Mielestäni olisi hyvä tuoda esiin näitä henkilöitä, joita kuritus on satuttanut. Nythän näihin keskusteluihin osallistumme me, joita on kuritettu ja olemme siitä selvinneet ihan "normaaleina" ja nämä ketjut täyttyvät varmasti kommenteista kuinka "minäkin sain piiskaa ja ihan tolkku ihminen minusta kasvoi". Ehkä ne joista ei kasvanut juuri tästä syystä tolkkuihmisiä, joita todellakin on olemassa - jokainen varmasti sellaisia tuntee - , kiertää hyvin visusti tällaisia asioita käsittelevät palstat, koska haavat ovat liian kipeitä auki revittäviksi. Tällaisten kampanjoiden tulisi siis mielestäni enemmän tuoda esiin sitä mitä voi tapahtua pahimmillaan ja kuinka monelle niin tapahtuu.
Olen itsekin huumeita kokeillut, kuten varmasti moni muukin tämän sukupolven vanhempi. Silti ei tulisi mieleenkään pitää kotonani yllä huumeita suvaitsevaa ilmapiiriä, vain sen perusteella, että en minäkään niihin koukkuun jäänyt, eikä niistä minullekaan mitään ongelmaa koitunut. Jännä juttu taas, että kurittamisen suhteen ihmiset eivät ymmärrä, että kyse on ihan samanlaisesta asiasta, jotkut kestävät huumekokeilun ja jotkut napsahtavat ensimmäisestä kerrasta päästään. Jos minulle huumeet eivät tehneet ongelmaa, mikä antaisi minulle takuun, että samoin kävisi lapselleni? Jos minä kestin ehjin itsetunnoin saamastani piiskasta, mikä takaa, että lapsenikin kestäisi?
Koska selvää tieteellistä näyttöähän on olemassa siitä, että huumeet aiheuttavat monenlaisia ongelmia ihmisille, jos sattuu sopivan herkkä ihminen kohdalle. Ja samoin tätä tieteellistä näyttöä on siitä, että kurittamisen nimissä tehty perheväkivalta aiheuttaa myös ongelmia, jos kohteeksi joutuu sopivan ottavainen henkilö. Sitä näyttöä pitäisi tuoda enemmän julki, jotta asiasta tulisi samanlainen itsestään selvyys kuin on esimerkiksi tuon huumeiden ongelmallisuus.
Kamppanjasta kehitysehdotus
23
249
Vastaukset
- .-,
Riippuu siitä, mitä pidät kurituksena!
Kuritusta ei ole mikään väkivalta vain sentakia että sitä käytetään kurituksen nimissä.
Kuritus on ehdollista seuraamusta ennalta tunnettuun vaatimukseen.
Eikä se aina ole ruumiillista.
Kurituksen tarkoitus on tehdä haitallisesta houkuttelevasta asiasta vastenmielistä.
Kun siinä onnistutaan, kuritus on tehnyt tavoitellun tuloksen.
Silmä silmästä , sormi sormesta ja mulkku mulkusta periaate ei kovasti kiihoita väärintekoon.
Ja jos kiihottaa niin siitä vaan niinkauan kuin jäseniä riittää.- ...
Aivan. Tuon eron selväksi tekemisesä mielestäni nykyisen kamppanjan videot auttavat kovasti. Kun Eija tarttuu Perttiä poskista ja ottaa väkisin katsekontaktin, kyseessä ei todellakaan ole kasvatus, vaan väkivalta. Tai kun Eija tarttuu Perttiä niskasta, kyseessä ei ole kasvatus, vaan väkivalta.
- kaisa-unicef
Kiitos palautteesta ja kehitysehdotuksesta!
Minäkin kuulisin mielelläni lisää kokemuksia kuritusväkivallasta! Ihmiset ovat erilaisia ja jokaisella on omat näkemyksensä ja kokemuksensa kuritusväkivallasta. Kampanjallamme haluamme kuitenkin muistuttaa, että erilaisuudesta huolimatta olemme kaikki myös samanarvoisia ja lapsille kuuluu ihmisoikeudet.
