Mistä lapsille elämä!

Voi Ruune, maailma on muuttunut niin paljon sitten meidän lapsuutemme! Vaikea olisi uskoa, ettei elämänsisältöä olisi nykyajankin lapsille, mutta toisella tapaa.

Siinä missä me joskus saimme satukirjan tai piirrettyjä sarjakuvia, on ne nyt elektronisessa muodossa nyky lapsille.

Se maailma jossa me havaitsimme luonnon materiaaleja leikkeihimme, taitaa olla länsimaailman nyky lapsille utopiaa. Silti kokevat varmaan luonnonkin, eihän hekään voi olla sokeita kauneudelle!

Tietenkin tuntuu oikeammalta, tutustua luontoon ja viettää kesä uiden ja metsissä juosten tutkien ja ihmetellen, mutta lapset on jo kasvaneet tähän aikakauteen, vanhemmistahan se riippuu kuinka paljon ostavat niitä viihdykkeitä!

Ihminen, joka on päättänyt pärjätä, hän pärjää. Ominaisuus tulee ihmiseen geeneissä.

Ikävä kyllä meillä on liikenteessä kaikenlaista siivellä eläjää , veronkiertäjää ja luuseria. Nämäkin ominaisuudet taitavat tulla geeneissä.

Lasten tietokoneen käyttöä on hiljattain tutkittu, jotain hyötyäkin on ilmaantunut tyttöjen ja poikien englannin kielen taito on parantunut huomattavasti pojilla.

Olen seurannut omia lasten lasteni pelaamista tai koneella oloa, tyttöteini juttelee kavereitten kanssa enemmän kuin pelaa.

Poikateinit pelaa niitä pelejä joissa puhutaan englantia, hän on alkanut kiinnostumaan kielen opiskelusta aivan toisella tavalla nyt kuin pari vuotta sitten.

Jotainhan nuorten on ajankuluksi keksittävä, aikuisilla on pitkät työpäivät ja väsyneitä iltaisin, illat näiltäkin lapsilta menee kavereitten kanssa 'hengailuun', muistaakseni se oli minunkin aikanani samanlaista.

Kunhan tulee kunnon kansalaisia, sijoittuvat työelämään, siitä se aikuisuus sitten alkaa ja mummin toiveet toteutuu.

Samoja ajatuksia ja huomioita minulla on kukkahameen kanssa tietokonepelien hyödyistä. Vanhempien on vain pidettävä huoli, että kone on renki, ei isäntä. Varsinkin lapsille pitää laittaa selkeät aikarajat koneella istumiseen ja katsoa, ettei väkivaltapelejä pelata. Aktiiviset nuoret ehtivät kummasti koulun lisäksi harrastaa liikuntaa ja musiikkia, kuka mihinkin on suuntautunut. Sosiaalisissa tilanteissa estynyt nuori saattaa saada vertaistukea kaltaisistaan "nörteistä".

Isovanhemmat ovat hyvä apu lasten luonnontuntemuksessa, vaikka ei enää käpylehmiin ole paluuta. Yhdessä voidaan katsella myös luontodokumentteja telkusta ja käydä tietsikalla tutkimassa lisää tietoa jostain oudosta öttiäisestä. Kyllä suomalaiset lapset ja nuoret myös laavuilla ja onkireissuilla viihtyvät, monella on kesämökit ja mummolat maalla, mutta taajamien tiheän asutuksen vuoksi ollaan aika paljon kodin seinien sisällä, varsinkin pimeään vuodenaikaan.
Ei kaduilla maleksimisestakaan ole mitään hyvää yleensä seurannut.

Ruuneperi on huolissaan lasten sosiaalisuudesta. Ennen oli isot sisarusparvet ja joka naapurilla samoin, oli paljon yhteisöllisiä leikkejä ja pelejä. Nykyisin lapset ovat päiväkodeissa ja joutuvat sosiaalistumaan turhankin aikaisin.
Uskon Suomen nuorisoon , sen kuuluukin elää nykypäivää ja olla tulevaisuuden toivo.

Ensin tuohon Laritsan viestiin...kaikenlaisia sopii maailmaan, geeneistä en niinkään puhuisi maitsemiesi kohdalla...no, häviäjä luuseri ehkä jotenkuten. On se nii paljon kiinni perheen sisäisistä asioista, miten vapaa-aikaa käytetään, lähetäänkö metsään vai löhötäänkö tietsikan ja kaikenlaisten (kamalienkin) pelien parissa.
Minäkin, pahimpia tietokoneellistuvaa ja tiedon tärkeyttä lisäävän maailman vhaajana, alan ymmärtää, että näin se menee, emme me voi sille mitään. Nämä rakkineet ovat tulleet osaksi muutttuvaa maailmaa, halusimmepa tai emme.
Mutta omalta osaltani olen vielä saanut iskostettua jotenkuten jälkipolveen metsässä kulkemisen tärkeyden, psataanpa vielä käpylehmiäkin tehdä. Nuorimmaisin jälkipolvesta, 7- vuotias Alexandra Maria Anastasia (kirjoitan aina mielelläni tuon koko nimen, koska se on niin mieletön, mutta ihana), on onnessaan, jos päsee kanssani metsäretkelle. Enhän minä jo kompuroiva kovin pitkälle enää jaksa...poiketaan vaikka tien viereen ja pikku polkua kuljetaan.
Vielä ennen lumen tuloa olisi mukavaa päästä oikeaan metsään, puolukan varret, katajanoksat, sammal ja mahdolliset jäkälät keräämättä talvikoristeiksi tuohon ulkosalle.
Kyllä ne vähäisetkin retket lasten mielten sopukoihin jäävät.

Lastenkin maailma on laajentunut kotipiiristä aivan toisenlaisiin mahdollisuuksiin kuin ennen.

Svenska Dagbladetissa kirjoittaa saksalainen Cornelia Funke lasten haluavan keskustella suurista kysymyksistä. kuten

pahuudesta, hyvyydestä, elämästä ja kuolemasta, sekä toisenlaisista todellisuuksista. Koti, koulu ja päiväkotiasiat ovat heille jo tuttuja ja tajuttuja.

Tuo käytännön järki seuraa kyllä siinä ihan mukana, harva koti sallii osallistumattomuutta nuoriltaankaan kodin askareissa.

Nyt siteeraan Ruuneperia:

"Suuri osaamattomuus on EU-edustajillammekin jo nyt tai vielä.
Oppimattomuus on puute, mutta väärät opit vielä pahempia!"

Heti ekalta luokalta alkaen ranskan kieli kehiin ruman ruotsin tilalle!

Eilen Minna Haapkylä kertoi 5-vuotiaana aloittaneensa Ranskalaisessa koulussa ranskan kielen oppimisen, ja siksi kieli on nyt hänelle kaikki kaikessa ja sujuu hienosti.


.