Jos olisi olemassa rakas, pitkäaikainen elämäntoveri, niin haluaisinko muuttaa Espanjan eläkeikäisenä.
Katsoin ohjelmaa Kesäparatiisi ulkomailla, ja mietin.
Mitä siellä tekisimme? On lämmintä, aurinko paistaa, voi käydä uima-altaalla, käydä drinkeillä muiden suomalaisten luona. Mitä muuta?
Kaipaisin Suomen luontoa, tv:tä, kirjastoja, ruisleipää, ymmärrettävää puhetta palveluissa, terveyskeskusta
Katsoin ohjelmaa Kesäparatiisi ulkomailla, ja mietin.
Mitä siellä tekisimme? On lämmintä, aurinko paistaa, voi käydä uima-altaalla, käydä drinkeillä muiden suomalaisten luona. Mitä muuta?
Kaipaisin Suomen luontoa, tv:tä, kirjastoja, ruisleipää, ymmärrettävää puhetta palveluissa, terveyskeskusta
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kyllä, kaipaisin suomalaista ruisleipää, ja puolukkahilloa. Valoisia kesäöitä ja epäystävällisiä tk. palveluita ihan omalla kielellä.
Mutta se etelän lämpö ja talvaella ja syksyllä ne valoisat aamut ja päivät /tämän ikävän suomen mustaan pitkään pimeään on jotain mitä haluaisin ja kaipaan .Syksy se masentaa suomessa todella sitä synkkää pimeää on puolivuotta se jatkuva yö on ikävä aika varsinkin eteläsuomessa kun ei ole edes lunta valaisemassa .Lapissakin kaamos on valoisampaa ja mukavaa .
Se että siellä oli vain kovin tyhjää se elämä ei riitä että on uima allas ja juhlia pitää olla mukavaa seuraa ja tekemistä sitä ihminen kaipaa että on hyvä olla .
Pinnallisuus ei mitenkään houkuttele jonnekin ja kauniinpaa siellä etelässä ei ole sen siitä ohjelmasta näki .
Ei mielestäni ne kivitalot ole mukavan näköisiä ja tylsät kadut ei ne houkuta mitenkään .
Mutta valinta kaikilla on mennä ja elää hetki sielä ja toinen tääll jos on rahaa .
Ei se elämä kaikille ole mahdollista tuntui olevan kovin kallista kun sanoivat että nelihenkinen perhe kuukaudessa asumiskulut ja ruoka on 2000 euroa kallista mun mielestän
Jos ei joskus koe pimeää, ei tiedä mitä valoisa on. Elokuun pimeä on ihanaa, kuu ja tähdet. Romanttiset muistot.
Syys- ja loka myrskyt. Katson ikkunasta ja muistan , kuinka sade ropisi mökin kattoon. Ihana ensilumi sitten , toivon mukaan ennen joulua. En halua olla kokematta kaikkea sitä, mitä meille antaa kotipaikkamme ainutlaatuinen sijainti omalla planeetallamme
Mistä sinä saat mukamas suomalaista ruisleipää?
Ei sitä ainakaan kaupoassa ole myytävänä ollut herran aikoihin. TV:sta ei kai ole näkynyt muuta suomalaista kuin Räikkösen Kimin nenänpää ja sitäkin vasta seitsemännestä ruudusta, jos ollenkaan. Pari kolme kierrosta...
Suomenlipulla Alkossakin myydään ruotsalaista viinaa... Pian käkikin sanoo vain, että_
- De va kukku de !
Reissumies voideltuna maustamattomalla Hovi-juustolla, pari Oltermannisiivua päällä.
Parasta mitä tiedän. Eikö olekkaan suomalaista?
Suomalaista ruisleipää?
Tuskin mistään. Vaasan näkkileipä on ruotsalaista ja useimmiten ruisleipä ulkolaisesta rukiista tehty. Kotimaiset keksitkin harvinaista herkkua.
Kuka tässä on juustosta puhunut? Ulkolaista juustoa köyhä leivälleen laitta kun se on halvempaa kuin kotimainen ruisleipä, siis ohut leipäviipale paksun juustoviipaleen alle.