Kuritusväkivaltaa on kaikenlaisissa perheissä ja kampanjavideomme toimivat vain esimerkkeinä.- Kokemus kuritusväkiv
Kerran olen saanut selkääni, ja silloinkin aiheetta (vahingon vuoksi), eikä sitä ihan helposti voi antaa anteeksi. Se oli nöyryyttävää ja petti luottamukseni vanhempaan. En ole psykoanalyytikko, mutta uskoisin, että tuo kokemus yhdistettynä tukistuksiin ja rivissä seisottamiseen ja uhkailuun on aiheuttanut sen, että vielä aikuisenakin tunnen itseni kovin heikoksi ja pieneksi tämän ihmisen läsnä ollessa, olen joutunut tekemään hulluna töitä itsetuntoni kanssa ja tämä ihminen saa edelleen ne tulokset nopeasti katoamaan - ja siksipä sitä seuraa vältän. Sääli, koska nyt tuoreena vanhempana tuoreiden isovanhempien tuki voisi olla myös mieletön voimavara.
- ...
Kokemus kuritusväkiv kirjoitti:
Kerran olen saanut selkääni, ja silloinkin aiheetta (vahingon vuoksi), eikä sitä ihan helposti voi antaa anteeksi. Se oli nöyryyttävää ja petti luottamukseni vanhempaan. En ole psykoanalyytikko, mutta uskoisin, että tuo kokemus yhdistettynä tukistuksiin ja rivissä seisottamiseen ja uhkailuun on aiheuttanut sen, että vielä aikuisenakin tunnen itseni kovin heikoksi ja pieneksi tämän ihmisen läsnä ollessa, olen joutunut tekemään hulluna töitä itsetuntoni kanssa ja tämä ihminen saa edelleen ne tulokset nopeasti katoamaan - ja siksipä sitä seuraa vältän. Sääli, koska nyt tuoreena vanhempana tuoreiden isovanhempien tuki voisi olla myös mieletön voimavara.
Myös voin kertoa kokemukseni. Minua on siis ruumiillisesti kuritettu, olen saanut selkääni.
Sain selkääni varastelusta, olin varastellut useasti, kerran jäin sitten kiinni ja sain selkääni. Varastelusta seurasi mielestäni yhä edelleen, että sain tavaran ilmaiseksi, olinhan sen oppinut monen kokemuksen kautta. Sitten tuli tämä yksi kokemus josta opin, että jos isä saa tietää varastelusta, saan selkääni. Se ei siis suinkaan rajoitanut varasteluani, vaan murensi luottamusta isään, aloin pelätä kertoa isälle asioita, aloin pelätä isääni ja asioita joita hän kuulee.
Olin sitten kerran tilanteessa jossa olisin tarvinnut aikuisen tukea, olin ollut mukana tilanteessa, joka oli eettisesti itselleni erittäin rankka. Olin ihan varma, että tässä tarvittaisiin aikuisen osaamista, aikuinen voisi korjata tilanteen, me nuoret emme siihen pystyneet. Asia jäi korjaamatta, koska minäkään en uskaltanut vanhemmilleni kertoa, koska tiesin isäni raivostuvan jo siitä, että olin ollut mukana tällaisessa tilanteessa. En ehkä olisi saanut edes selkääni, mutta pelkäsin isäni kuitenkin keskittyvän enemmän siihen miksi olin tilanteessa, eikä suinkaan siihen, että vahinko oli jo tapahtunut ja olin siitä tietenkin itsekin pahoillani ja se pitäisi korjata aikuisen tuella.
Rankin esimerkki jonka olen lukenut näiltä palstoilta on se kun pojat leikkivät heikoilla jäillä, vaikka kotoa oli sanottu, että jäille ei saa mennä. Yksi pojista upposi jäihin ja hukkui, koska muut eivät uskaltaneet mennä myöntämään aikuisille (jotka olisvat ehkä voineet saada pojan ajoissa ylös avannosta) olleensa leikkimässä jäällä. Ja kun tällainen asia nyt jokatapauksessa jossain vaiheessa selviää aikuisillekin, niin kuulema ainakin yhden pojan pelko oli ollut aiheellinen, hän oli saanut selkäänsä. Miettien sen pojan kärsimystä, menetti kaverinsa, aivan taausti tavalla jota katuu äärettömästi ja sitä katumusta tehostettiin piiskalla...
Toivon kovasti ja yritän pitää yllä omassa kodissani ilmapiiriä, jossa lapsi voisi luottaa minun ehdottomaan tukeeni ja voisi luottaa ja turvata minuun, oli hän sitten vaikka epäonnistunut pahemman kerran.
