Seuraavassa elämässä

joo..eihän se fyysinen ikä kaikkia kerro;)) Enemmänkin se elämän asenne. Tietynlainen positiivinen suhtautuminen itse elämään näkyy ihmisessä. Aina on se fyysinen ikä sit mikä tahansa..monet nuoret ovat jo nuorina turhan "vakavia ja vanhoja ikäänkuin elämä olisi jokin suoritus joka pakko puurtaa lävitse hampaat irvessä? Jos, huomiselta odottaa yhä uusia positiivisiakin yllätyksiä. Kaikesta jo kokemuksestaan huolimatta....siis siihen asti..elämää jo...Kyllä se kasvoista heijastuu ja äänensävystä. Sillehän sit ei voi mitään...että, hitsi..pakko tietyssä iässä vaan huomaa ei jaksa niin paljon tehdä ja mennä kuin mieli vielä haluaisi..mutta, tärkeintä on mieli. Oma suosikkini on ikivihreä ja erittäin vireä Liza Minelli..ja kyllä tuo B.S ja monet muutkin ladyt hämmästyttävät;))) En minäkään itseäni tunne mitenkään 54v. vielä...;))) joskus miettii että, mitään en vielä tiedä..vastahan tässä elämästä edes jotain alan ymmärtämään tai aavistamaan ehkä pikkuhiljaa...joten matkaa maaliin vielä tuntuu riittävän. Meikälläkin.;)))

Tsau:Friidu

;)))siis oohan mä joskus ollu. Täytyy kyllä sanoa näin jälkeenpäin..että, 30:senä sitä otti elämän vähän liiankin tosissaan;))). Tässä iässä jo rennommin. Jos jotain hyvää voi sanoa siitä että, vanhenee..ainakin sen että, oppii sitten pikkuhiljaa vähän joustamaan myös itselleen olemaan armollisempi. Erottamaan ehkä mikä on oikeesti suremisen arvoista ja mikä taas ei...

Tsau:Friidu