Valviran tehtäviin kuuluu myös sosiaalihuollon toimintayksiköiden valvonta, mitä se sitten käytännössä tarkoittanee, koska sijaishuollon valvonta kuuluu kunnille ja lääninhallitukselle.
Jos Valviran tehtäviin kuuluu valvoa, että päteviä sosiaalityöntekijöitä on kunnissa riittävästi, niin siihen ei ainakaan ole edes poliisi tuntenut mitään kiinnostusta puuttua kun media on julkistanut tilastoja jo vuosia sitten vakavista puutteista lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden pätevyyden suhteen. On olemassa kuntia, joissa ei ole yhtään pätevää sosiaalityöntekijää.
Samoin sijaishuollon valvonnan törkeästä puutteesta on kerrottu jo ainakin viisi vuotta sitten myös tv:n ajankohtaisohjelmassa, jossa sekä sosiaalityöntekijät että lääninhallituksen edustaja kertoivat, että valvontaan ei kerta kaikkiaan ole resursseja.
Vanhemmat tietävät kyllä valvonnan täyden puuttumisen, mutta eipä ole ketään kiinnostanut lasten kohtalo niin paljon, että tähänkään olisi puututtu millään tavalla. Mutta vanhemmathan on ls:n vastuuhenkilöiden toimesta mitätöity jo julkisuudessakin niin, että heidän puheistaan ei tarvitse kenenkään välittää yhtään mitään. Viimeisen suunnitelman mukaan on harkittu jopa sanktioita vanhemmille, jotka kertovat näkemäänsä ja kuulemaansa mitenkään julkisuuteen. Tämä kaikki on tapahtuvinaan lapsen edun nimissä, tietenkin.
Ja mitä huonompi sijaishuollon paikka on kyseessä, sitä törkeämpään lasten ja nuorten kaltoinkohteluun niissä syyllistytään. Esim. Loikalan kartanosta oli viimeisen liki 20 vuoden ajan tehty lukemattomia valituksia, mutta mitään ei tapahtunut, ennen kuin vasta nyt uusi eduskunnan oikeusasiamies antoi paikalle vakavan varoituksen. Siihen se sitten jäikin, lukemattomien lasten kärsimysten korvausvastuu ei kiinnosta ketään. Em. paikan johtaja vähätteli lasten puheita jo vuosia sitten tv:ssä, miten heille muka lähetetään lapsiainesta, jolla on taipumusta valehteluun...
Ja sama lasten mitätöinti on arkipäivää sijaishuollossa muutenkin. Kun isä puolusti 12-vuotiasta lastaan hoitajien täyttä mielivaltaa vastaan, ivailivat turvakoulutuksen saaneet mieshoitajat tytölle: "Sun isä on sellainen rääpäle, sen puheista ei meidän tarvi välittää yhtään mitään." Laitos veloitti huimia summia päivässä olemattomasta hoidosta. 2-vuotisen intensiivihoidon hintaan nosti sekin, että siihen olisi pitänyt kuulua terapeutin säännölliset tapaamiset. Tytön 2-vuotisjakso oli loppumaisillaan, eikä hän ollut kertaakaan tavannut terapeuttia koko sinä aikana.
Laitoksia valvotaan vain kirjallisesti, ne ovat velvollisia raportoimaan lääninhallitukseen kirjallisesti esim. tapahtuneista kiinnipito- ja eristystilanteista. Voin vakuuttaa niiden olevan erittäin kaunisteltuja kuvauksia henkilökunnan osalta tapahtumista.
Mitä huonompi laitos, sitä vähemmän sinne halutaan sosiaalityöntekijöitä nuuskimaan asioita. Eikä pelkoa siitä olekaan, koska viranomaisilla ei ole aikaa tarkastuskäynteihin. Itse painostin sosiaalityöntekijät laitokseen, jotka odottivat henkilökunnan esittämää kutsua ensin 3 kk ja kun sitä ei tullut, he lähtivät viimein liikkeelle ilman laitoksen esittämää kutsua.
Laitoksessa pahoinpidelty ja ulkopuolisille puhumisesta peloteltu hento 9-vuotias tyttö ei uskaltanut kertoa sosiaalityöntekijälle mitään, koska ei tuntenut tätä riittävän hyvin. Sossu poistui jo lapsen huoneesta kehumaan henkilökunnalle, että "Lapsi viihtyy hyvin ja kaikki on täällä hyvin." Mutta onneksi lapsen luo jäi vielä ls:n perhetyöntekijä ja koska lapsi oli huostaanoton valmisteluvaiheessa leikkinyt hänen kanssaan, hän koki tuntevansa tämän, luotti häneen ja kertoi itkien kaiken kohtelustaan.
Tämä johti siihen, että tuon ison etelä-suomalaisen, vuosikymmeniä toimineen ja suurta yleistä arvostusta nauttivan laitoksen intensiivihoidon historiassa olimme ensimmäinen perhe, joka sai lapsen kotiinsa kesken suunnitellun 2-vuotiskauden. Tosin paljon huonompi kuntoisena kuin huostaanottoon mennessään, hän oli fyysisistä pahoinpitelyistä ja henkisestä julmasta kaltoinkohtelusta vakavasti vammautettu lapsi kotiin palatessaan.
Sosiaalityöntekijät eivät tehneet rikosilmoitusta pahoinpitelyistä kuulema sen takia, että lapsessa ei ollut näkyviä jälkiä kun tarkasuskäyntiä suorittavat viranomaiset olivat vihdoin paikalla lukemattomien vaatimusteni jälkeen, joita olin 3 kk:n aikana heille esittänyt.