Kaupassa ulkolainen juusto alle neljä euroa kilo ja kotimainen ruisleipä yli neljä euroa kilo
Huomenta Soilikki!
Jos olisi se elämänkumppani,emme menisi etelään.
Viettäismme kesämme mökillä ,näin teimme jo hänen eläessään,päästyämme eläkkeelle.
Nauttisimme auringosta,puuhastelisimme pihatöissä,saunosimme,ja sateella kuuntelisimme sateen ropinaa,lämpimässä.
Näkisimme kasvun ihmeen kasveissa ja eläimissä,syöttelisimme sorsapoikueen(jokakesä uusi poikue,) tulevat kuistille asti,syksyllä säilösimme pihan antimet.Se oli ja olisi ihanaa,
nyt vain olisi,yksin ei osaa nauttia
Silti en lähde etelään, vuodenajanvaihtelut ovat niin ihanat,mistään ,ei ainakaan etelästä löydy.
Kevät,täynnä kasvua,ihmettä, kesä seesteää ,rauhaisa,hyvää oloa,syksy tuo luonnon kuolemisen ja kuinka kauniina se tapahtuu,sitten talvi ,olla sisällä lämpimässä ,käydä raikkaassa pakkasilmassa lenkillä,katsella huurteisia puita.
Tätä ei löydy etelästä,ja vielä tämä turvallisuus
mistä vielä ainakin saamme nauttia ,ei etelään.
näin pioni
kun yritän selittää ystäville, että en millään viihdy ulkomailla paria päivää pitempään.
Näen tiedotusvälineissä kauheita tapahtumia juuri samoissa paikoissa ja kaduilla, joissa aikoinani matkustin usein.
Tämä ihana luonto, ihana rauha ja turvallisuus
kun saan vain olla täällä, omassa kodissani, niin kauan kuin terveyttä riittää ja vielä vähän senkin jälkeen
Lähetän sinulle ,Pioni , kukkia, kun saan kotisivuni kuntoon
Huomenta !
Kukkasia luvassa ,niitä minä rakastan.Kiitos
etukäteen.
Täytyy sanoa ,että en ole matkustellutkaan, voihan olla että olisin jonkunverran halukaskin
menemään,jos olisin päässyt "makuun".
Näin ollen olen ylen tyytyväinen tähän vuodenaikojen vaihteluun ja turvaiseen kotimaahamme. Koko avioliiton ajan ,meni aika luodessa kehyksiä perheelleni ,ainainen pienellä rahalla "pelaaminen",kodin ja puitteiden hankkiminen vei ajan ja rahat.
Mieheni oli joutunut lähtemään evakkoon 5-vuotiaana,joutuen kiertämään pohjanmaan kautta tänne Savoon ja ei halunnut lähteä edes käymään missään,siihen jäi myös minun haluni,edellisten
kertomisien lisäksi.
Nyt hän on poissa ja minä asutan kotiani ja mökkiämme,joka on rakennettu todella omin käsin ,
teimme mökistämme paratiisin,joka kivi on käsin käännetty ,penkengerretty ja pensaat ,kukat istutettu.Miksi kaipaisin väen paljouteen jonnekin
kauas,tuntemattomiin levottomiin maihin,en todella,väsyn jo ajatuksesta.
Sanotaan etttä matkailu avartaa,näin varmaan onkin,mutta en koe kauheasti jääneeni "paitsi".Sitä mitä ei ole nähnyt,ei kaipaa.
Televisiot ja muut tiedotuslähteet tuovat ainakin epäkohdat hyvin näkösälle.
Olen tyytyväinen todella tähän Suomeeni ,kumpa täällä säilyisimme kaikilta suurilta vaaroilta,työtä riittäisi kaikille ja ihmiset osaisivat tyytyä vähempäänkin.
kiitollisin mielin
mikähän minnuu riivaa ko olen niin halukas kulkemaa. monet ko teist sannoo ettei ennää huvita reissata.
onkohan siit jäänt jottain minnuu ko äitin kanssa niin usein vaihettii paikkaa vai
ehkä siin on se ,et mie olen niin vähä ollu elämässäin ihmisten ilmoilla, kylän ulkopuolella.