Lapsuuteni ja nuoruuteni mokien parhaat kokemukset ja kasvattavimmat muistot ovat ne kun äitini hoiti tilanteen. Vaikka se koputus oveen ja sanat "Nyt jutellaan", silloin ärsytti suuresti. Mutta sillä hetkelläkin se vain ärsytti, se ei sentään pelottanut... - kaisa-unicef
... kirjoitti:
Myös voin kertoa kokemukseni. Minua on siis ruumiillisesti kuritettu, olen saanut selkääni.
Sain selkääni varastelusta, olin varastellut useasti, kerran jäin sitten kiinni ja sain selkääni. Varastelusta seurasi mielestäni yhä edelleen, että sain tavaran ilmaiseksi, olinhan sen oppinut monen kokemuksen kautta. Sitten tuli tämä yksi kokemus josta opin, että jos isä saa tietää varastelusta, saan selkääni. Se ei siis suinkaan rajoitanut varasteluani, vaan murensi luottamusta isään, aloin pelätä kertoa isälle asioita, aloin pelätä isääni ja asioita joita hän kuulee.
Olin sitten kerran tilanteessa jossa olisin tarvinnut aikuisen tukea, olin ollut mukana tilanteessa, joka oli eettisesti itselleni erittäin rankka. Olin ihan varma, että tässä tarvittaisiin aikuisen osaamista, aikuinen voisi korjata tilanteen, me nuoret emme siihen pystyneet. Asia jäi korjaamatta, koska minäkään en uskaltanut vanhemmilleni kertoa, koska tiesin isäni raivostuvan jo siitä, että olin ollut mukana tällaisessa tilanteessa. En ehkä olisi saanut edes selkääni, mutta pelkäsin isäni kuitenkin keskittyvän enemmän siihen miksi olin tilanteessa, eikä suinkaan siihen, että vahinko oli jo tapahtunut ja olin siitä tietenkin itsekin pahoillani ja se pitäisi korjata aikuisen tuella.
Rankin esimerkki jonka olen lukenut näiltä palstoilta on se kun pojat leikkivät heikoilla jäillä, vaikka kotoa oli sanottu, että jäille ei saa mennä. Yksi pojista upposi jäihin ja hukkui, koska muut eivät uskaltaneet mennä myöntämään aikuisille (jotka olisvat ehkä voineet saada pojan ajoissa ylös avannosta) olleensa leikkimässä jäällä. Ja kun tällainen asia nyt jokatapauksessa jossain vaiheessa selviää aikuisillekin, niin kuulema ainakin yhden pojan pelko oli ollut aiheellinen, hän oli saanut selkäänsä. Miettien sen pojan kärsimystä, menetti kaverinsa, aivan taausti tavalla jota katuu äärettömästi ja sitä katumusta tehostettiin piiskalla...
Toivon kovasti ja yritän pitää yllä omassa kodissani ilmapiiriä, jossa lapsi voisi luottaa minun ehdottomaan tukeeni ja voisi luottaa ja turvata minuun, oli hän sitten vaikka epäonnistunut pahemman kerran.
Lapsuuteni ja nuoruuteni mokien parhaat kokemukset ja kasvattavimmat muistot ovat ne kun äitini hoiti tilanteen. Vaikka se koputus oveen ja sanat "Nyt jutellaan", silloin ärsytti suuresti. Mutta sillä hetkelläkin se vain ärsytti, se ei sentään pelottanut...Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Näiden asioiden muisteleminen ei ole aina helppoa.
Myös monissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kuritusväkivalta vaikuttaa negatiivisesti lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen. Kuten totesit, lapsi oppii pelkäämään omaa vanhempaa. Pelokas käytös voi johtaa moniin ongelmatilanteisiin ja hidastaa lapsen oppimista. - ...
kaisa-unicef kirjoitti:
Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Näiden asioiden muisteleminen ei ole aina helppoa.
Myös monissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kuritusväkivalta vaikuttaa negatiivisesti lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen. Kuten totesit, lapsi oppii pelkäämään omaa vanhempaa. Pelokas käytös voi johtaa moniin ongelmatilanteisiin ja hidastaa lapsen oppimista.Haluaisin omalla esimerkilläni tuoda esiin sen,e ttä miettikää hyvät vanhemmat tekojenne seurauksia. Miettikää mitä kaikkea omat lapsenne saattavat joutua käsittlemään yksin omassa kypsymättömässä päässäään, koska eivät uskalla ekrtoa aikuisille tietäen,e ttä siitä omasta mokasta tullaan rankaisemaan.
