Siivoojien kohtelu

kyllä siivoojia hävetään. Ja vieraat ihmiset tulevat aukomaan päätään työstäsi.

Kyllä noita aivoja on valitettavasti olemassa! Itse olen alalla olleena huomannut että suurin osa niistä on valitettavasti ruotsin kielsiä.

-Menin aikuisiällä naimisiin siivoojan
(joku hieno ammattinimi tuli tutkinnon myötä) kanssa .

En näe,koe luokkaeroja, tosin työpaikallaan isossa koulussa joku opettaja käyttäytyy noin, mutta eiköhän se osa kansasta löydy joka yhteisössä?

meidän virastossa siivoojat ei katso silmiin eikä tervehdi kuin jos jotenkin vahingossa kun kulkee ihan vierestä niin saa katsekontaktin ja tervehtii itse ensin niin vastaa kyllä. Ihmeellistä koska itselläni on tapana kaikkia tervehtiä. Ehkä jotkut sivoojat kokevat tai kuvittelevat itse olemattoman "luokkaeron" ja eristäytyvät niin että on mahdoton tervehtiä jne..

Musta tulee vuonna 2013 toimitilahuoltaja, toisinsanoen laitossiivooja. Oon ollut jo kk verran työssäoppimisessa kirjastossa, ja huomannu sen et jotkut ei arvosta sitä työtä tippaakaa, mutta kyllä henkilökunta aina aamusin tullessaan tervehtii ja jos asiakkailla ei ole vessassa wc-paperia enkä ole sinne kerenny viel menee siivoo ni kyllä ne asiallisesti tulee kysyy et hei saaks tästä ottaa paperii ku tuol ei oo.

Onhan näitä miehiäkin jotka tulee vaan kesken vessansiivouksen sinne vessaan tai muuten kyttäävät oven luona koska pääsevät, ihan kuin vessoja ei olisi muuallakin.

Koulussa kun taas siivotaan, amiksessa toisinsanoen erinäisiä luokkatiloja ja vessoja, jotkut kyllä katsovat ali-arvioivasti ja puhuvat seläntakana jotain, mutta minkäs teet. Ei siivoojan ammatti aina mitään herkkua ole, mutta minkäs teet? Jos jonkun on alottanu niin viedäänhän se sitten kanssa loppuun saakka... :D 18v-Tuleva-Toimitilahuoltaja.

SIIVOOJILLAKIN NYKYÄÄN JO KOULUTUS JA EI KAIKISTA OLE EIKÄ OTETAKAAN SIIVOOMAAN ESIM KIRURGISELLE OS...ON OLTAVA PUTI PUHDASTA...ENTÄAS LEIKKAUSSALIIN NO EI...SH OLEN KIITOLLINEN ETTÄ NÄITÄ KOULUTETTUJA AHKERIA IHMISIÄ RIITTÄÄ JA MEIDÄN TYÖSTÄ EI TULIS MITÄÄN ILMAN HEITÄ ..TUNTEVAT AINEET JA MATERIAALIT..SIIVOUS NYKYÄÄN MUUTTUNUT JA ONNEKSI ILOISESTI TEKEVÄT TYÖTÄ SAMAA TIIMIÄ OLEMME.

olen rappusiivoojana ja kyllä olen huomannu,että kun tervehdin asukasta eivät tervehdi takaisin ihan kun olisin ilmaa,en välitä vaan jatkan tervehtimistä.mutta enemmän on sellaisia asukkaita jotka tervehtii ja arvostavat siivoojan työtä.

Noh, Kenen sitten täytyy tervehtiä ensin ? ikuisuuskysymys. Vai nuorempi vanhempaa ensin ? Näin minä sen ajattelisin. Koulussa kun olin töissä oppilaat eivät monasti tervehtineet, paitsi jos itse tervehdin, johtuu tietty iästä,ei vielä "tapoja" sillai oo. Mutta opet aina tervehti ja kohteli asiallisesti.