jalmarin kanssa lähes 50 vuotta elettii melkee erakkona. missää ei käyty lähikaupunkii pitemmälllä, kerran helsingissä 50 luvulla.
tuttavii ja sukulaisii ei ollu hänen vanhempiinsa ja äitini kuoltuu. ihmiset ketkä meil kävi, oli töissä kiireenpänä aikana,tai muute asialla,siin ne kanssa käymiset.
ja nyt ko jäin yksin ja uskalsin lähtee pari vuotta sitte,yksinää espanjaa niin se pani rintaan reissumiehen palon.:)))
kun täälä kotona kulen kaupunkissa päivän asioilla ja ostoksilla, niin oon välillä aika väsyny kotii tultuu, et joutuu jalat heittäämää penkille.
mutta ko olin espanjassa en ollu väsyny, vaik päivät kuljin ja olin melkee kaikilla oppaan järjestämil retkillä.olin jo kukonlaulun aikaa aamulla ylhäällä.
kottii tullessa oli jonkuu aikaa ettei saant jokapäiväsest elämäst kiinni,kesti enneko espanjast pääs irtaantummaa .
mie oon hyvä nukkuja, et jos olen reissul väsyny voin nukahtaa vaik 10 minuutiks ja se jo virkistää.
en ole rannal makkaaja,siihe minul ei ole malttia. mutta katukahvilas voisin istuu vaik koko päivän ja katsella ihmisvilinää. siks tykkään enenpi kaupunki matkailusta,saap olla ihmisten seas.
sitte onkii mukava tulla kottii taas hiljasuutee,ja koti tuntuu maailman parhaalle paikalle. lähdöt ja takasin tulot on matkustamises suur jännityksen tekijä.
ensi on kova lähtö kuume, ettei meinaa paikallaa pyssyy ja puhhuukin välillä ihan sekavii. sithä se rauhottuu ko saap kotioven perässää kiinni ja lähtöön
kottiitulo se vast autuaallist on, sitä en ossaa ees kertoo, sitä rakastaa nurkkiaan taas enenmän ja näkkee huushollinkin uuves valossa. koti saap taas uutta viehätystä.
lähen nyt kesän aikan muutamii lyhyitä matkoja tutun rouvan kanssa. selkä pittää ensin vaa saaha kuntoo että voip kulkupeleissä istuu.
oon laskent et jos terveytein saan pittää niin viis kuus vuotta jaksan männä.
sinul on mukava ko saat assuu omas tekemäs mökis, saat ellää rakkaitten muistojen keskellä.
niinhä se on, et minun jalmarikaa ei ollu halukas matkustammaa. sillo tietyst ei itekkää voint lähtee.
meiän nuoruutessa ei juur ulkomailla kulettu, eikös ne reissut alkanu keihäsen myötä, hää möi 60 luvul matkoja 195 markkaa viikko espanjaa.
sillä hinnalla pääs moni suomalainenkin ulkomaille. keihänen opetti ja anto mahollisuuten suomalaisten reissaamissee. muttei se minun jalmarii saannu innostummaa, ei näköjää sinunkaa miestä:))))
nyt reissaan kaupunkii sapuskan hakuun;)))terveisin lyyli
Hyvää huomenta minunkin puolestani!
Erilaisia elämäntarinoita kun meillä on, niin kerronpa, että pikku-likka olin minäkin, kun vanhempani 1/2 vuotta ennen sodan alkua lähtivät paremman leivän perään tuolta rajan takaa. Olin 6:n vanha.
Mutta matkustamisesta vielä. Lapsesta lähtien matkustelin yksin Helsingin ja Imatran väliä, kun halusin ja sain viettää kaikki lomani maalla. 23:n vanhana teimme keskenämme serkkutyttöni, 19 v., kanssa jokiristeilyn Reinillä ja reissasimme Saksaa ja Itävaltaa kuukauden ajan. Sitten oli vuorossa Pohjoismaat.
Avioiduttuani mieheni oli asioista toista mieltä. Vain kotimaa on paras. Ja niin elettiin. Kunnes lapset olivat 10-vuotiaita. Tunsin, etten jaksa enää tässä työntäyteisessä, kiireisessä elämänpyörässä rationalisointineen, ellen pääse hetkeksi valoisempiin maisemiin, lämpöön lepäämään. Siis marraskuussa nimenomaan. Lähdin yksin. Kerran olin lasteni kanssakin.