Jos Valviran tehtäviin kuuluu valvoa, että päteviä sosiaalityöntekijöitä on kunnissa riittävästi, niin siihen ei ainakaan ole edes poliisi tuntenut mitään kiinnostusta puuttua kun media on julkistanut tilastoja jo vuosia sitten vakavista puutteista lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden pätevyyden suhteen. On olemassa kuntia, joissa ei ole yhtään pätevää sosiaalityöntekijää.
Samoin sijaishuollon valvonnan törkeästä puutteesta on kerrottu jo ainakin viisi vuotta sitten myös tv:n ajankohtaisohjelmassa, jossa sekä sosiaalityöntekijät että lääninhallituksen edustaja kertoivat, että valvontaan ei kerta kaikkiaan ole resursseja.
Vanhemmat tietävät kyllä valvonnan täyden puuttumisen, mutta eipä ole ketään kiinnostanut lasten kohtalo niin paljon, että tähänkään olisi puututtu millään tavalla. Mutta vanhemmathan on ls:n vastuuhenkilöiden toimesta mitätöity jo julkisuudessakin niin, että heidän puheistaan ei tarvitse kenenkään välittää yhtään mitään. Viimeisen suunnitelman mukaan on harkittu jopa sanktioita vanhemmille, jotka kertovat näkemäänsä ja kuulemaansa mitenkään julkisuuteen. Tämä kaikki on tapahtuvinaan lapsen edun nimissä, tietenkin.
Ja mitä huonompi sijaishuollon paikka on kyseessä, sitä törkeämpään lasten ja nuorten kaltoinkohteluun niissä syyllistytään. Esim. Loikalan kartanosta oli viimeisen liki 20 vuoden ajan tehty lukemattomia valituksia, mutta mitään ei tapahtunut, ennen kuin vasta nyt uusi eduskunnan oikeusasiamies antoi paikalle vakavan varoituksen. Siihen se sitten jäikin, lukemattomien lasten kärsimysten korvausvastuu ei kiinnosta ketään. Em. paikan johtaja vähätteli lasten puheita jo vuosia sitten tv:ssä, miten heille muka lähetetään lapsiainesta, jolla on taipumusta valehteluun...
Ja sama lasten mitätöinti on arkipäivää sijaishuollossa muutenkin. Kun isä puolusti 12-vuotiasta lastaan hoitajien täyttä mielivaltaa vastaan, ivailivat turvakoulutuksen saaneet mieshoitajat tytölle: "Sun isä on sellainen rääpäle, sen puheista ei meidän tarvi välittää yhtään mitään." Laitos veloitti huimia summia päivässä olemattomasta hoidosta. 2-vuotisen intensiivihoidon hintaan nosti sekin, että siihen olisi pitänyt kuulua terapeutin säännölliset tapaamiset. Tytön 2-vuotisjakso oli loppumaisillaan, eikä hän ollut kertaakaan tavannut terapeuttia koko sinä aikana.
Laitoksia valvotaan vain kirjallisesti, ne ovat velvollisia raportoimaan lääninhallitukseen kirjallisesti esim. tapahtuneista kiinnipito- ja eristystilanteista. Voin vakuuttaa niiden olevan erittäin kaunisteltuja kuvauksia henkilökunnan osalta tapahtumista.
Mitä huonompi laitos, sitä vähemmän sinne halutaan sosiaalityöntekijöitä nuuskimaan asioita. Eikä pelkoa siitä olekaan, koska viranomaisilla ei ole aikaa tarkastuskäynteihin. Itse painostin sosiaalityöntekijät laitokseen, jotka odottivat henkilökunnan esittämää kutsua ensin 3 kk ja kun sitä ei tullut, he lähtivät viimein liikkeelle ilman laitoksen esittämää kutsua.
Laitoksessa pahoinpidelty ja ulkopuolisille puhumisesta peloteltu hento 9-vuotias tyttö ei uskaltanut kertoa sosiaalityöntekijälle mitään, koska ei tuntenut tätä riittävän hyvin. Sossu poistui jo lapsen huoneesta kehumaan henkilökunnalle, että "Lapsi viihtyy hyvin ja kaikki on täällä hyvin." Mutta onneksi lapsen luo jäi vielä ls:n perhetyöntekijä ja koska lapsi oli huostaanoton valmisteluvaiheessa leikkinyt hänen kanssaan, hän koki tuntevansa tämän, luotti häneen ja kertoi itkien kaiken kohtelustaan.
Tämä johti siihen, että tuon ison etelä-suomalaisen, vuosikymmeniä toimineen ja suurta yleistä arvostusta nauttivan laitoksen intensiivihoidon historiassa olimme ensimmäinen perhe, joka sai lapsen kotiinsa kesken suunnitellun 2-vuotiskauden. Tosin paljon huonompi kuntoisena kuin huostaanottoon mennessään, hän oli fyysisistä pahoinpitelyistä ja henkisestä julmasta kaltoinkohtelusta vakavasti vammautettu lapsi kotiin palatessaan.
Sosiaalityöntekijät eivät tehneet rikosilmoitusta pahoinpitelyistä kuulema sen takia, että lapsessa ei ollut näkyviä jälkiä kun tarkasuskäyntiä suorittavat viranomaiset olivat vihdoin paikalla lukemattomien vaatimusteni jälkeen, joita olin 3 kk:n aikana heille esittänyt.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Nuorten Ystävät ry -otsikoidun ketjun loppuosassa nuoret kertovat, miten lastensuojelulaitoksen jälkeen vankila on kuin paratiisi, ei tarvitse pelätä henkilökuntaa.