Minun tapauksessani kyseessä oli siis aikuisen tekemä seksuaalirikos (ei kohdistunut itseeni), joka ei koskaan nänhyt päivänvaloa, koska 14-vuotiaat pimut eivät uskaltaneet kertoa kenellekään, sillä oma humalatila ja liikuttu seura olisi tullut julki. Siinä me muutama tuon ikäinen kypsymätön tyttölapsi tuettiin ja autettiin toisiamme omilla kypsymättömillä tavoillamme. Ainakin itse tyttölapsen äitinä haluan tehdä kaikkeni, että minun lapseni ei koskaan joudu kokemaan mitään vastaavaa. Ja kun omaan itse kokemuksen ja sattuisin joskus tekemään jotain jolla menettäisin lapseni luottamuksen, en nukkuisi öitäni hyvin, koska miettisin jatkuvasti millaisia taakkoja lapseni saattaakaan kantaa pienessä mielessään, ilman että saa niihin tärkeää aikuisen tukea.
- ei missään
nimessä saa kurittaa, sillä se haittaa vapaata kasvatusta.
- Voi että, teitä
Mutta tiedätkö sitä, että VAPAA kasvatus JÄI 60-luvulle. Tuskin Suomeen takaisin saadaan. Sanana vapaa lapsen kohdalla tarkoittaa todella vapaata kasvatusta, jota nyt kyllä jo kanojen ja sikojen kasvatuksessa takaisin halutaan, mutta ei lasten.
Viimeiset Suomen vapaasti kotona kasvatetut ikäryhmät ovat pääsääntöisesti enää 60-luvun puolivälissä syntyneet. Sitten alkoi totaalinen 2 kk:n ikäisten lasten töissäkäynti kasvatuksen ja hoidon nimellä. Eikä riittänyt 8 h/pv, vaan yleensä n. 10h.
Kotiapulaisammattikunta muuttui päiväkoti- ja perhepäivähotaja-ammattikunnaksi. Siis kireään aamupakkaseen pitkillekin työmatkoille lähtivät aamuisin vauvat, eivätkä heidän hoitajat. Jos yhteiskunta v.1974 ja -78 armahtikin vauvoja antaen äidilleen ensin puolen vuoden äitiysvapaan ja sitten oikein 10 kk, niin vasta -80-luvun lopulla helpotettiin vauvojen raskasta työssäkäyntiä 3 vuoden hoitovapaan turvin.
Suomen lapsia on n. 45 vuotta rangaistu ja pidetty koko pikkulapsuus erossa äidistään, niin, että vain illan silaus loppuun uupuneista ja omissa ajatuksissaan kodin huoltotyössä puurtavista äidin kasvoista on se "rakkaudellinen muisto". Toki lapsi tätäkin vieraaksi etääntynyttä ihmistä uskalsi maanpinnalle palauttaa, mutta jäiköhän niistä se äkkipikainen korvapuusti vaiko huuto päällimmäiseksi muistoksi, kun kodin rangaistuksista keskustellaan. - Vaihtoehtoja?!
Eikö ihan oikeasti aikuisella ihmisellä ole muita vaihtoehtoja kuin kohtella lasta väkivalloin (mitä kuritusVÄKIVALTA on) TAI antaa elää kuin pellossa ohjaamatta, opastamatta, kieltämättä ja komentamatta? Siinäkö ne vaihtoehdot on?
- äiti57
Voi että, teitä kirjoitti:
Mutta tiedätkö sitä, että VAPAA kasvatus JÄI 60-luvulle. Tuskin Suomeen takaisin saadaan. Sanana vapaa lapsen kohdalla tarkoittaa todella vapaata kasvatusta, jota nyt kyllä jo kanojen ja sikojen kasvatuksessa takaisin halutaan, mutta ei lasten.
Viimeiset Suomen vapaasti kotona kasvatetut ikäryhmät ovat pääsääntöisesti enää 60-luvun puolivälissä syntyneet. Sitten alkoi totaalinen 2 kk:n ikäisten lasten töissäkäynti kasvatuksen ja hoidon nimellä. Eikä riittänyt 8 h/pv, vaan yleensä n. 10h.