Viikon irtautumiset riittivät stressin poistoon. Mieheni syytteli uskottomuudesta. Johon totesin, että minulla siihen on edelleen samat mahdollisuudet kotimaassakin.
Kun sitten kerran sain palkkioksi 2-hengen Mallorcan-matkan meille... senjälkeen hän oli yhtä innokas matkallelähtijä kuin minä, pääsi makuun.
Suomen kesä on kuitenkin parasta aikaa, kukapa täältä nytkään poistuisi - se kun on vain turhan lyhyt.
Ehkä koleana myöhäis-suksyn aikaan olisi
kiva lähteä kuljeksimaan jonnekkin lämpimään.
Mutta kun on kotikissaksi syntynyt niin ei tahdo tulla lähdetyksi.
Espanja on monenkin kohde minne lähteä,
Kreikassa kävin mutta ei se antanut oikein
tuulta purjeisiin.
Ehkä syksymmällä pitää lähteä porukan mukana
yksiksein en uskalla pitkiä reissuja tehdä.
Ainakin sitä sanotaan,että oma maa mansikka,
muu maa mustikka,,vaan eihän se mustikkakaan mikään paha ole. ;-))
kiitti taas tuosta haastelosta,kyllä sinä ossaat,
Miten sinä siellä korvessa kasvanut(nii kuin sanot ) ossaat nykypäivän tekniikan hallita.
Minä kaupungissa pienessä tosin olleena ja asuneena,en tätä rakkinetta hallihe.
Tuo karjalan murre tuntuu korvassa niin somalta,kuulin sitä anopiltain,mieheni ei paljon murretta haastant. Huomaatkos yritän vähän murteel haastaa hih,hih,
Koeta saada selkäs kuntoon ,että pääset katukahviloihin istumaan ja ihmisiä ihmettelemään.
Minä en ossaa ikävöiä mihinkään,kun vain löytäsin selän takusen itsellein,ruppee puhemieheks/naiseks
Hyvää Jussia ja muutakin ,pionilta
Kauniit, kuulaat syyssäät antavat vielä hohtoa elämään, mutta tummat rospuuttakelit panevat viimeistään meikäläisen tutkailemaan matkaesitteitä.
Mutta katsotaan nyt, tämän terveydentilan laita kun on tätänykyä kysymysmerkkinä, on elettävä päivä kerrallaan -tavalla. Minunkin yksinmatkustamiset on matkusteltu.
kuin ulkomaamatkaa ukkoni kanssa, vaikkapa johonkin Kreikan saarelle. Sitä olemme suunnitelleet ja"luvanneet" toinen toisillemme.
Taidan alkaa ajatella itsekkäämmin ja päättää: Lähdetään.
Kyllä meillä siihen varaakin olisi, mutta minä olen sellainen mummi, joka olen lupautunut hoitamaan tyttärsni jälkikasvua aina silloin tällöin. Se "silloin tällöin" on aika usein nykyisin.
Kuka voisi kertoa kokemuksesta mihin Kreikassa kannattaisi matkustaa.Jospa syksyllä käytäisiin kuitenkin viikon matkalla.
Sellaisia me mummit tuppaamme olemaan, aina käytettävissä. Matkusteluajoistani en ole luopunut, sen olemme itsellemme ansainneet.
Joten tee toki päätös.
Kreikasta olen ollut vain Kreetalla, joten en osaa muihin osiin vertailla. Olimme mieheni kanssa aikanaan keväällä, hotellimme meren rannalla... ah, muistot! Mutta tuulista oli silloin, vain altailla saattoi uida. Retkille emme nytkään osallistuneet, retkeilimme yleensä keskenämme astumalla vain johonkin paikallisbusseista...
