Pallin ostossa

Anoppi oli tuas tulossa piinaviikkoja pitämään eli kyläilemään pariks viikkoo. Aattelin yllättee pikku mörököllin eli pohjanmaan kauhun tekemällä kunnon illallisen ilman jäläki- ja eturuokia.

Eli hyppäsin Tercelliin ja hurrautin Kuopijon kauppahalliin joutuin ostamaan pässinkiveksiä.

Ai helekutti kun on Kuopijon liikennesuunnittelu sekasin. Perkale ennen ykssuuntaset kadut on viännetty kakssuuntaseks. Onpa siellä muutama kolomesuuntanen seassakkiin.

Perkale meitsi hämmenteli polla ja navigaattori ihan sekasin parhaaseen iltapäeväruuhkaan pitkin keskustan katuja.

Eikö saamari kappeella ykssuuntasella rännikadulla, jossa ei ies sua moottorajoneuvolla ajjoo, tullu yks bemari vastaan viärään suuntaan meikäläisen suuntavaiston mukkaan.

Siinä napitettin rännikavulla keulat vastakkain valamiina kaksintaisteluun. Pukujannu ruuvas bemarin sivufönsterin auki, kurotti kullanväriseks kullitettu ravatti kaulassa ja karjas jotta "MINÄHÄN EN PERUUTA MINKÄÄN IDIOOTIN TAKIA.

Mie huusin takasin että "MIEPÄ PERRUUTAN" ja löin korskeesti pakin piälle ja seilasin tercellillä takaperin pitkin ränäriä.

Sattupa siinä takaperin jurnuttaessa ihan kun vahingossa ja sopivasti kauppahallin eteläseinä kohalleen. Onneks Tercelli pysähty siihen seinään eikä vieressä olevaan mustan aukon kokoseen torimonttuun.

Kauppahallissa oli justiinsa erikoistarjouksessa sopivan karvasia pässinkiveksiä. Ostin muutamat kulukuset ja nappasin helistimet tercellin takapenkille.

Tuas alako jumalaton sompailu ja piä märkänä hiestä viimein selevisin ulos ruutukaava-alueelta.

Sattu sopiva alamäki justiisa Puijon merkkikiven kohalla ja piästin villinä hirnuvat kaikki Tercellin hevoset irti oikeen totaalisesti.

No helevata, arvoohan, mitenkä siinä kävi. Tietennii oli sinivuokkopartio heiluttelemassa kaikuluotainta sopivasti. Siinä jäi tuas iänennoppeus suavuttamatta tercelillä kun piti ruveta polokemmaan jarrupolinta kesken kaiken.

Vuokko asteli Tercellin vierelle epäluulosesti luimistellen. Kysäs sitten, että onkos sitä jokin hyväkin syy tuolla lailla hurjastella.

Mie vinkkasin tercellin takapenkille, ja kerroin olevani elinsiirtokeikalla. Ois vähän kiire lasarettiin, siellä makkoo kimeä-ääninen paikallinen polliisipiälikkö. Oli lauenne tussari taskussa ennen aikojaan.

Vuokko vilikas takapenkin pussinsisältöö ja kalapeni. Kysäs, että minkä takia näitä siirrettäviä elimiä on niin monta?
Mie vastasin että ei ollu varmoo tietoo tuosta kokopuolesta. Sitä varten piti lappoo pussiin S-M-XL -palleja.
Vuokko käski sitten ääni väristen jatkamaan joutuin matkoo, antopa lainaks vielä sinimajakan, jonka mie rätkäsin Tercellin kattoon ja painelin valot vilikkuen kotio kohti anopille illallista tekemään.....