En tunne alemmuuden tunnetta, minulle riittää että teen työt ja lähden kotiin, en edes välitä tehdä erityistä tuttavuutta muiden kanssa.

Mä ainakin halasin yhtä siivoojaa lähtiessäni laivalta. Tuntui jotenkin hyvältä ajatukselta eikä ollut edes pahoillaan.

Tämä meillä suomessa on vikana arvostetaan ihmistä jonkun ammatin takia.Minusta vaikkapa Katainen ja eduskuntatalon siivojat on samalla viivalla.Työtätekeviä ihmisiä kumpikin.Toinen saa vain PALJON parempaa palkkaa jostain syystä ,miksihän ??

Tietysti tervehdin he tekevät erittäin tärkeää työtä.
Ilman heitä Suomi hukkuisi paskaan joten ajatelkaapa vähän siltä kantilta.

Siivoojien työtä voi myös helpottaa esim. kun käytte vessassa ette jätä pönttöä paskaan ettäkä muuten sotke.

Toimistoita siivoava henkilö on saattanut saada ohjeistuksen työnantajaltaan, että työntekijöitä ei saa häiritä ja työ tehdään mahdollisimman huomaamattomasti. Näin ainakin minun työpaikallani.Tervehdin kyllä, jos minua tervehditään, mutta muuten en hae katsekontaktia tai juttusille.Eikä tämä johdu siitä, että häpeäisin työtäni.
Jos tuntuu, että haluaa ilahduttaa työpaikkansa siivoajaa, voisi kiittää siististä työympäristöstä. siivoajan työ kun on sellaista, ettei kiitosta tule oikein koskaan, mutta heti huomautetaan, jos joku asia on vialla.

En siivoile kuin kotonani, en ole siistijä vai mitä lie nykyisin ovat. Mutta se miten ihmisiä kohdellaan johtuu pitkälle ihmisestä itsestään, jos siivooja haluaa olla marttyyri tai vähättelee itseään, niin saa ollakin. Aikoinaan olin laitosapulaisena, eikä kukaan puhunut eri tavalla minulle kuin muille, enkä ollut pohjasakkaa kaikki tervehtivät.

Itse olen toiminut siistijänä mm. erilaissa marketeissa ja toimistoissa. Ja olen kyllä huomannut miten alentuvasti siivoojiin suhtaudutaan. Mulla on tapana tervehtiä työpaikalla muita työntekijöitä, vaikka paperilla en olekaan saman firman työntekijä, kuin vaikka jonkun supermarketin työntekijä. Minä olen ulkopuolisen siivousfirman työntekijä, mutta koen kuitenkin olevani osa työyhteisöä, työskentelemmehän me samassa paikasssa. Usein kuitenkin en saa minkäänlaista vastausta tervehdykseeni, ja minulle alennutaan puhumaan vasta kun on pakko, eli esim. kaupan käytävälle on rikkoutunut jauhopussi, ja se pitäisi saada siivottua pois jne.. Olen työskennellyt myös muiden alojen töissä, ja siellä minulla on aina ollut tapana tervehtiä paikan siivoojia.

Itse olen laitoshuoltaja sairaalassa ja kyllä suurin osa tervehtii. Ja jos ei tervehdi, niin eipä tuo minun elämää vaivaa. Onhan nuita laikkareitakin, jotka ei tervehdi edes oman ammatin edustajia. Itse tervehdin, olise sitten ammattiryhmä mikä tahansa.

