Koska kasvatuksessa alettiin puhumaan rajoista kurin sijaan? Minulla kesti pitkään ennen kuin tajusin, mitä rajat edes tarkoittavat.
Kuinka teitä peloteltiin lapsena, jotta pysyisitte ruodussa? Itse muistan seuraavanlaisia uhkauksia:
Jumala rankaisee!
Se on syntiä!
Näkki vie!
Kuinka teitä peloteltiin lapsena, jotta pysyisitte ruodussa? Itse muistan seuraavanlaisia uhkauksia:
Jumala rankaisee!
Se on syntiä!
Näkki vie!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä se kuri sitten mielestäsi oli ellei rajojen asettamista?
Minusta itsetarkoituksellinen väkivalta, henkinen tai fyysinen, on väkivaltaa, ei kuria.
Mistä tuo itsetarkoituksellinen väkivalta nyt tähän tuli?
Kuri on sitä, ettei jousteta. Rajat ovat sitä, että niistä voi neuvotella.
Ehkä et sitten vieläkään ole tajunnut mitä rajat tarkoittavat...
Selitä, jos tajuat itsekään ja selitä samalla tuo itsetarkoituksellinen väkivalta.
Onko sinulla puolukkapäivät?
Voiko sinusta todella kaikista rajoihin liittyvistä asioista neuvotella? Minusta ei, esimerkiksi sellaisen, mikä aina ja poikkeuksetta vahingoittaa joko lasta itseään tai jotakuta toista, pitää olla yksiselitteisesti kielletty, kuten vaikkapa toisen ihmisen lyöminen tai vaikkapa käden laittaminen kuumalle levylle.
Minusta nykyisin neuvotellaan lasten kanssa liikaakin, ikään kuin he olisivat aikuisten kanssa tasavertaisia. Eivät he ole, aikuisten tehtävä on huolehtia lapsen elämän turvallisuudesta, ja se turvallisuus tulee juuri siitä, että ei anneta tehdä sellaista, mikä on vahingoksi.
Ei nelivuotias ole kypsä päättämään, mitä hänelle tarjotaan päivälliseksi tai minkälaiset vaatteet laitetaan päälle silloin, kun ulkona on 30 astetta pakkasta. Aivan liian usein kuulee kaupassa vanhempien kysyvän melko pieniltäkin lapsilta "mitäs sinä tänään haluaisit syödä?".
50-luvulla ruumiillinen kuritus oli luonnollista ja hyväksyttyä. Minä sain vilkkaana lapsena usein selkääni, koska tein sellaista, mikä oli kielletty ja sitten sattui kaikenlaisia vahinkoja. Olin kuitenkin enimmäkseen hyvin tottelevainen, ei siihen aikaan ollut tapana kyseenalaistaa vanhempien päätöksiä.
Jos raja asetetaan, sitä ei ylitetä.
Jos vingut vielä sen asettamisen jälkeen miten sen voisi ylittää, olet kuriton.
Itsetarkoituksellinen väkivalta on 'kurittamista' ilman johdonmukaisuutta, siis esimerkiksi ilman selviä, yksiselitteisiä rajoja.
Vai näkki :))) Mietin ensin että millä vuosisadalla noilla uhattin, ja sitten muistelin omat:
Jesus itkee jos pudotat leivän lattialle!
Taivaan herran kirjaan tulee sun kohdalle musta läikkä!
Jos tiput puusta, saat selkääsi!
Lopeta tuo, tai annan sellaisen tillikan että saat toisen seinästä!
Ja se haiseva tiskirätti! Isoäidillä oli se ojossa aina kun tultiin sisälle, siihen sylkäistiin ja naama pestiin jos oltiin likaisia.
t. Isoäidin ja isoisoäidin tyttö
ps. Ei muuten uskois noista herjoista, mutta en ole ikinä saanut selkääni.
Minua ei koskaan uhkailtu millään. Kaipa olin helppo lapsi, ja sain soveliasta esimerkkiä läheisiltäni.
Edelleen olen sitä mieltä, että sitä pienet perässä, mitä isommat edellä.
Turha odottaa kunnioitusta, jos itse vahempi ei kunnioita vaikkapa koulua, vaan jatkuvalla aliarvioimisella saa lapsensa tuntemaan samoin.
Samoin asenne, etteihän meidän lapset, vaan muiden mukulat. :/
Kuri ja rajat mielestäni ovat hyvin lähellä toisiaan. Käyttäytymistä sääntelevät säännöt, mitä saa/ei saa tehdä.
Äitini oli lempeä kasvattaja. En muista, että hän olisi koskaan edes korottanut ääntään.
isä oli tiukempi. Mieleeni muistuu eräs tapaus. Olisinko ollut jotain 10-vuotias. Kiroilin ja isä sattui sen kuulemaan. Hän ei hyväksynyt lastensa kiroilemista, vaikka itse kiroili kuin merimies. "Jos vielä kerran kuulen sinun kiroilevan, ripustan sinut korvistasi puuhun roikkumaan." Pienet, somat korvat on edelleen. :)