Laitosvankeus voi kestää paljon pitempään kuin yksikään vankilatuomio. Laitoksesta pääsee joskus irti vasta 21-vuotiaana, joten nuorisovankila saattaa olla ihannevaihtoehto sen rinnalla.
Suomen lakien mukaan kaikenlainen syrjintä ja toisen henkilön ja hänen oikeuksiensa mitätöinti on rikos ja ihmisten pitäisi olla tasavertaisia lain edessä, mutta nuo vaatimukset eivät koske huostaanotettuja ja heidän vanhempiaan. Todellista valvontaa ei ole ja hallinto-oikeudet ovat täysin hampaattomia edes huostaanottojen syiden selvittelyssä.
Kun peruspalvelujen puutteen takia tehdyt huostaanotot yleistyivät, alkoi huostaanottojen räjähdysmäinen kasvu, sijaisperheitä haalitaan jatkuvasti lisää ja laitoksia on noussut kovalla vuosivauhdilla ei puolille maata. Mutta edes laitosluvan hakijan taustoja ei tarkasteta huolellisesti. Muutamia vuosia sitten kuopiolaisten verotilastojen kärjessä komeili vanhus ja ls-palveluja tarjoavan laitoksen omistajat, joilla oli talousrikoksia historiassaan. Laitosluvan voi saada myös, jos on selvinnyt lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkotuomiolla.
Kun pari teinityttöä kävi tekemässä rikosilmoituksen seksuaalisesta hyväksikäytöstään ls-laitoksessa, poliisi ei ottanut ilmoitusta vastaan edes näytön puuttumisen takia. Samoin käy, jos vanhemmat toimittavat valokuvin varustettuja ilmoituksia poliisille huostaanotossa pahoinpidellyistä lapsistaan. Eli ei tapahdu mitään ja paperit palautuvat vanhemmille parin vuoden kuluttua 'syyttämättä jättämis'leimalla varustettuna.
Mistä em:t tytötkään olisivat voineet saada näyttöä, kun ennen kaikkea vanhemmat yritetään pitää huostaanotettujen elämästä niin kaukana kuin suinkin! Mitä paremmasta kodista huostaanotettu tulee, sitä varmemmin vanhemmat roikkuvat hänen elämässään vaikka väkisin siitä huolimatta, että huonot sijaishuollon paikat tekevät kaikkensä, että he luovuttaisivat kaiken mitätöinnin, ivailun, halveksunnan ja huonona pitämisen vaikutuksesta. Vanhemmille seuraa rangaistus välittömästi, jos puolustaa lastaan liian tarmokkaasti, täysin laittomat tapaamisrajoitukset ovat arkipäivää noiden paikkojen elämässä.
Kun esim. yllä kuvatulle laitokselle selvisi, että äiti oli tehnyt sen toimista valituksen eduskunnan oikeusasiamiehelle, määrättiin äidin ja lapsen tapaamisiin ulkopuolisen vartiointiliikkeen vartija paikalle. Siis virkapukuinen vartija kuunteli vieressä äidin ja lapsen jokaisen kuiskauksenkin! Tuon äiti opiskeli lapsensa laittoman huostaanoton aikana ja valmistui myöhemmin sosiaalityöntekijäksi, eikä muuten ole ainut äiti, joka laittomuudet nähtyään on valmistunut samaan ammattiin. He ovat kertoneet myös sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa esiintyvistä puutteista, täysin vääristä motiiveista alalle hakeutumiseen, esim. kostomentaliteetti ja yleinen viha ls:n asiakkaina olevia vanhempia kohtaan.
Vanhuspalvelu-uutisista lainaus:
"- Uusi vanhuspalvelulaki tulee tuomaan muutosta. Siinä tulee olemaan ilmoitusvelvollisuus henkilökunnalla itsellään. Jos nähdään, että jotain on pielessä, siitä pitää hyvin nopeasti ilmoittaa. Samaan aikaan sen tahon, jolle ilmoitetaan, pitää pystyä reagoimaan nopeasti, jotta epäkohdat saadaan korjattua heti.
Valvontaa vaikeuttaa myös se, että yksityisellä puolella palvelut ovat pirstaloituneet. Osa toiminnasta saattaa tulla esimerkiksi kunnalliselta puolelta. Tällöin hämärtyy se, kenellä on vastuu mistäkin osasta palvelua.
Guzenina-Richarsonin mielestä lakiin tulisi kirjata mukaan henkilöstömitoitukset ja sanktiopykälät.
- Äskettäin kun Pirkanmaan sairaanhoitopiirille iskettiin miljoonan euron sanktio hoitojonojen purkamiseksi, niin kyllä siellä sitten saatiin niitä hoitojonoja purettua.
Toisaalta hän harmittelee, että vanhuspalvelulakia ylipäätään tarvitaan.
- Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa joudutaan säätämään erillislaki, että kunnissa kohdeltaisiin vanhuksia heidän ihmisarvonsa mukaisesti. Tämä on pöyristyttävää ja kummallista.