Ja ihan halusta olen tähän itseni lukenut ja on työ jota tykkään tehdä. Tämähän on ammatti joka huomataan. Ja jos ei huomata, niin viimeistään silloin ku jätät jotain tekemättä :o)

Siivoustyön parasta arvostusta on kun sen tekijälle maksetaan kunnon palkka. Palkalla pitää tulla toimeen ja pystyä elättämään perheensä. On häpeäksi suomalaiselle yhteiskunnalle ja erityisesti päättävässä asemassa oleville, jos näin ei ole. Täyttä työaikaa tekevälle siivoojalle pitäisi maksaa n. 50 prosenttia enemmän kuin nyt. Siivoustyö on monen maahanmuuttajan ja myös monen suomalaisen ainoa mahdollisuus päästä kiinni työelämään ja ei ole Suomelle kunniaksi, ettei tätä työtä tekemällä tule toimeen. Tämän asian huomaaminen tekee monen tätä työtä tekevän ja myös sivusta seuraajan surulliseksi.

jos siivooja on pois viikon huomataan,mutta jos johtaja on pois viikon ei kukaan huomaa

Olen siivooja ammatiltani ja tehnyt työtäni n. 25 v samassa työpaikassa ja olen ylpeä saadessani työskennellä tällaisessa työssä jossa työn jälki näkyy heti.
Enkä häpeä työtäni enkä sitä että olen miespuolinen siivooja naisvaltaisella alalla.
Kaikki eivät vaan halua olla insinöörejä.

Olen samaa mieltä riomerin kanssa. Palkka siivojilla on todella pieni. Palkassa näkee, kuinka vähän siivoojia arvostetaan suomessa. Työ on välillä raskasta ja vaativaakin, mutta palkassa se ei näy mitenkään. Kuten jo aiemmin sanottiin, siivoojan poissaolon huomaa heti. Kilpailutus tällä alalla tekee sen, että ostetaan siivoustyöt mahdollisimman halvalla ja valitettavasti se tuntuu kaikkein eniten siivojien kukkarossa. Toivottavasti tähän tulisi muutos tulevaisuudessa.

kiitän siivoojaa jättämällä paskan vetämättä.
So called kiitospala.

Minä ainakin tervehdin ja hymyilen siivoojat, postinkantajat, kyypparit, kaikki läpi. Herrakiesus jos joku ihminen pitää jättää tervehtimättä ammattinsa takia niin kyllä on joillain ihmisillä tikku persiissä.

Emme tunne alemmuudentunneta

Itse olen kans ollu jo kohta vuoden siivoojana ja olen huomannut sen, että miehet ovat minua kohtaan todella kohteliaita ja kunnioittavat ja juttelevat mukavia. Naiset taas ovat todella kylmiä ja töykeitä ja käyttäytyvät minua kohtaan todella törkeästi. Eivät juurikaan tervehdi ja katsovat pitkin nenän vartta ja joskus jopa alkavat sättimään ja harrastavat eräänlaista ''kiusaamista''.

Joskus tekisi mieli sanoa takaisin todella törkeästi, mutta siittäpä soppa vasta syntyisikin. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..

Miksei siivooja...kun mikä tahansa muukin työ. Mutta siivoojalla voi usein itsellä olla jo sellainen ajatus ja ennakko odotus itseään tai muita kohtaan, joka sitten heijastuu peilinä takaisin. Jos itse menee ja iloisesti tervehtii muita niin ihan varmasti tulee vastakaikua. Hymy lämmittää aina ihmisiä tuli se keltä tahansa. Jos joku kuittailee se on sen ihmisen ongelma. Who cares? Toivota hyvää päivän jatkoa.

olen ollut siivoojana ja huomannut että siivoojia ei pahemmin huomata kun vasta sitten kun ei ole ehtinyt vielä jotain paikkaa siivoomaan. kuten joku jo kirjoitti suomi hukkuisi paskaan jos ei olisi siivoojia!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Siivousalalle ehkä usein hakeutuu ihmisiä jotka olisivat muutoin pitkäaikaistyöttömiä tai alkoholisteja, siksi heitä välttelen. Muutoin ei ole mitään siivoojia vastaan. Tosin ei sekään näytä hyvältä että koulutettu ihminen väkisin yrittää tehdä työtä joka ei yhtään kiinnosta. Siis innokkaita nuoria ja työtätekeviä aikuisia siivoamaan. Ei muutoin ole yhtään kiva tehdä työtä likaisessa ja pölyisessä toimistossa.

