Moi!
Vuodesta 2002 alkaen olen sairastanut sos.fobiaa/paniikkikohtauksia, aloitin cipralex 20mg ja olo kyllä helpotti ja sain itseni liikkeelle ihmisten ilmoille. Pitkään aikaan ei ollut mitään isompaa ongelmaa sairauden takia, mutta nyt on taas alkanut oireilemaan pahasti, liekkö stressi, työttömyys, rahahuolet tehneet tehtävänsä ja nyt en millään haluaisi lähteä minnekään, varsinkaan mihinkään tapaamisiin yms. sosiaalisiin tilanteihin. Olo on kamala kn joutuu taas miettimään kaikkea. Sain Alprox 0,25mg lääkäriltä. Olen sitä kokeillut, mutta en tiedä onko nyt siitä mitään apua kun tulee se väsymys ja se taas tekee vastareaktiona sen paniikin, että nyt ne huomaa että olen jtn ottanut.... Kauheaa!!! Sitten olen huomannut, että muutaman tunnin kuluttua Alproxin ottamisesta alkaa päätä särkeä.
Mikä voisi olla oikea lääke "tarvittaessa" otettavaksi? Muu kuin tuollainen mikä väsyttää?
Monesti olen miettinyt miksi minulle on tämä tullut ja en ole syytä keksinyt mikä sai paniikkihäiriön syntymään/sos.fobian jonka jälkeen automaattisesti alan pelätä tilanteita ja välttämään niitä, mutta mieleeni tuli ykskaks, että lapsena saatoin nukkumaanmennessä alkaa miettimään kuolemaa ja mietin sitä mielessäni niin kauan aina että nousin sängystä hengästyneenä ja hoin, en halua kuolla!!! Hatarat muistot lapsuudesta. Eli kärsinkö jo silloin??? Ja tämä kuoleman ajatteleminen johtunee siitä, että isäni kuoli kun olin pieni. Onko kaikki alkanut siitä ja että 2002 koulussa ollessani luokan edessä esseetä pitämässä sain paniikkikohtauksen "ensimmäistä" kertaa ja sen jälkeen elämä ei ollut enää normaalia. Nyt pelkään erilaisia sos.tilanteita ja haluaisin tiedustella mikä lääke olisi hyvä jonka voisi ottaa ennen ko. tilannetta?
Kiitos paljon jo etukäteen jos joku haluaisi kommentoida/kertoa omasta kokemuksesta!
Koetetaan nauttia elämästä vaikka se vaikealta välillä tuntuu...
Vuodesta 2002 alkaen olen sairastanut sos.fobiaa/paniikkikohtauksia, aloitin cipralex 20mg ja olo kyllä helpotti ja sain itseni liikkeelle ihmisten ilmoille. Pitkään aikaan ei ollut mitään isompaa ongelmaa sairauden takia, mutta nyt on taas alkanut oireilemaan pahasti, liekkö stressi, työttömyys, rahahuolet tehneet tehtävänsä ja nyt en millään haluaisi lähteä minnekään, varsinkaan mihinkään tapaamisiin yms. sosiaalisiin tilanteihin. Olo on kamala kn joutuu taas miettimään kaikkea. Sain Alprox 0,25mg lääkäriltä. Olen sitä kokeillut, mutta en tiedä onko nyt siitä mitään apua kun tulee se väsymys ja se taas tekee vastareaktiona sen paniikin, että nyt ne huomaa että olen jtn ottanut.... Kauheaa!!! Sitten olen huomannut, että muutaman tunnin kuluttua Alproxin ottamisesta alkaa päätä särkeä.
Mikä voisi olla oikea lääke "tarvittaessa" otettavaksi? Muu kuin tuollainen mikä väsyttää?
Monesti olen miettinyt miksi minulle on tämä tullut ja en ole syytä keksinyt mikä sai paniikkihäiriön syntymään/sos.fobian jonka jälkeen automaattisesti alan pelätä tilanteita ja välttämään niitä, mutta mieleeni tuli ykskaks, että lapsena saatoin nukkumaanmennessä alkaa miettimään kuolemaa ja mietin sitä mielessäni niin kauan aina että nousin sängystä hengästyneenä ja hoin, en halua kuolla!!! Hatarat muistot lapsuudesta. Eli kärsinkö jo silloin??? Ja tämä kuoleman ajatteleminen johtunee siitä, että isäni kuoli kun olin pieni. Onko kaikki alkanut siitä ja että 2002 koulussa ollessani luokan edessä esseetä pitämässä sain paniikkikohtauksen "ensimmäistä" kertaa ja sen jälkeen elämä ei ollut enää normaalia. Nyt pelkään erilaisia sos.tilanteita ja haluaisin tiedustella mikä lääke olisi hyvä jonka voisi ottaa ennen ko. tilannetta?
Kiitos paljon jo etukäteen jos joku haluaisi kommentoida/kertoa omasta kokemuksesta!
Koetetaan nauttia elämästä vaikka se vaikealta välillä tuntuu...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lääkkeistä on paha sanoa että mikä toimii kenelläkin. Itse tuli muutamaa kokeiltua ennen kun oma löytyi. Kiinnostaisi kuitenkin tietää että käytkö minkäänlaisessa terapiassa sos tilanteiden pelkoon? Vai sillon tällöin lääkärillä hakemassa uutta reseptiä.
Itsellänin sos tilanteiden pelkoon pelkkä asioista puhuminen ja sitä kautta asioiden ymmärtäminen auttoi jo niin paljon. Nyt jos mietin siitä huonoimmasta ajasta tähän hetkeen tapahtunutta muutosta niin veikkaisin että varmaan 70% on pelkän asioista keskustelun ansiota ja loppu 30% sitten lääkkeen mikä teki olon helpommaksi. Lääkkeenä on siis venlafaksiini ja kohta pari vuotta käynyt psykiatrilla.