Tuli mieleen "hauska" juttu. Itse olen pakko-oireinen ja pelkään älyttömästi kaikkia katastrofeja, jotka voisivat viedä henkeni. Välttelen monia asioita (säilykkeet, lentäminen, laivallamatkustaminen, muualla yöpyminen), jotta eläisin mahdollisimman pitkään. Samaa aikaa olen kuitenkin todella ahdistunut ja masentunut ja toivoinkin miltei päivittäin kuolevani. Esim. olen auton kyydissä ja ajattelen, että "ajaisipa tuo vastaantuleva päälleni."
Samana päivänä kuitenkin tarkastelen kaikkia mahdollisia katastrofin aiheuttajia uudelleen ja uudelleen. Aikamoinen ristiriita..
Muutama päivä sitten tajusinkin, että masentuneena elämäni on tavallaan keveämpää. Nyt en pelkää läheskään niin paljon jonkun oireen saatuani kuolevani, kuin mitä pelksäin terveenä. Nyt ajattelen aina, että "mitä sitten, jos kuolen". Tavallaan pelko vähenee, kun masennus pahenee.. Aika outoa... Joskus ajattelen, että haluanko edes parantua masennuksestani? On paljon helpompaa, kun ei tarvitse koko ajan pelätä kuolevansa..
Onko muilla samanlaisia ristiriitoja?
Samana päivänä kuitenkin tarkastelen kaikkia mahdollisia katastrofin aiheuttajia uudelleen ja uudelleen. Aikamoinen ristiriita..
Muutama päivä sitten tajusinkin, että masentuneena elämäni on tavallaan keveämpää. Nyt en pelkää läheskään niin paljon jonkun oireen saatuani kuolevani, kuin mitä pelksäin terveenä. Nyt ajattelen aina, että "mitä sitten, jos kuolen". Tavallaan pelko vähenee, kun masennus pahenee.. Aika outoa... Joskus ajattelen, että haluanko edes parantua masennuksestani? On paljon helpompaa, kun ei tarvitse koko ajan pelätä kuolevansa..
Onko muilla samanlaisia ristiriitoja?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.