Tosin saman juttu toimistotoitä tekevien parissa. Usein johtajat ja DI:t jättävät tervehtimittä ja luovat halveksivan katseen. Jopa kysellään miksi käyt meidän kanssa syömässä olethan vain sihteeri (tradenomi).

Parempi kai, että he ovat siivoojia, kuin pitkäaikaistyöttömiä. Siivuosala on hyvä, koska sieltä voi vielä nykyäänkin saada työtä, vaikka ei olisi kouluja käynyt. Siivojan omasta asenteesta on pitkälle kiinni, miten heihin suhtaudutaan. Joskus tosin sekään ei aina auta. Samanlaisia ongelmia saattaa olla monissa muussakin työpaikassa. Oma negatiivinen suhtautuminen esim. siivoojiin on vain henkilön oma ongelma, ei muuta.

Olen ollut siivooja 10 vuotta, useissa eri kohteissa. Pääosin suhtautuminen on ollut asiallista ja ystävällistä. Sitten on nämä, jotka eivät halua olla huomaavinaankaan siivoojaa, No, tehdään molemmat vaan omia töitämme. Yleensä löytyy myös joku tympeä akka, mutta tällaisenkin henkilön hyväksynnän saattaa saavuttaa, jos kuuntelee tarkalla korvalla hänen toiveitaan (= oikkujaan).

Huonoiten minua ovat kohdelleet työpaikkaruokalan henkilökunta tai marketin myyjät, ns. vain yhtä askelta ylempänä olevat, joista on sitten kiva höykyttää siivoojaa, jos on vähän omia ongelmia ja kun löytyy joku, joka on vieläkin alempana. Hyväpalkkaisilla virkamiehillä ja pomoilla on muuta tekemistä, kuin kytätä työntekoani.

Kyllähän jonkinasteista arvoasteikkoa on olemassa, kun esim. missä ne siivoojien pukuhuonetilat ja ruokailutilat on yleensä - no, siivouskomerossa tai jossain kellarissa, poissa silmistä. Talvella siivoojan auto saa seistä 8 tuntia lämmittämättömänä, kun ei ole lupaa käyttää sähkötolppaa tai parkkihallia ja kiva siinä sitten yrittää käynnistellä autoa -25 asteen pakkasessa.

Vähän pitää kovettaa itseään tällä alalla, ettei ottaisi kaikkea henkilökohtaisesti, jos asiakkaat tai pomot ovat kovasanaisia. Pidän siivoustyöstä, niin en tunne mitään alemmuudentunteita. Pää pystyssä menen kärryjen kanssa.

Siivoustyö on aikamoista nykyään. Ainakin meidän työpaikalla on käytössä siivous taulukko joka kertoo kuinka siistiä pitää olla tai ei pidä olla. Normi toimisto joka ei ole edustustila saa olla pölyn peittämä ja tahrainen. Tämä on ihan siivousstandardien mukaista. Lisäksi siivoojalle on annettu työksi keittää kahvia joka useimmiten onkin sitten keittämättä.