Kotiapulaisammattikunta muuttui päiväkoti- ja perhepäivähotaja-ammattikunnaksi. Siis kireään aamupakkaseen pitkillekin työmatkoille lähtivät aamuisin vauvat, eivätkä heidän hoitajat. Jos yhteiskunta v.1974 ja -78 armahtikin vauvoja antaen äidilleen ensin puolen vuoden äitiysvapaan ja sitten oikein 10 kk, niin vasta -80-luvun lopulla helpotettiin vauvojen raskasta työssäkäyntiä 3 vuoden hoitovapaan turvin.
Suomen lapsia on n. 45 vuotta rangaistu ja pidetty koko pikkulapsuus erossa äidistään, niin, että vain illan silaus loppuun uupuneista ja omissa ajatuksissaan kodin huoltotyössä puurtavista äidin kasvoista on se "rakkaudellinen muisto". Toki lapsi tätäkin vieraaksi etääntynyttä ihmistä uskalsi maanpinnalle palauttaa, mutta jäiköhän niistä se äkkipikainen korvapuusti vaiko huuto päällimmäiseksi muistoksi, kun kodin rangaistuksista keskustellaan.Ei vapaa kasvatus ole tuota mitä sinä luulet! Olen itse kasvattanut lapseni vapaasti, rakastaen ja rajoittaen, olen antanut väylän jota pitkin kulkea ja olen ollut luotsina sillä väylällä. Ei minun ole tarvinnut kurittaa lastani, kunnon kansalainen on, ilman selkäsaunaa tai tukkapöllyä. Opastan ja ohjaan, en kiusaa tai hakkaa...en vieläkään.
Minua pahoinpideltiin lapsena raa'asti kasvatuksen nimissä. Nyky-Suomessa siitä saisi linnaa ja se on ihan oikein.
Minä olen 42 ja vihaan vanhempiani. Jos haluatte viettää yksinäisen ja hylätyn vanhuuden, hakatkaa lapsianne. Samoin, minä satun ymmärtämään sitä, että on niin paljon yksinäisiä ja hylättyjä vanhuksia. Osa niistä on tehnyt kaikkensa sen ansaitakseen. Samoin minä ymmärrän sitä, että aikuinen poika menee vanhempiensa kotiin, vie rahat ja vetää näitä turpaan. Haluaisinpa hakata omaa isääni joka päivä, mutta se osoittaisi vain, että minusta on tullut samanlainen kusipää.
Minä olen keskitasoa älykkäämpi ihminen ja lahjakkuuteni on erityisen merkittävä matematiikassa. Minulla on siis ihan töissä hyödynnettävää lahjakkuutta. Mutta itsetunto-ongelmien ja masennuksen ja muistihäiriöiden (ei johdu alkoholista vaan stressistä) en ole ikinä pystynyt opiskelemaan ja olen ikäni tehnyt hanttihommia. Liian tyhmä opiskelemaan, mutta liian älykäs viihtymään hanttihommissa. Hyvä, että olen pysynyt poissa vankilasta, yksi putkareissu on kyllä ollut. Joskus tulee vain hirveät aggressiot pintaan ja tunteet ovat muutenkin sekavia. Viihdyn kaikkein parhaiten yksin, ei tule ongelmia ihmisten kanssa. Pikkurikoksesta on tullut sakkoja. Ei rikollisuuden välttäminen sinällään ole mikään meriitti minun mielestäni.
Eniten kuitenkin vihaan itseäni. Vihaan nimittäin vanhempiani, mutta minusta on tullut samanlainen, tosin ilman alkoholia ja lapsia. Tämä sukuhaara kuolee minun mukanani pois, se on parempi kuin että väkivallan kierre jatkuu.- saila.unicef
Aloitin uuden ketjun kokemuksille kuritusväkivallasta. Tämä on tärkeä aihe ja kuulisin mielelläni lisää kokemuksianne!
Onko sinua kuritettu? Jäikö siitä jälkiä? Miten suhtaudut asiaan nyt?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10258021
- ei nössöille
Minua on kuritettu sekä aiheetta että aiheellisesti.
Leveällä nahkavyöllä ja solkipäällä perävalojen puolelle niin että arvet jäivät.
Mutta en kanna siitä kaunaa. Päinvastoin se vahvisti itseluottamustani ja asetti ajattelemaan maailmaa reaalitasolla.
Yhteiskunta käyttää kurituista ja ohjaamista kuitenkin ja sen oppiminen on hyvä aloittaa nuorena. Itse kokeminen auttaa siinä vimmatusti.- tekninen suo
Ikävää että sinulla on ollut noin ilkeät vanhemmat. Toivottavasti et jatka!