Ehkä joku toinen tuntee Kreikkaa paremmin ja pystyy suosittamaan.
tuon ohjelman miekii jäin viel katsomaa vaika vähä myöhäsel olikin.
tykkään myös vuoden ajoista, kevät on suomes ihaninta vuotessa,alku kesä taas raikasta ja sisimmässä tuntuu aina niin nuorekkaalle ja olo tyttömäiselle, niinko se yks naamavoide;)))
loppukesäl taas tuntuu kypsyys,luonnos on niin täyteliäinen tuoksu, sillo tuntee omankin elämän oikean iän selvemmin.joskus vähä pelottavankin kypsälle, niinko olis miunkii niiton aika;)
talvi hyvä lumisena on aivan uppeeta. sillo voip iltahämärissä istuu valkian ääressä lämmin röijy harteilla, panna kymmenii kynttilöitä palamaa.
sillon joel hallikainen laulaa miulle kuurankukkaa, ja katselen millasen kuvion se on ommaa ikkunaa tehny.saatan siin ottaa konjakki näkäräisenkin sisuksii lämmittämmää.
tallasina talvi iltoina mie herkistyn äärimmillee, se pannee kaik ajatukset ja muistot mielee. koko elämä tullee essii ja läpi käytyy vuos vuotelta,
siin itkut ja naurut vuorottellee.
aamulla on sitten niin hyvä ja kevyt olo, on ko olis ollu papille ripittäytymässä.:))
vaikka tykkään vuotenajoista niin silti lyhentäsin talvee. lähtisin tuos helmikuun lopulla etelään ja tulisin takasii kevvääseen huhtikuun puolen välinjälkee.
yksin en tykkäis olla kahta kuukautta,pitäs olla kaveri jonka kanssa lähtee.
tuo paikka mikä televisios oli, oliko se torremolinos. en mie kyl sellasii maisemii lähtis. eihä heil näkyny ko toisen talon kattoja.pitäs sitä maisemaa olla mitä katselis.
eteläs ko vaa olisin tekemättä hommii,niin silmänruoka on tärkeä.
samoin kadut oli kovast tyhjäntuntuset,ei juur ristin sieluu ja muuteki karun tuntusta.
tahtosin olla vähä vilkkaammas paikassa ja merinäköala palmuinee, se ko siel on niin kaunista.playa de ingles on nätti paikka ja las palmaskin kävis se ko on vilkas.
tuo heiän kuukausi meno 2000 tuntu aika isolle. ja vuokrakin minust ko ol 500 euroo sehä on 3000 markaa. ja ko näkymätkii ol toisii taloja ja kattoja.
yks paikka mitä pitäs vilkaista on portugali, saskiahan on siel useesti käynny ja kehhuu paikkaa. oon muiltakin kuullut kehuja maasta.
ettei se espanja ole ainoa missä vois olla talvi aikaa. espanja on suosikki , koska en ole muual käynt, ja ko siel voip nähhä rakasta flamenkoo.
mie en mittää kahessa kuukautessa kaipaisi suomesta, olis mukava ellää ihan sen maan tapojen mukkaa ja syyä vaa heiän kotiruokaa.
kieltä pitäs vähä opetella enne lähtöö, et ossaa ees tervehtii ja kiittää maan kielellä.
siel varmaa tulis liikuttuu paljo eihä sitä jaksasis olla ihan paikallaa vaa maisemaa katsellen.
ehkä meiän perhe viel viettääkin osan talvee etelässä kohan jehu poika kasvaa, ollaa siit joskus puhuttu. mutta toivolle pitäs olla hommaa mukana hää ko ei ossaa viel olla ihan jouten.
yritän nyt viel pärjäillä nuo ylipitkät talvikuukaudet,;)) aurinkovalo lampulla ja valokuvvii palmurannoista katselemalla.
terveisii lyyli
myös toivolle ja jehulle. Et ole vielä keinutuoli-iässä, kun odotat, että jehu kasvaa.
Kyllä minäkin silloin, mutta aika aikaa kutakin
Kotimaa on hyvä ja turvallinen, vanha tietää jo paikkansa. Nuorempana oli mukavaa reissata, mutta en silloinkaan halunnut samaan paikkan montaa kertaa.
Monta maata nähneenä toistan aina kaukokaipuun kohdatessa, oma maa mansikka , muu maa mustikka.