Olen tehnyt paljon sijaisuuksia eri kohteissa. Kouluissa yleensä opettajat tervehtivät rehtoria myöten, samoin osa oppilaista. Tällä hetkellä olen kohteessa, josta voin sanoa, että kaikki tervehtivät laitoshuoltajaa. Täällä ei edes käytetä nimitystä siivooja! Eihän sekään minua halventaisi, mutta täällä arvostetaan, että olen suorittanut ammattitutkinnon, enkä olisi paikkaa saanutkaan ilman ammattitutkintoa.
Tutkinnosta ja tittelistä huolimatta "pahin" kohteeni oli paikallinen sossu. Kyllä sossutantat pitivät siivoojaa asiakkaittensa kaltaisina, eli kansan pohjasakkana. Jos heidän oli pakko puhua kanssani, niin nimitys oli se siivooja. Ei siellä siivoojaa tarvinnut tervehtiä :) Heidän asiakkaansa sen sijaan useinkin odotusaulaa siistiessäni juttelivat kanssani. Tantat oli joitain poikkeuksia lukuunottamatta tosi paskantärkeitä. Siivouskeskukseenkin kannettiin kaikkea mahdollista romua, joka paikan säännösten mukaan olisi heidän itsensä pitänyt lajitella tai kierrättää. Ihme, etteivät tuoneet kotoaan roskapussia töihin siivoojalle roskikseen vietäväksi ja lajiteltavaksi!
Minusta laitoshuoltajan tai siivoojan ammatissa ei ole mitään häpeämistä. Olen vapaaehtoisesti hankkinut koulutuksen alalle ja teen rehellistä työtä pienellä palkalla tosin.
Jos joku ei pysty laitoshuoltajaa tervehtimään, niin so what. Vika on silloin omien korvien välissä.
Ajatelkaas, mitä nämä ylimykset tekisivät, jos toimistot ja etenkin vessat olisivat viikkoja siistimättä. Etenkin miesten vessat olisivat suorastaan kusenkäryiset :), vessa- ja käsipaperit kaikkialta lopussa.
Olisi siinä sitten tärkeiden herrojen ja rouvien "mukavaa" mennä tekemän luonnollisia tarpeitaan.
Tuollaisen vision haluaisin päästä näkemään näissä "ei niin mukavissa" paikossa kärpäsenä katolta.
Markettia siivotessani mieltäni lämmitti, kun aamulla poislähtiessäni eräs myyjä tuli kerran sanomaan että hän niin tykkää siivoojista, joidenka ansiosta hän voi joka päivä tulla puhtaalle työpaikalle. Lämmitti kyllä mieltä!

Minä olen aika tuore toimistotyöntekijä eräässä firmassa ja PÖYRISTYIN miten töykeitä jotkut työntekijät ovat siistijöitä kohtaan! Minä olen ainakin saanut sellaisen kasvatuksen, että kaikille ollaan kohteliaita ja tervehditään jos samassa työpaikassa pyöritään - oli se ammatti sitten mikä tahansa! :)

Esimerkiksi yksi esimies ei aamulla toivottanut huomenia siivoojalle, joka ensiksi sanoi hyvät huomenet - käveli vaan katse lattiassa kiireesti ohi. Eräs vanhempi toimistotyöntekijä taas töni siivoojan kärryjä käytävällä ja tiuski kuinka "taas nämä hiton siivoojan vehkeet on täällä ympäriämpäri" - vaikka minä en ainakaan kokenut mitään ongelmaa asiassa. Siivoojat käyvät eri aikaa kahvilla/ruokatauolla kuin muut työntekijät jne.

Hirvittävää, mutta tällaista joissain firmoissa on...

Olen ollu siivojana monta kertaa ,pakko sanoa että palkka on huono ja kohtelu on alaarvoista.sitten on olemassa ihmisiä jotka ei ymmärrä että joku esim tykkää siivota s eon ihan terapeuttista hommaa.mutta en sitä tee enää ikinä.kotona vain,huomasin kuinka huonoa kohtelua saa,ja sitten se oikeesti on niin,huonovointiset työyhteisöt varsinkin katsoi siivoojaa kun jotain halpaa makkaraa,,tyliin "aina tiellä"

palkka on nin huonoa että siinä vaan rasitaa itsensä loppuun tai pitää tehdä liikaa hommia.