YLE Uutiset"
Tällä palstalla on kirjoitettu vaatimuksia kunnille asetettavista sanktioista tuhansia kertoja rikkomuksista lapsia kohtaan mm. seuraavien lakien osalta:
- lastensuojelulaki
- perustuslaki
- perusopetuslaki
- terveydenhuoltolaki
- mielenterveyslaki
- vammaispalvelulaki
- laki asiakkaan oikeuksista sosiaalihuollon asiakkaana
Kaikkien yllä mainittujen lakien rikkomusten takia tapahtuu aiheettomia ja jopa laittomia huostaanottoja, mutta sanktiot kuntien pakottamiseksi lakien noudattamiseen eivät päättäjiä ole kiinnostaneet.
Valitusviranomaiset ovat täysin tehottomia ja hallinto-oikeuteen riittää huostaanottohakemukseen kaksi lausetta, että HO katsoo hakemuksen olevan muodollisesti lain mukaan perusteltu. Ne ovat: 1) Perheelle on tarjottu avohuollon tukea, mutta se ei ollut riittävää ja 2) Huostaanoton voidaan katsoa olevan lapsen edun mukainen toimenpide.
Kyllä ls-lain laatijat varmaan ajattelivat, että tarjotun avohuollon tuen tulisi olla oikein kohdennettua, ts. sillä tulisi olla joltinenkin mahdollisuus poistaa perheen ongelma. Mun kun huostaanotot alkoivat moninkertaistua peruspalvelujen puutteen takia, romutettiin kunnissa myös oikein kohdennetut tuet ja kaikki ongelmat kattavaksi ainoaksi tueksi jäi vain ls:n perhetyö. Eihän sillä ole mitään mahdollisuutta edes mielikuvituksessa korvata esim. koulussa puuttuvaa koulunkäyntiavustajaa, erityisopetuspaikkaa tai terveydenhuollosta puuttuvaa terapiaa tai sairaalapaikkaa.
Mutta kun perhe pakotetaan pakkohuostaanotolla kiristäen ottamaan vastaan perhetyö, saadaan oikeutta varten tuiki tärkeä lause papereihin: "Avohuollon tukea on tarjottu, mutta se ei ollut riittävää." Syyn kohdalle kirjataan epämääräinen luettelo lapsen "oireista", siis niistä syistä, miksi vanhemmat alkujaan lähtivät hakemaan apua lapselleen.
Muutamat harvat sosiaalityöntekijät ovat niin ihailtavan rohkeita, että myöntävät vanhemmille huostaanoton olevan periaatteessa laiton, koska se tehdään puuttuvien peruspalvelujen takia, mutta eivät läheskään kaikki. Silloin huostaanoton "syinä" on mitä kirjavampia keksintöjä. Jos perheessä on vaikka useita erityislapsia, syynä saattaa olla: "Kotona on hyvin vilkasta." Tai kun kun kunta lopetti hyvätasoisen erityisluokan ja lapsi alkoi oirehtia koulussa ymmärtämättömien luokanopettajien ohjauksessa, saatiin takuuvarma "syy" huostahakemukseen: "Kotona ei voitu turvata lapsen koulunkäyntiä." Sama tilanne on, jos lapsi kieltäytyy koulusta koulukiusaamisen takia.
Näin viranomaiset katsovat, että on "lapsen edun" mukaista siirtää hänet laitoksen kouluun, vaikka perustuslaki ei sano niin, että lapsella ei olisi oikeutta käydä koulua hyvästä kodistaan käsin. Eikä perusopetuslaissa anneta kuntapäättäjille oikeutta järjestää HYVÄtasoista erityisopetusta vain lastensuojelulaitoksiin, jos sinnekään.
Perustuslaki lupaa Suomen kansalaisille myös terveydenhuollon, eikä siinä luvata päättäjille eri vapautta järjestää sitä osalle lapsista vain ls-laitoksiin, siis heille, joilla käy huono arpaonni sairaalapaikan, terapian tai vammaispalvelujen saannin osalta. Ja ls-laitoksiinhan otetaan vain huostaanotettuja lapsia, jonka lukemattoman hyvä ja normaali perhe on saanut viime vuosina kokea.
"Valvontaa vaikeuttaa myös se, että yksityisellä puolella palvelut ovat pirstaloituneet. Osa toiminnasta saattaa tulla esimerkiksi kunnalliselta puolelta. Tällöin hämärtyy se, kenellä on vastuu mistäkin osasta palvelua."
Niin kai se on pirstaloitunut lastensuojelussakin, vaikka todellista, toimivaa ja tehtävänsä täyttävää valvontaa ei ole missään olemassakaan.
"- Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa joudutaan säätämään erillislaki, että kunnissa kohdeltaisiin vanhuksia heidän ihmisarvonsa mukaisesti. Tämä on pöyristyttävää ja kummallista."
Edellistä tekstiä siteeraten voi sanoa, että Suomi on ainut maa koko maailmassa, jossa on asukaslukuun suhteutettuna niin paljon lapsia sijaishuollossa kuin meillä.
Vanhushuolto on saamassa lain, joka velvoittaa valvontaan ja valvontaviranomaisten nopeaan reagointiin vaikka sanktioiden uhalla. Tämäkin siis tarvittiin ainoana maana maailmassa.
Lasten sijaishuoltoa varten kyseistä lakia ei ole valmisteilla vieläkään, vaikka totisesti aihetta olisi.
Ja Suomi on myös varmasti ainut maa maailmassa, jossa vanhempien kertomuksia lasten pahoinpitelyistä, lakien rikkomuksista ja muista kaltoinkohteluista vähätellään "lasta julkisuudelta suojellen ja lapsen edun tähden". Todellinen lapsen etu antaisi hänelle peruspalvelut ilman huostaanottoa, säästäisi huostaanoton traumalta ja parhaimmillaan sijaishuollossa tapahtuvilta julmuuksilta.