- saila.unicef
"ei nössöille"
On tärkeää tehdä ero kurin ja kuritusväkivallan välillä. (Lisätietoa täältä: http://bit.ly/u18E3k )
Yksi kampajamme päätarkoituksista on kumota tämä myytti, että "minuakin vähän kuritettiin lapsena ja ihan hyvä minusta tuli". Monia aikuisia on kuritettu, kun he ovat olleet lapsia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kurittaminen olisi ollut oikein. Tutkimusten mukaan kurittaminen jättää jälkensä ja lapsi muistaa pitkään kokemansa väkivallan.
- Ne korvikeäidit?
En tiedä tarkasti suomalaista lasten rankaisukäytäntöä ennen viimeistä pitkää sota-aikaamme, mutta konkreettisesti tiedän 40-50-luvuilla kodeissa vallinneen vaikean ajan.
Miesten hermot olivat sodassa venyneet sille tasolle, että, kun he ko. vuosikymmeninä lapsiaan kasvattivat, mitä nyt töiltään edes ehtivät, oli joka tilanteessa pienikin lapsen vastaanpaneminen jo tukkapöllyn saamiseen johtava. Kurituksen nimellä tehty suoranainen väkivalta olikin, varsinkin isiltä, vain omaa hermostumisen purkausta lapsiin. Hermojen kireällä oleminen oli vielä sikäli erittäin ymmärrettävää, koska sodan uhkapilvet säilyivät pitkään.
Ns. normaaliksi muuttuvaa aikaa voidaan kuvata olevan jo 60-luku.
Mutta, sitten nämä hermostuneessa ilmapiirissä kasvaneet ikäluokat joutuivatkin 70-luvulle tultaessa oravanpyöräkurimukseen molempien työssäkäynnin ja uutuuden; lastensa korvikeäidin myötä. He siis joutuivat outoihin ylivoimaisiin stressitilanteisiin ja perhkulttuuri muuttui täydellisesti. Tilanteet, jotka erojen myötä usein vielä veivät/vievät lapsilta toisen vanhemman. Hermojen purkukohdetta taas tarvittiin väkivallan muodossa! Maaltamuuttohan oli oma lukunsa, ja sen vuoksi mummuja ja vaareja ei ollut tukemassa.
Joten, ei tietenkään ole oikein suomalainen kurituskultturi.
Onkohan sitten ensinnäkään oikein tällainen rakentamalla rakennettu perhekulttuuri, joka vie kaikilta perheenjäseniltä yhteisen ajan ja sen seurauksena perheillekin kuuluvan rauhan ja elämänilon?
Verrataan tuota muuhun maailmaan ja erityisesti Pohjoismaiden historiaan?
Jos kerran NYT selkeästi nähdään totuus maassamme: itsarit, väkivalta, masennus/-lääkket, avioerot, abortit, nuoriso-ongelmat jne. kaikki maailman kärkeä, niin miksi ei muutosta tehdä?
Jos kerran väärä kasvatus tämän tuottaa, niin eikö pidä viimein kysyä: MIKSI SUOMEN LASTENHOITO SIIRRETTIIN KOKONAAN LUONNOTTOMASTI OIKEALTA ÄIDILTA KORVIKEÄIDILLE ? Ja miksi useamman lapsen äidin selkänahasta otetaan kaikki mahdollinen irti viimeiseen stressin sietokykyyn saakka?
Näin on saanut jatkua jo yli 40 v! Pitäisi riittää kokeiluksi, koska tulokset on nähtävissä!- ...
Tekstisi meni joitain osin ohi hilseen, siksi kysyn tarkentavia kysymyksiä: mikä on korvikeäiti? Ja kun maassamme tehdään mm. toiseksi vähiten abortteja maailman maista, niin kuinka olemme esim. aborttien määrässä maailman kärkimaissa? Mitä on meidän nuoriso-ongelmamme, jos niitä on eniten (tai huippu päässä) maailman maista? Mikä on väkivaltaa, jos suomi on väkivaltainen maa verrattuna toisiin?
- Raisa79
Minusta teidän kampanjanne lähtökohta on täysin väärä.
Vanhemmat kurittavat lapsiaan koska vihaavat heitä ja haluavat nujertaa heidät, eivät suinkaan kohdata heitä tasaveroisina ihmisinä.