Minä ainakin joka kerta tervehdin tuota ISS:n tyttöä ja katson hellästi silmiin

Itse sain tänään viimeksi huonoa kohtelua töissä. Olen kerroshoitaja isossa hotellissa jossa on ravintoiloita pari. Erään ravintolan henkilökunta kohtelee meitä niin huonosti että oksettaa. Tänään emme saaneet puhua eräälle tarjoilijalle (teimme sen kanssa yhteistyötä asiakkaiden hyväksi) ja jouduimme hänen mukaan pyytämään asiakkailta anteeksi käyntiämme paikalla. Asiakin oli meistä täysin riippumaton eikä olisi hoitunut ilman meitä siivoojia.
Eihän siinä voinu kun mennä ja toimittaa anteeksit mutta mitä helswettiä????
Se pidätteli meitä, emme päässeet töihin ja puhua ei tosiaan saanut. Normaalisti voio puhua asiaan liittyviä asioita, asiakkaatkin oli kumminkin metrien päässä ettei kuullut tietysti kunnolla, tai ei nyt mitään KUN EI SAA puhua.

Onko tarjoilija tosiaan niin ylempänä että sille ei saa edes saamari puhua!!!?????

hei olen kaupassa siivoomassa en ole huomannut mitään sellaista jopa asiakkaat huomaavat siistijän .ja olen jopa saanut hyvää palautetta asiakkailta.että on siistit paikat ja henkilökunta on tosi reiluja . ja myös kuljettajat jotka tuovat tavaraa moikaavat kun näkevät .ensit tiedä jos vaihtaisin paikkaa .millaisia ovat muualla .

Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa kohtelusta. Olen itsekin kohtelias ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Paikkoja on tosiaan monenlaisia. Olen nyt onneksi sellaisissa kohteissa, joissa on tosi mukavaa porukkaa. Tervehditään, rupatellaan ja olen saanut monesti jopa kiitosta hyvästä työjäljestä (ihan paikan pomoltakin)!
Mutta aiemmin olen siivonnut myös paikoissa joissa ollaan nyrpistelty nokkaa ja mm. sanottu että: "miksi tuut tähän aikaan siivoamaan, tulisit sitten kun ollaan menty pois" ja minähän en työajoilleni mitään voinut :D.
Olen myös huomannut että oma iloinen asenne ja se, että tervehtii itse ensin, voi sulattaa töykeimmänkin tyypin ;).

Minä kuitenkin tykkään siivoustyöstä ja olen sen itse valinnut, ehkä jos suhtautuisin itse työhöni aliarvostaen niin muutkin sitten tekisi niin?

Minun kokemuksestani on jo lähes kymmenen vuotta. Olin siivoamassa suurta toimistotaloa, jossa oli ennen ollut kolme siivoojaa, mutta kun se vaihtui kolmemerkkiselle siivousliikkeelle mitoitettiin se niin, että yksi siivooja riitti. Siellä oli töissä lähinnä insinöörejä ja merkonomeja.
Insinöörien puolelle oli kiva mennä ja (vaikka luulisi) ei siellä ollut yhtään likaisempaa kuin hienojen toimistorouvien puolella. Siellä tervehdittiin ja juteltiin. Merkonomien puolella taas meininki oli toinen. Tervehtimiseeni ei vastattu. Siivoustyön ohjaajalle soiteltiin, että lattiassa on ollut kaksi viikkoa samassa kohdassa tahra (halkaisijaltaan 3 cm), vaikka oli joka päivä ko lattiaosuuden pyyhkinyt kostealla. Hän tuli paikalle ja totesi sen olevan himmentymä vahassa :). Toimistorouvat olivat myös liian hienoja tiskaamaan omia kahvikuppejaan (taukohuoneissa ei ollut astianpesukoneita) ja valittivat kun en niitä tiskannut, vaikka siivoussopimuksessa ei oltu 180:n työntekijän työpaikassa käsintiskausta määriteltykään. Eräs toimistohaukka totesi minulle, että hän tietää, että olenko käynyt hänen huoneessaan siivoamassa sillä hän laittaa minulle aina testiksi lattialle klemmarin.
Nyttemmin olen vaihtanut alaa, mutta vieläkin kauhulla muistelen, miten alas ihminen voidaan painaa ja ihmettelen, miten juuri toimistotyöntekijöillä on niin suuri tarve mukamas "alempien" alistamiseen. Järkyttävää on, että näinkin selkeää työpaikkakiusaamista saa yleisesti esiintyä. On se kumma miten aikuiset ihmiset taantuvat leikkikoulutasolle töihin mennessään!