Perheiden oikeudetonta asemaa kuvaa hyvin se, että julkisuudessa kehua retostellaan, miten meillä on lasta suojeleva, huippu hyvä lastensuojelulaki, mutta se jätetään kertomatta, että sitä ei noudateta.
Ja laki suojelee lasta vain omia vanhempia vastaan, ei sijaishuoltoa vastaan, siellä tapahtuneista rikoksista vaatii poliisikin näyttöä. Mutta kun epäily suuntautuu vanhempiin, vaikka miten tekaistun ilmoituksen varassa, niin näyttöä ei tarvita kun lapsi viedään kotoa välittömästi. Tyrmistyttävintä on monesti se, että vaikka epäily myöhemmin poliisitutkinnassa ja / tai oikeudessa osoittautuisi turhaksi, niin lasta ei palauteta kotiin siitä huolimatta.
Miten moni rauhallinen koti-ilta on keskeytynyt siihen, että päivystävä sosiaalityö ryntää poliisin avustamana kotiin, jossa selväpäisille, normaaleille vanhemmille isketään käsiraudat kauhistuneiden lasten silmien edessä. Vanhemmat kyyditään mielisairaalaan (josta he vapautuvat seuraavana aamuna terveen papereilla ilman kotiavaimia, rahaa ja päällystakkia) tai viedään poliisiputkaan kuulusteluja varten. Ja lapset viedään vanhemmilta tuntemattomaan paikkaan "turvaan hirveiltä vanhemmiltaan", vaikka mitään näyttöä ei ole siitä, mistä heitä syytetään.
Mediassa on kerrottu myös, miten koliikkivauvan hoitoon väsynyt perhe ei saa kunnalta maksusitoumusta esim. unikouluun, mutta huostaanottoon kylläkin. Samoin käy syöpäsairaan tai masennukseen sairastuneen huoltajan lapsille. Kun äiti on nukkunut univelkansa pois, parantunut masennuksesta tai syöpähoidot ovat tehonneet, onkin sen jälkeen kahdet vanhemmat napit vastakkain taistelemassa lapsesta. Ls:n vastuuhenkilöt kertovat liikuttavia tarinoita sijaisvanhempien rakkaudesta ja kotiuttamiskieltoa perustellaan sillä, että "lapsi on kiintynyt sijaisperheeseen." Omiin vanhempiin kiintymyksellä ei ole mitään merkitystä, ei huostaanottovaiheessa, eikä kotiutusta harkittaessa.
Ja millä ihmeen oikeudella etenkin nuorilta äideiltä viedään lapsi ja annetaan jo tulovaiheessa sijaisvanhemmille lupauksella pysyvästä sijoituksesta? Nuorella äidillä voi olla miten vankka vanhempien ja muun lähiverkon tuki ympärillään, mutta sille ei anneta painoarvoa. Tiedän vain yhden ainoan moisen suunnitelman viime vuosilta, joka peruuntui lehdistön väliintulon takia. Mutta yleensähän median kertomuksilla ei ole näihin asioihin mitään vaikutusta.
Edelliseen kirjoitukseen voi lisätä, että Suomi on varmasti ainut maa maailmassa, jolla on varaa antaa lapsi pysyvään sijoitukseen, siis täysi-ikäiseksi asti ja samalla maksaa näin saaduille "adoptiovanhemmille" palkkio lapsen hoidosta ja korvata hyvinkin varakkaille vanhemmille myös lapsen hoidosta aiheutuneet kustannukset.
Sarjaan käsittämättömistä uutisista kuuluu sekin, miten liikenneonnettomuudessa vammautuneen tai syntymästään vammaisen lapsen vanhempia kiristetään viranomaisten taholta antamaan lapsi laitokseen, siis huostaanottoon. Kansalaisilla oleva yleinen käsitys on, että huostaanotot ovat hirveän kalliita ja siksi on aluksi vaikea uskoa hyvistä kodeista tehtäviin huostaanottoihin, mutta kun asiaa tarkastelee lähemmin, ei se olekaan enää niin vaikeaa.
Kanssani samassa kaupunginosassa asuu nimenomaan liikenneonnettomuudessa vammautunut lapsi, jonka kotiin on hankittu mm. kalliita apuvälineitä lapsen hoitoa ja oloa helpottamaan, kaikki on maksettu kaupungin kustannuksella. Mutta jos vanhemmat saadaan kiristettyä ja uhkailtua huostaanottoon, saa kaupunki pakotettua myös vanhemat maksumiehiksi.
Sama tilanne on kun esim. pääkaupunkiseudulla yleistynyt tapa pakottaa ADHD- ja Asperger-lapset psykiatrian puolen potilaiksi, koska neurologisesta kuntoutuksesta on huutava pula. Ensimmäinen AS-diagnoosi tehtiin Suomessa vasta 80-luvulla, eikä sen jälkeen neurologista hoitoa ja kuntoutusta ole kehitetty millään tavalla julkisella puolella. Päinvastoin, vähätkin aluksi saadut neurologian puolen tutkimus- ja hoito-osastot ovat menettäneet mm. Lastenlinnassa resurssinsa psykiatrian puolelle. Suurin yksittäinen turhista huostaanotoista ja laittomuuksista kärsinyt yksittäinen lapsiryhmä ovatkin neurologisten oireyhtymien lapset. Hoitoonohjaus sujuu niin, että apua hakeva perhe ohjataan valheellisin lupauksin psykiatrian puolelle, josta muka tullaan kirjoittamaan tutkimusjakson jälkeen tarvittavan muiden erikoisalojen lähetteet, siis myös neurologian. Mutta asia ei menekään niin. Kun lapsi on saatu sisälle psykiatrian tutkimusosastolle, hän saa väärän diagnoosin, turhan, hänelle sopimattoman psyykenlääkityksen, psykiatrisen jatkohoitolähetteen, joka turhan usein sairaalapaikkojen puutteen vuoksi ohjataan ls-laitokseen. Jos lapsi saisi sairaalapaikan, terveydenhoitolain mukaan vanhemmat maksaisivat vuoden hoidosta vain 75 euroa. Siis vuodessa!