Vanhemmat jotka kurittavat lapsiaan eivät voisi vähempää välittää siitä millaisia traumoja lapsi siitä saa koska nämä vanhemmat eivät välitä lastensa tulevaisuudesta. Siksi vanhempiin vetoaminen on täysin turhaa. He tekevät niin koska he haluavat tehdä niin. He leikkivät tietämätöntä ja kyselevät tyhminä, että onko vapaa kasvatus sitten parempi.
Vanhemmat jotka vihaavat lapsiaan on yhteiskuntamme suurimmista tabuista. Siitä ei vaan yksinkertaisesti voi puhua. Vanhemmat eivät koskaan myönnä edes itselleen, että vihaavat lastaan siksi ei voi odottaa, että he muuttaisivat käytöstään.
Minusta teidän pitäisi suunnata kampanja lapsille. Jos lapsen vanhemmat käyttävät ruumiillista tai henkistä väkivaltaa, niin kenelle lapsi voi tästä kertoa?
Ei koulussa puhuta näistä asioista eikä lapset ole niin tietoisia oikeuksistaan, että menisivät poliisille. Pahoinpitely paljastuu vasta sitten kun lapsi on niin pahoin loukkaantunut, että hänet on pakko viedä lääkäriin. Ja nämä poliisien tietoon tulleet tapaukset ovat vain jäävuoren huippu.
Lapsille pitäisi olla turvakoteja ja heillä pitäisi olla joku turvallinen ja luotettava aikuinen joka aktiivisesti kyselisi kaikesta mitä kotona tapahtuu. Niin kauan kuin näin ole, niin koko ilmiö pysyy piilorikollisuutena. Ajatella jos vaikkapa naiset eivät tietäisi, että raiskaus avioliitossa on rikos. Ettekö aloittaisi asioihin puuttumisen nimenomaan uhrien valistamisesta?
Lisäksi ongelma on väkivallan määrittely. Monessa perheessä on ns. kulissit kunnossa mutta niiden takana lapset kärsivät henkisestä väkivallasta. Vaikka sekin on laissa kielletty, sitä on ulkopuolisen täysin mahdotonta havaita. Siksi olisikin tärkeää antaa lasten itse päättää milloin koti on sietämätön paikka. Aikuisilla on tähän oikeus mutta lapsilla ei ole käytännön mahdollisuutta lähteä pois huonosta lapsi-vanhempi -suhteesta. Toivon, että minulla olisi ollut.
Voisitte jatkossa vaikka kiertää kouluissa valistamassa lapsia oikeuksistaan ja kertomassa mitä sitten tapahtuu jos kotona on väkivaltaa.
Muuten sekään, että koulukirjoissa on kaikki aina niin ihanan aurinkoista ja kaikki hyvin, ei mitenkään rohkaise lapsia kertomaan häpeällisestä ja muista erottavasta väkivallasta.- aino_unicef
Kiitos Raisa79 palautteestasi ja parannusehdotuksistasi! Tällä kampanjalla halusimme nimenomaan vaikuttaa vanhempien asenteisiin, mutta niin kuin sanoit, on tärkeää että myös lapsille itselleen kerrotaan heidän oikeuksistaan. Olemme sisällyttäneet kampanjasivuillemme "Apua lapsille" -kohdan, johon on koottu lapsille tietoa tahoista, joihin he voivat ottaa yhteyttä mikäli he ovat kokeneet väkivaltaa kotonaan (http://www.unicef.fi/kurituseikasvata). Esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liitolla on turvakoteja eri puolilla Suomea.
Sanoit myös, että valistustyö kouluissa olisi tärkeää jotta lapset oppisivat tuntemaan omat oikeutensa. Olen tästä ihan samaa mieltä. Yksi Suomen UNICEFin työn keskeisiä tavoitteita onkin viedä lapsille tietoa heidän omista oikeuksistaan. Olemme jo usean vuoden ajan kiertäneet kouluissa kertomassa lapsen oikeuksista. Tuotamme myös erilaisia oppimateriaaleja lapsen oikeuksista.
- Raisa79
Kiitos vastauksestasi.
Turvakoteja on vain suurimmissa kaupungeissa. Miten lapsi esim. maaseudulta pääsee turvakotiin? Polkeeko hän sinne itse pyörällä?
Teoriassa ja lain mukaan lapsella on samanlainen oikeus ruumilliseen koskemattomuuteen kuin aikuisellakin. Silti, käytännössä, valtio ei aktiivisesti yritä pelastaa lapsia väkivaltaisista perheistä. Kumpi lähettää voimakkaammaan signaalin: teidän mainoskampanjanne vai todellisuus?
