Oonks mä oikeesti ainoo joka oikeesti pitää ja rakastaa tosi paljon vanhempiaan? Tietysti aina välillä sitä riitaa tulee, mut sehä o ihan tavallist teinin ja vanhempien keskustelua:)
Ollaan äidin kanssa ihan sekoja kummatki, nii siit se varmaa johtuu, voidaan kummatki alkaa vaate tai ruoka kaupas kauhee hirnunta naurut ja lähetään sit nolona pois ja autos sit nauretaan nii et meinataa kuolla... mut se on just kivaa:)) Mua ei nolota ollenkaan olla äiskän kaa vaatekaupas tai missää muuallakaan, isosiskon piti aina kävellä ainaki 5 metrii kauempana ku äiti tai iskä, et kukaan ei vahingossakaan luullu et ne olis samaa ryhmää.... Mä kävelen käsikynkäs äidin kaa ja puhutaan kovaa:D
Mä taidan olla vähän outo... Mut mitäs täs:) Nautin nuoruudestani, nii miks mun pitäsi haukkuu niitä ihmisii jotka haluu oikeesti olla mun tukena:) Ja on ihan MAHTAVII!!
Ollaan äidin kanssa ihan sekoja kummatki, nii siit se varmaa johtuu, voidaan kummatki alkaa vaate tai ruoka kaupas kauhee hirnunta naurut ja lähetään sit nolona pois ja autos sit nauretaan nii et meinataa kuolla... mut se on just kivaa:)) Mua ei nolota ollenkaan olla äiskän kaa vaatekaupas tai missää muuallakaan, isosiskon piti aina kävellä ainaki 5 metrii kauempana ku äiti tai iskä, et kukaan ei vahingossakaan luullu et ne olis samaa ryhmää.... Mä kävelen käsikynkäs äidin kaa ja puhutaan kovaa:D
Mä taidan olla vähän outo... Mut mitäs täs:) Nautin nuoruudestani, nii miks mun pitäsi haukkuu niitä ihmisii jotka haluu oikeesti olla mun tukena:) Ja on ihan MAHTAVII!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oon onnellinen puolestasi. On mukava kuulla vaihteeksi jotain tuollaistakin.
Joo tätä oli mukava lukea :)
Et ole varmastikkaan ainoa! Suurin osa tulee tänne kirjoittamaan ongelmistaan vanhempiensa kanssa ja harva tulee kertomaan siitä kuinka rakastaa ja pitää vanhemmistaan ja siksi monista palstan lukijoista saattaa tuntua että kaikki vihaa vanhempiaan. Mutta mä luulen että surimmal osal on kaikki hyvin porukoitten kanssa! :D:D
et ole.
jos multa kysytää et pidänks mä mun vanhemmist ni vastaan aina et en.. mut sisimmässäni mä tiedän et jollain tavalla rakastan, ja ei sitä uskalla kellekkään myöntää. joskus vaa tulee tosi pahoi riitoi mut ei niit ilman pystyis elämäänkää. mut onnee sulle (:
Et ole, minäkin rakastan vanhempiani. (Tavallani.) Vaikken isää koe niinkään parhaaksi isähahmoksi, vaikka vanhemmat juovat varsin usein jne niin silti, minulla on vain yksi isä ja äiti.
Itse musitan joskus pari vuotta sitten (olin siis 11-vuotias) istuneeni äidin pyörän tarakalla kun äiti pyöräili, moelmmat naurettiin ja muut katto kun hulluja konsanaan :D Nyt se on toisin päin, kun äiti on lopullisesti sokeutunut, muttei se ole niin lopullista. (Tosin äitini ei näe minua jos en pukeudu kirkkaan väriseen paitaan, näkee värejä jonkun verran ja valoja vaikka sokea onkin.) Voin sanoa että vaikka elämä aika pahan kolauksen joskus sai kun äitini alkoi sokeutua, niin sitä älysi ettei se oli niin maailman loppu. Pitää vaan pimeässä pitää kädestä ja ohjata ja auttaa joissakin pikku jutuissa, niin arki sujuu. Hauskaa silti :)
Olen iloinen siitä että äitini ymmärtää minulla nämä teini-iän ongelmat ja sietää niitä (kiitos sille että sisko on kasvatettu aikuiseksi joten äiti tietää nämä asiat.) .