Siis sekä vammaisen että erityislapsen hoidosta maksaa muuten kunta, mutta kun tehdään huostaanotto, miten laiton tahansa, niin kunta pakkoperii vanhemmilta kuukausittain huostaanottokustannuksiin:
- lapsilisän
- yksinhuoltajalta elatustuen
- myös muita perheen saamia sosiaalietuuksia, jos niitä on
- joskus myös perheen asumistuki lakkautetaan, koska lapsi ei asu kotona
- myös vanhempien palkasta pidätetään useita satoja euroja kuussa, riippuu
tuloista, mutta aika tavallinen lienee 300 e/kk.
Kunnan kirstuun siis kilahtaa vanhemmilta pakkoperityt jopa lähemmä 1000 e/kk, kun vanhemmat sairaalahoidosta olisivat maksaneet vain 75 e vuodessa. Sen lisäksi kunta saa valtiontukea, jonka suuruus määräytyy tehtyjen huostaanottojen määrän perusteella, sen määrittelee tarkemmin laki lastensuojelukertoimesta. Kunnat saavat myös muhkeita verotuloja alueellaan sijaitsevilta ls-laitoksilta, lisäksi laitokset ovat hyvä piristysruiske työttömyyteen, siis tuloja huostaanotoista on monella tavalla.
Ei se sitä tarkoita, etteikö kunnille silti vielä huostaanotoista maksettavaa jäisi, mutta ainakin kunnan erikoissairaanhoidon kustannuksia pienennetään merkittävästi vanhemmilta suoritettu pakkoperintä ja valtion tuki, jota ei ole korvamerkitty käytettäväksi lastensuojelun avohuollon tukiin esimerkiksi tai muuhunkaan. Olisikin oikeudenmukaisempaa romuttaa nykyinen laki ls-kertoimesta ja perustaa uusi, esim. kunnan maksamien avohuollon tukien määrään sidottu laki. Vai onko mentävä niin pitkälle, että kunnat saavat jotain bonusta lakisääteisten peruspalvelujen järjestämisestä - myös lapsille. Vai mille kuulostaisi lakiesitys perustuslain kertoimesta? Oikea kerroin, korvamerkintä ja sanktiouhka tarvitaan joka tapauksessa kunnille myös ls:n puolella.
Vanhempien tunteista ja rahoistahan ei saisi puhua ls:n yhteydessä ollenkaan, mutta sanottakoon vielä kustannuksista sen verran, että on valtava taloudellinen eriarvoisuus sen perusteella, saavatko he sairaalapaikan lapselleen vai eivät, vai napataanko lapsi huostaanoton kautta lastensuojelulaitokseen kaikkine huostaanottokustannuksineen.
Kaikki mitä kirjoitat on totta.
Tälläkin hetkellä tuhannet lapsiperheet pyörivät tuossa mielettömässä myllytyksessä.
Ei peruspalveluita, mutta huostaa on tarjolla !
Kymmeniä tuhansia lapsia on revitty kotoaan vanhemmiltaan järkyttäviin oloihin ilman, että kukaan on siitä helvetistä vastuussa.
Kaleva perjantaina 18.11..11.
Perhekodissa töissä henkilö, jolla syyte lapseen kohdistuvasta haureudesta. Samassa paikassa toiminut valepsykologi. Perhekodista tehty lukuisia kanteluita, mutta ketään ei kiinnosta.
Lastensuojelun asiakkuudessa olevat vanhemmat ja lapset on tehokkaasti mitätöity lastensuojelun ideologiaa rakentavien tahojen toimesta.
Valviran asiantuntijat kirjoittavat tilauslausunto lapsiasiakkaista, joilla lapsi ja vanhemmat ja kantelun tekijä vaiennetaan tehokkaasti.
Suomessa tehdään ihmisoikeusrikkomuksia joka päivä.
Silmäilkää kaikki aktiivit tätä ketjua, jos ette kovin tarkkaan ehdikään lukea!
Lähetän tämän peruspalveluministerille vielä tämän päivän aikana, mutta tehkää lisäyksiä, jos jotain tärkeää vielä mieleen tulee.
Yhdistin tähän noiden vanhuksista kertovien uutisten pohjalta Marian itsensä haastattelun ja näitä ls-asioita.
Siis lisäyksiä, please, sitten ketju eteenpäin!
Kiitos edelliselle, en ole vielä tämän päivän uutisia ehtinyt katsoakaan.
Nuorisotutkimusseuran sivustoilla lastensuojelun epäkohdista.
Muun muassa tämä.
Lastensuojelu tarvitsee tutkimusta.
