ovat ihme kyllä löytäneet uusia suuntia. Pois sinusta. Mutta älä luule, että katuisin hetkeäkään sinua. En kadu niitä ajatuksia, jotka suuntautuivat kerta toisensa jälkeen sinuun, en kadu valvottuja öitä ja iltoja, väsyneitä aamuja ja harhailevia katseita. Päinvastoin, olen niistä onnellinen, että sain itsestäni irti edes sen verran, tai sinähän sen teit. Se, että otin askeleen suuntaasi, oli minulle iso askel näissä olosuhteissa, mitkä välillämme oli. Enkä välitä enää, vaikka astuin harhaan. Olisin sen askeleen ottanut, vaikka olisin etukäteen tiennyt, että aikamme on lyhyt, hyvin lyhyt. Harha-askeliakin tarvitaan, että pysyy paremmin polulla, eikö niin? :) Vakaammin ja turvallisemmin.
En tiedä, mitä ajattelet minusta nyt. Ehkä sillä ei ole väliäkään. Mutta miksikö kirjoitan tätä nyt? No siksi, koska näin sinusta viime yönä unta. Enkä ollut ajatellut sinua kuukausiin. Tottakai olet pyörähtänyt mielessä henkäyksen lailla, mutta pääsin sinusta irti aika nopeasti, kun tajusin mikä homman nimi on. Ei kai sentään pidä jäädä tuleen makaamaan. Mutta viime yönä tulit uniin ja jäit sitten ajatuksiini koko päiväksi ;) Ja tunsin taas sen kitkerän kaipuun, kihelmöivän tunteen ja katkeran suloisen tappion. Siellä se on, yhä minussa, ei niin voimakkaana kuin joskus aiemmin, mutta siellä se elää ja voi ilmeisen hyvin. Muisto sinusta.
Jos pyytäisit, lähtisin edelleen kanssasi.
En tiedä, mitä ajattelet minusta nyt. Ehkä sillä ei ole väliäkään. Mutta miksikö kirjoitan tätä nyt? No siksi, koska näin sinusta viime yönä unta. Enkä ollut ajatellut sinua kuukausiin. Tottakai olet pyörähtänyt mielessä henkäyksen lailla, mutta pääsin sinusta irti aika nopeasti, kun tajusin mikä homman nimi on. Ei kai sentään pidä jäädä tuleen makaamaan. Mutta viime yönä tulit uniin ja jäit sitten ajatuksiini koko päiväksi ;) Ja tunsin taas sen kitkerän kaipuun, kihelmöivän tunteen ja katkeran suloisen tappion. Siellä se on, yhä minussa, ei niin voimakkaana kuin joskus aiemmin, mutta siellä se elää ja voi ilmeisen hyvin. Muisto sinusta.
Jos pyytäisit, lähtisin edelleen kanssasi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Koskahan tämä kirjailija herää todellisuuteen. Öin , päivin samaa diiba daabaa, ketään ei --oikeasti--kiinnosta
ei se halua herätä
en ymmärrä mitä hyötyä uusinnasta olisi. Yksi uni ei merkkaa mitään . Sen jälkeen kaikki menisi taas perseelleen.
Ihanaa kun joku osaa kirjoittaa noin asiallista ja "tunteikasta" tekstiä.
Samanlaisia terveisiä lähettäisin eräälle miehelle, jos hänelle jotain syvällisempää enää viitsisin sanoa. Tosin sillä erotuksella, että olen ajatellut usein ja nähnyt monia unia. Nähnyt häntäkin, mutta ei taideta enää osua toistemme kanssa yksiin että pääsis juttelemaan, edes ihan pieniä kuulumisia vaan. Jatketaan moikkailua, vaikka se tällä osapuolella hieman kirpaiseekin. :)
Kyllähän melkein kaikki osaa suoltaa tuollaista löpinää nimettömänä, miksei tuo ap mene ja puhu sille ihmiselle. No tää tuli nyt sun jutun jatkoksi, mut samahan se
Aion pyytääkin. Ajatukset ovat olleet koko päivän tietyssä suunnassa ja olin tulossa ovelle, mutta turhaan. Uusittava paremmalla onnella.
Minusta on erittäin hienoa, että joku vaivautuu kirjoittelemaan tänne noinkin laadukasta tekstiä. Ja miksi ei vaivautuisi, onhan täällä varsin hienoa väkeä.
Voisitko Jaska laittaa sähköpostia pitkästä aikaa? Miksi meidän pitää keskustella vain julkisilla foorumeilla? Tiedän että saat tästä kiksejä, mutta silti...edes kerran vielä...kortit ovat toki kivoja, mutta niitäkin pääsee ainakin postimies lueskelemaan...:D
http://www.youtube.com/watch?v=KIiUqfxFttM&feature=related
Jaska on sellainen kaino friikki...
Se on mukavaa että olet päässyt eteenpäin. Minä en ole. Juuri kuin luulen päässeeni eteenpäin, on kuin kurottaisi maalia ja se taas karkaa käsistä ja
taas joku muistuttaa sinusta ja kipu valtaa aivan kuin silloin kun asiat meni
pieleen. Näin usein valitettavasti käy kun ihmiset eivät uskalla käydä asioita
läpi vaan pupuna karkaavat piiloon. Eihän se lopulta paranna, päinvastoin,
jättävät tunnejäljen ja kun joku siihen jälkeen hipaisee, muistuttaa se
alkulähdettä. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät että jäljet jäävät solumuistiin ja
aktivoituvat kuin basillit. Helpoin tie on karkaaminen, ei tosin paras.
En pyydä mutta jos sinä pyydät lähden ainakin selvittämään sillä kaipaan
sinua paljon.
Toinen sanoo " jos pyytäisit " ja sinä vastaat heti ettet pyydä ... siis umpikuja jossa kummallakaan ei ole oikeaa halua edes yrittää. Ei johda koskaan mihinkään.
Tässä tapauksessa ei tietysti ole väliäkään koska vieraalta ei pyydellä mitään ja täällä ei nämä kohtaa mutta jo se että periaatteessa tyrmätään heti, ei kuulosta hyvältä.
" kunpa ihmiset ymmärtäisivät " ... kun et kerran itsekään osaa ja halua niin tehä ...!
sinä ??
Sinä ?
Kunpa oisit edes yhden noin pitkän viestin / vastauksen kirjoittanut mullekin tänä aikana. Mutta et kirjoittanut.
Sulle riitti aina kuka vaan.
Mukavaa iltaa.
vois tietää, kaipaa nyt vaan paljon.
Niin mitäpä jos se joka lähti käänsi selkänsä eikä enää vastannut toisen ojennettuun käteen. Kai ihmisillä on joku raja nöyryytykseenkin.
Eihän se nyt jestas ole noin yksioikoista. Aina on kaksi puolta asiasta.
Näsäviisailut ei ainakaan auta mitään.
Mistäs tiedät eteti osaisi eikä olisi yrittänyt?
On niin helppoa olla nokkela, eikö?