Vanhan on hyvä pysytellä tutuilla paikoilla, missä läheisetkin on. Jo reisuussa vanha rähjääntyy paljon herkemmin kuin ennen.
muutaman päivän matkan jälkeen, Kaipaa omaan laiskanlinnaan ja moottorisänkyyn,eikö niin
Lauantain Kesäparatiisi-ohjelma on mielenkiintoinen ja hyvin tehty. Katson sitä juuri sillä silmällä, josko näissä lämpimämmissä maissa itsekin viihtyisi Suomen kylminä kuukausina.
Mieheni eläessä mietittiin asunnon myyntiä, talvien (marras-helmikuut) viettämistä Etelässä, kesäajat mökillä.
Kerran sitten kokeilimme 5 viikon lomaa. Kolmen viikon jälkeen olisin ollut valmis palaamaa, iski kauhea koti-ikävä. Viidennen viikon jälkeen olisin sitten vielä jonkun aikaa voinut jatkaakin sitä elämää, totuin. Myös espanjan alkeiden opiskelu tuotti mieluista tulosta. Lapsia oli kuitenkin jo kova ikävä.
Totesimme, että meille sopivat vain lyhyemmät lomajaksot syksyisin keväisin.
Tuon Ruunebergin kertoman Girasol-vaihtoehdon otin omakseni. Kun terveys pettää, mitäpä emme tekisi paremman olotilan saamiseksi - mahdollisuuksien mukaan.
Muuten suomalainen ruisleipä tehdään enimmäkseen ulkomaalaisesta rukiista, mutta ihanaa se silti on. Jos saa vielä pienemmän leipomon tekemänä, mutta muutenkin.
niinhä se voip käyvä minulkii et tullee koti ikävä ennko kaksi kuukautta on mänt.
sitä ei tiiä enne ko kokeilee.
muistui tuosta sinun kirjotuksesta, että mite mie itkin onnesta ko kone laskeutui viikon espanjjan reissun jälkee kotimaan kamaralle. minust tuntu niin hyvälle tulla kottii, aattelin samoin et oma maa mansikka muu mustikka.
vaik oisin silt istuimelt päässy mite hurmaavaan ulko maahan tahansa,en olis lähtenny. sitte taas ko tottui kotona olemissee, alko taas veri vettää maailmalle.
taian niin pitkälle lomalle lähties varustautuu siihe, että sielt pääsee pois enne aikojaa. sinun kirjotus ol hyvä muistutus sen takkii,ettei tule otettuu liian pitkää matkaa.
Ja sitten, kun on käynyt useissa maissa, niin veri rupeaa vetämään jokaiseen näistä maista uudelleen, myös uusia maitakin kokemaan. Siis lyhyiksi ajoiksi. Niihin ikävöi. Ja aina on ihanaa palata koti-Suomeen.
Itäisiin kaukomaihin en ole tutustunut, minulle Eurooppa riittää. Kerran tosin lomailin lännessä, Barbadoksella.
Matkailu avartaa! Jos terveys ja oma talous vain sallivat!
Kummallista, että ihmiset haaveilevat ikuisesta elämästä eivätkä kuitenkaan tiedä miten saisivat kulumaan edes sunnuntai-iltapäivän.
Elän päivän kerrallaan ja katson mitä aika eteen tuo.
Olen jo senverran ikää kerännyt itselleni etten minnekään ulkomaailmaan (enkä avaruuteenkaan) aio lähteä seikkailemaan. Koska en ennen ole käynyt Ruotsia ja Viroa kauempana, niin ei mielikään minnekään tee.
Suomi on kaunis maa ja puhdas luonto toistaiseksi.
Mikä sen parempaa elämää on kuin ihailla Suomen kesää ja sen maisemia.
Olen kuullut monen ihmisen käyneen vaikka missä kaukana ja tuntevan sieltä paikkoja ja muuta katseltavaa, kuitenkaan tietämättä monesta Suomen kauneista paikkakunnista mitään.
Jos jonnekin matkustaisin pois tästä kunnasta ja omasta kodistani, niin ensin tutkisin Suomen läpikotaisin.
Kotimaani ompi Suomi,
Suomi armas synnyinmaa.......
vaikka syntymäpitäjäni onkin naapurin hallussa.
Enpä tosiaan tiedä mitä voisin loppuelämälleni muuta tehdä, kuin olla ja elää.