Asiantuntijoiden mukaan tutkimustieto on liiana vähäistä.
http://www.nuorisotutkimusseura.fi/ajankohtaista/lastensuojelu-tarvitsee-tutkimusta
--
Viestissä puhutaan lääninhallituksista vaikkei niitä enää ole. Peruspalveluministerin nimikin on ketjussa mitä sattuu. Antaa vähän huonon vaikutelman meidän asiassamme. Meitä on tavallisiakin aikaa seuraavia vanhempia joukossa vailla huostaanottokriteerien täyttymistä kodissamme.
Vanhuksetkin on sotkettu samaan ketjuun vaikka vanhuksien oloja pystyvät omaisensa hyvinkin valvomaan käydessään rakkaitaan tervehtimässä ja vaikka syömisessä auttamassa. Tai ottamalla rakkaansa kotihoitoon valittamisen sijasta.
Toisin kuin huostaanotettujen vanhemmilta on yhteydenpidonrajoituspäätöksillä epätty tapaamisenkin mahdollisuus lastensa kanssa jolloin voisi kuulumisia vaihtaa ilman sijaisvanhempien läsnäoloa. Haluaisimme hoitaa lapsemme itse ja kustantaa heidät käymällä ansiotyössä toisin kuin nyt pakotettuna työttömiksi ja olemaan varalla sijoittajan tarpeisiin vastaamaan.
Kullan arvoista tekstiä edellisestä linkistä:
"Lastensuojelun asiantuntijat painottavat, että lastensuojelun tiedontuotannon ongelmat ja kehittämistarpeet on otettava vakavasti. Tietoa tarvitaan perusasioista, kuten lastensuojelun tarpeen syistä ja asiakkaiden taustoista. Myös perustieto lastensuojelun käytännöistä on vähäistä, eikä lastensuojelutyön vaikuttavuutta tunneta.
Tutkimuksen teolle asiantuntijat nimeävät useita rahoitukseen, rakenteisiin ja toteuttamiseen liittyviä esteitä. Selvityksessä määritellään myös useita tärkeitä tutkimuskohteita ja tarkastellaan erikseen huostaanotoista tehtyä tutkimusta, jonka parantamista pidetään välttämättömänä.
Tieto sijoitettujen lasten taustoista, kokemuksista, sijoituspaikoista ja tulevaisuudesta on vähäistä. Selvityksen mukaan Suomessa on ryhdyttävä toimiin lastensuojelututkimuksen pysyvän koordinaatio- ja tutkimusrakenteen luomiseksi. Korkeatasoinen ja ajankohtainen tutkimustieto luo edellytykset lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiselle, ongelmatilanteiden ehkäisemiselle ja vaikuttavan työn tekemiselle."
TIetoa puuttuu jopa PERUSasioista, kuten :
" Tietoa tarvitaan perusasioista, kuten lastensuojelun tarpeen syistä ja asiakkaiden taustoista. Myös perustieto lastensuojelun käytännöistä on vähäistä, eikä lastensuojelutyön vaikuttavuutta tunneta. "
Toivon jokaisen lukijan miettivän, siis todella miettivän, millaisia epäkohtia tuon perustiedon puuttuminen saattaa sijoitettujen lasten elämässä merkitä.
"...eikä ls-työn vaikuttavuutta tunneta..."
Siis huostaanottoja tehdään hullunlailla lisää ilman, että kenelläkään on täsmällistä tietoa, minkä takia ls-asiakkuus on alkanut, ja yhtä vähän siitä, miten ls-toimet lapsen elämään vaikuttivat tekoaikaan ja tulevaisuudessa.
Todella surkeaa ja surullista lasten kannalta!
"Vanhemmat tietävät kyllä valvonnan täyden puuttumisen, mutta eipä ole ketään kiinnostanut lasten kohtalo niin paljon, että tähänkään olisi puututtu millään tavalla. Mutta vanhemmathan on ls:n vastuuhenkilöiden toimesta mitätöity jo julkisuudessakin niin, että heidän puheistaan ei tarvitse kenenkään välittää yhtään mitään. Viimeisen suunnitelman mukaan on harkittu jopa sanktioita vanhemmille, jotka kertovat näkemäänsä ja kuulemaansa mitenkään julkisuuteen. Tämä kaikki on tapahtuvinaan lapsen edun nimissä, tietenkin."
Ihan totta. Yksi sosku minua äitiä osoitti sormella ja tähdensi, että MINUN TEHTÄVÄ ÄITINÄ on valvoa laitoksen oloja, ja että äidin pitää kyllä sellainen asiallisuuden valvonta jaksaa suorittaa..."se on sitä vastuullista äitiyttä" hän jatkoi. Ja kun lapsi oli "hoito"paikassa romahtanut ja vein hänet ensiapuun ja sieltä saimme kuulijoita huonon hoidon seurauksista, tää sosku kysäisi kriisipalaverissa (mikä seurasi tuota meidän lääkärikäyntiä), että "mitenkäs nyt jatko? Pitää kai harventaa kotilomia?"
Siis sossu delegoi valvontavastuun eli oman työnsä äidille.
Niin sitä pitää!
Oma kokemukseni on sellainen, että kun tapahtuneet lapsen pahoinpitelyt laitoksessa varmistuivat, niin laitoksen johto siirsi vastuun minulle, että MINUN on saatava muuttumaan lasta pahoinpidelleen ja muutenkin kaltoinkohdelleen hoitajan käytös!
Niin uskomatonta tumpulointia ja oman vastuun karttamista on vaikea edes kuvitella.