Muutama vuosi sitten miesvaltaisessa työpaikassa siivotessani miehet olivat erittäin kohteliaita duunarista johtajaan saakka. Moikkasivat, ojentelivat roskiksia tyhjennettäväksi tai tyhjensivät sen itse siivouskärryn jätesäkkiin, heittivät mukavaa juttua, auttelivat monitoimikoneen nostelussa kynnysten yli, kyselivät miten menee, jne jne. Sen sijaan naiset olivat,- jos ei suoraan ilkeitä, -niin mulkoilivat, heittelivät roskat roskiksien viereen ja kun tulin toimistohuoneen kopperoon siivoamaan, roskis oli tietysti ängetty sinne pöydän alle viimeisimpään nurkkaan, eikä arvon nirppanokat tehneet elettäkään siirtyäkseen, jotta sen tyhjentäminen olisi helpompaa. Kaikkea pientä kiusantekoa. Tervehtimistä näiltä neideiltä/frouvilta oli turhaa nyt odottaakaan.

Noin muuten olen sitä mieltä, että kukapa sen kissan hännän nostaisi ellei kissa itse. Ammattiylpeys tehdystä työstä sekä hyvä itsetunto ovat avainsanoja. Vesiämpärin kanssa kolisteleva vihainen siivojaämmä on onneksi jäämässä historiaan ihmisten asenteissa ja ihan käytännössäkin.

Itse olen ollut yliopistolla siivoamassa ja vaikka siellä jotain mukaviakin ihmisiä oli, niin kyllä aika moni kohteli kuin paskaa ihan vaan koska satuit olemaan siivooja. Sama se, yritätkö itse olla ystävällinen ja tehdä parhaasi, jos jää yksi kahvitahra huomaamatta, soittaa esimies perään kun on tullut valituksia.. Enkä nyt liioittele ollenkaan, vaan mm. tämä on käynyt.

Puhuvat myös pahaa selän takana (=kovaan ääneen aulassa). Ei muuten tunnu kivalta.

Joo toimistoissa nuo konttorirotat kyllä tykkää viritellä ansoja ja keksiä turhia valituksia.yksikin muija seurasi mua koko päivän jotta pystyi raportoimaan esimiehelleni mitä tein missäkin ja miten.

Esimies sitten sanoi ettei mun kuulemma tarvitse välittää mutta on se kumma että siellä konttorissa saa tuhlata työpäivänsä siivoojien vahtaamiseen ja kiusaamiseen.

Ja tosiaan jos siivoja menee tauolle niin aika moni tykkää ottaa sitä aikaa ja valittaa jos on mukamas liian kauan...
Siksi päädyinkin viettämään taukoni siivouskomeroissa piilossa koska kyttääminen ei ole mukavaa..

Välillä oli niin kiire ettei taukoja ehtiny pitää ja jos pysähdyt juomaan niin löytyi selityksenä se että siivooja piti 40minuutin tauon..että huoh..

Meillähän oli säälittävä esimies että vaikka todettiin että konttorirotta valehteli niin silti minä jouduin pyytämään anteeksi jotain mitä ei ikinä tapahtunutkaan.

Ja turha nyt huudella että pitää omata hyvä asenne.siellä paikassa minusta pitivät kaikki muut paitsi tämä yksi vanha rouva koska hänen kaverinsa (joka oli ennen siivooja kyseisesä paikassa)menetti työnsä minulle.
Oli siitä katkera ja käytti kaksi vuotta minun kiusaamiseen.

Se loppui siihen ku lopetin siivous työt ja kyllästyin joka päiväisiin syytöksiin ja itseni varjeluun..

