheksutaan niitä. Vissiin kai tekstissäkään ei saisi niitä tunteita olla?

Kirjoitat niin huonoja juttuja.

Tässä taas jonkun puoliyön juopuneen Suuri Ajatus. Pää täynnä, mieli tyhjä. Taitaa olla myös kovalevy yhtä tyhjä, ainakin tyhjä mitä tulee kirjoituksiin, joita edes kehtaisi lähettää minnekään.