Ensin lapsi voidaan huostaanottaa miten laittomasti tahansa, siirretään tuollaisiin paikkoihin, vanhemmat yritetään pitää niin kaukana kuin suinkin ja sitten kun ongelmia ilmenee, sekä laitos että sossu ovat kilvan siirtämässä jopa sijaishuollon valvontavastuun vanhemmille!
Ja kun lapsi voi sijaishuollossa huonosti, pitää sossun mielestä vähentää kotilomia!
Voi jukolauta! Meillä sentään sossu kotiutti lapsen kun sai vihdoin tavata lapsen ja selvisi, miten asiat sijaishuollossa olivat. Mutta siihen asti laitos oli aina vain syyttänyt minua kaikesta lapsen pahasta olosta, VANHEMPIEN SYYTTELYLLÄ yritetään peitellä kaikkia mahdollisia rikoksia, mitä lastensuojelussa ilmene lapsia kohtaan.
Sehän nyt on maan tapa, että kaikkea lasten huonovointisuuta sijaishuollossa pidetään vanhempien syynä.
Syyttely menee pahimmillaan niin pitkälle, että kun lapsen vointi romahtaa sijaishuollossa sekin on vanhempien syytä.
Ja kun lapsi joutuu sijaishuollossa kaltoinkohdelluksi, sossu miettii, pitääkö kotilomia vähentää!
Hyviä esimerkkejä siitä, miten mielivaltaista lasten ja vanhempien kohtelu systeemin sisällä on.
Valitin sossulaan intensiivihoidon järjettömästä toimintavasta kohdella lapsia, mutta tulos oli se, että sossut totesivat, ettei ole mitään aihetta valittaa. He olivat tarkastuskäynnin jälkeen todenneet, ettei ole mitään syytä valitteluun! Jälleen kerran mitätöitiin vanhempien huolenaihe lastensa kohtelusta.
Sain sossulasta kuitenkin tietoa mihin seuraavaksi valittaa, eli aluehallintovirastoon. Asia on viety eteenpäin!
Enpä ole ikinä kuullut tollasesta putiikista. Tämä on Byrå Kratian luvattu maa:O
Eihän meilläkään lastenkodin tarkastuskäynnillä sossu olisi nähnyt mitään valittamisen aihetta ko. paikassa.
Mutta onneksi perhetyöntekijä oli mukana, jolle lapsi uskalsi kertoa kaiken.
Siihen loppui se huostaanotto, lapsi pääsi kotiin, joka sekin kertoo jo jotain huostaanoton tarpeellisuudesta, oliko sitä todellisuudessa vai ei.
Jokaisen lapsista välittävän aikuisen pitäisi huolestua näistä tapauksista, kun niin HARVINAINEN ilmiö pääsee tapahtumaan, että sossu on tarkastuskäynnillä jossain sijaishuollon paikassa, niin lapsi EI USKALTANUT kertoa hänelle oloistaan, niin peloteltu hän oli henkilökunnan taholta.
"Perhekodissa töissä henkilö, jolla syyte lapseen kohdistuvasta haureudesta. Samassa paikassa toiminut valepsykologi. Perhekodista tehty lukuisia kanteluita, mutta ketään ei kiinnosta. "
Ei ole ainoa laatuaan, viimeisen 10 vuoden sisällä näitä tapauksia on lukemattomia, joissa joko laitoksen omistajalle tai jollekin henkilökunnasta on tullut TUOMIO lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, eivätkä tuomioilta ole välttyneet sijaisvanhemmatkaan.
Ikävin puoli tässä kaikessa on se, että lasten kertomuksia uskotaan vasta heidän aikuistuttuaan, joten uhreja on yleensä jo suuri määrä.
Ja esim. Perhehoitoliitto on taistellut jo vuosien ajan sen puolesta, että näistä ikävistä paljastuksissa ei saa kertoa julkisuudessa, että "hyvin sijaisperheiden maine ei kärsisi." Kas kun tuossa sentään puhutaan sijaishuollon edusta, koska aina muulloin laittomuuksien peittelyä perustellaan lasten edulla.
MLL : Lapset ja nuoret eivät tule aina kuulluksi ammattiauttajien vastaanotolla.
Yllättävän usein MLL;n tukipuhelimeen tulleesta 42.000 soittajalla on ollut ongelmia ammattiauttajien vastaanotolla, jossa lapset ja nuoret kokevat etteivät tule kuulluksi. Lasten oikeudet eivät toteudu..
Tänään aamuna uutisoitiin sikatiloilla paljastuneista eläinten kaltoinkohtelusta.
Milloinka lastensuojelusta saadaan yhtä paljon julkisuutta?
MLL tiedote: Lasten oikeudet eivät toteudu.
http://www.mll.fi/ajankohtaista/tiedotteet_ja_uutiset/?x41088=14523454
----
Onko kysymyksessä vallankäyttö ja välinpitämättömyys?
TEHY: VÄITÖS 15.11.2011.
Kunnat eivät arvioi päätöstensä vaikutusta ihmisten hyvinvointiin.
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/uutinen?id=27440
---
Ansiokas ketju, joka pitäisi lähettää kaikille ministereille ja kansanedustajille.
Vai onko jo lähetetty?
Hyvä, että tätäkin loistavaa totuutta sisältävää tietoa on toimitettu myös eteenpäin päättäjille :)
On kyse TODELLA lasten todellisesta edusta, eikä mistään salaillusta valhe-edusta, kuten lasten"suojelusta" puhuttaessa aivan liian usein on.