Jos turvakoteja olisi jokaisessa kunnassa ja jos lapsilla olisi jonkinlainen edunvalvoja, se olisi vahva viesti yhteiskunnalta, että paitsi että pahoinpitely on rikos, niin siitä jää myös varmasti kiinni. Tai oikeastaan minusta olleellista ei edes ole se onko lakikirjan mukaan jokin rikos tapahtunut. Oleellista on lapsen oma kokemus vanhempien rakkaudettomuudesta.- aino_unicef
Hei Raisa79!
Ymmärrän, että lapsille suunnattuja palveluita ei ole joka puolella Suomea yhtä paljon kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Ja tämä on ehdottomasti väärin.
Ymmärrän myös, että teoria ja käytäntö eivät vastaa toisiaan kun puhutaan lasten kokemasta väkivallasta. Haluan kuitenkin uskoa, että jokaisella toimella kuritusväkivaltaa vastaan - nyt esimerkiksi tällä UNICEFin kampanjalla - on vaikutusta. Kun asia nostetaan esiin ja siitä puhutaan, on se myös viesti päättäjille ja viranomaisille. Toivon, että tätä kautta myös yhteiskunnan toimet kehittyvät siihen suuntaan, että jokaisella lapsella on mahdollisuus elää turvallisessa ympäristössä ilman väkivaltaa.
Muutokset yhteiskunnan rakenteissa voivat tuntua hitailta, mutta tärkeää on että muutosta tapahtuu. Kuritusväkivallan vastaisessa työssä on esimerkiksi viimeisten 20 vuoden aikana tapahtunut paljon edistystä Suomessa. Tavoitteena on, että hyvä kehitys jatkuu edelleen ja sitä mekin pyrimme edistämään tällä kampanjalla ja työllämme yleisemminkin.
- saila.unicef
Mahtavaa, että olemme saaneet näin paljon keskustelua aikaan! UNICEFin ”Kuritus ei kasvata” –kampanja on loppusuoralla ja joudumme sulkemaan tämän keskustelun kampanjan päätytty. Mutta ei hätää, keskustelut pysyvät auki vielä tiistaihin asti!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Onks sulle väliä, jos jokin kaivattusissa
ei ole täydellistä? Esim. venytysmerkit, arvet, selluliitti, epäsymmetriset rinnat, vinot hampaat jne?874688- 1344203
Shokkiyllätys! 31-vuotias Hai asuu vielä "kotona" - Anna-vaimon asenne ihmetyttää: "No ei tämä..."
Hmmm, mitenhän sitä suhtautuisi, jos aviomies/aviovaimo asuisi edelleen lapsuudenperheensä kanssa? Tuore Ensitreffit-vai362785Eikö Marin ollut oikeassa kokoomuksen ja persujen toiminnasta
Ennen vaaleja Marin kertoi mitä kokoomus tulisi hallituksessa tekemään ja tietysti persut suostuu kaikkeen, mitä kokoomu2091817Olet elämäni rakkaus
On ollut monia ihastumisia ja syviäkin tunteita eri naisia kohtaan, mutta sinä olet niistä kaikista ihmeellisin. Olet el371357Missä Steffe hiihtää?
Missä reppuli luuraa? Ei ole Seiskassa mitään sekoiluja ollut pariin viikkoon? Onko jo liian kylmä skulata tennistä ulko251339Wiisaat Lappajärvellä iät.
Nyt nimiä listaan menneistä ja nykyisistä Wiisaista Lappajärveläisistä. Itseäkin voi tuoda esille kaikessa Wiisaudessa.121316Ratkaiseva tekijä kiinnostuksen heräämisessä
Mikä tekee deittikumppanista kiinnostavan? Mitä piirrettä arvostat / et arvosta?671278Milloin nainen, milloin?
Katselet ja tiedän, että myös mieli tekee. Voisit laittaa rohkeasti viestin. Tiedät, että odotan. Ehkä aika ei ole vielä611233Seiska: Konsta Hietanen ja Aami-rakas iltamenoissa - Salkkareista Aami täräyttää: "Sarja oli..."
Konsta Hietanen jätti Salatut elämät -draamasarjan tänä syksynä. Konstaa kyllä kaivataan vieläkin Salkkareissa! Lue li21212