Kerran jopa syytti minua siitä että olin varastanut roskiksesta jonkun viinapullon jonka pohjassa oli lirut..
Piti sitten kaivaa roskat ylös ja repiä pussit auki että löydettiin pullo jonka heitin roskiin.kun ei ihan kuulu tapoihin tuijotella mitä sieltä roskien seasta löytyy ja kaivella niitä...

Jotkut ihmiset vaan osaa olla nilkkejä ja se on raivostuttavaa.en enää ikinä ryhdy siivoojaksi koska nuo ikävät ihmiset ne osasi pilata päivät huolella..

Olen tällä hetkellä koulusiivooja ala asteella,olen siivonnut elämäni aikana toimistoissa, myymälässä,päiväkodissa ja porrassiivoojana kerrostaloissa,yläasteella asteella kaikki nälvivät ja vittuilivat oppilaista opettajiin, nyt parantunut vähän kun siirryin alasteelle,mut huomaa kyllä milloin on stressiä ja paineita opettajilla silloin se näkyy ja myös tuntuu kun niillä huono päivä. Mut tykkään siivoustyöstä muuten siis

Kun aikoinaan siivosin tunnettuja isoja toimistorakennuksia huomasin ainakin yhden asian: Kun itse arvostaa työtään ja ammattitaitoaan, muutkin sitä tekevät. Siisti ulkonäkö, hymyilevä, kohtelias asenne. Niillä pärjäsi. Aloitin 17 vuotiaana Helsingissä toimistosiivoojana. Olin ulospäinsuuntautunut(vaikka muuten ujo) ja tykkäsin työstäni ja kiitosta sain.

Työhistoriaan kuuluu siis toimistosiivous, porras-siivous, rakennus-siivous, hotelli siivous ja laitoshuoltajakoulutuksen jälkeen sairaalat, vanhainkodit ja erilaiset palveluasumisyksiköt. Asenne ratkaisee.

Ja ainahan niitä toimistoväkeä oli jotka ei piruuttainkaan siirtäneet jalkojaan vaikka kuinka yritti taiteilla pöydän alta. Silloin reippaasti sanoin "anteeksi, voinko ottaa täältä alta?". Ei siinä mitään.

Ja tottakai ensiksi koputus oveen ja pyyntö siivoukseen.Kiitin ja ei kun siivoamaan. Naiset ja miehet näpyttelivät tietokonetta kuin minua ei olisikaan johon viittaan tuolla "anteeksi voinka mopata täältä alta?" ja joskus jopa hätkähtivät "ai joo, anteeks". Ei tuo pahalta tuntunut, mielestäni ihan tarpeellinen koska työtä hekin tekevät. 90% ainakin omissa kohteissani naiset ja miehet suhtautuivat siivoukseen hienosti, jotkut lähtivät jopa tauolle tai muuta vastaavaa :-)

Eräs tympeä herra kerran marisi että ei tarvitse joka kerta kysyä saako tulla siivoomaan.no, kerran sanoin että näin meidät on opetettu, eikä työhuoneeseen voi niin vaan mennä, kun kaikki eivät mitään lappua laita oveen jos vaikka Skype menossa. Sen jälkeen piti päänsä kiinni. Turhaa kiukuttelua oli minua kohtaan.

En siivoa julkisia. Minua kphdellaan ' yhtenä heistä', vaikka olen vuokratyössä.
Ei tarvitsisi,minulle riittä vaiherikas työ.

Minun töissäni yksi siivooja ei tervehdi enään yhtään eikä katso silmiin ollenkaan kun kävin vessassa ja kun tulin ulos niin näin hänet odottelevan siinä ulkopuolella pää punaisena ja niin totisen näköisenä. Ja kaiken kukkuraksi puristi päätään vielä sen takia että olin vessassa 10min. Niikun oikeasti ei heillä nyt niin kiire työaika voi olla jos on melkein koko päivä siivota paikkoja ja yms. Ja hän on vielä ulkomailta joten en yhtään ihmettele

Se tiuskiminen ei unohdu 🥲😅😪