Päällimmäinen tunne on ahdistus

Kärsivällisyydellä.Älä ainakaan siirrä omaa ahdistustasi vielä puolituntemattomaan mieheen.

Pidä itsesi muuten aktiivisena ei tarvitse yhteen mieheen jäädä roikkumaan ja voit itsekin paremmin

Kerro sille miehelle siitä, vaikka lounaalla. Se lipeää jos se ei sitä ymmärrä, se kertoo jotain muuta myös. Oletko kirjoittanut kaikille noi lle miehille täällä, toivottavasti et.

Yleensähän sanotaan, että huonojen kokemusten aiheuttama sattumisen pelko ilmenee kahdella tavalla. Joko se ilmenee niin, että aivan tietoisesti pelkää sattumista ja ahdistuu tilanteista. Tai sitten se ilmenee sitä kautta, että tiedostamattaan tuntee sellaisen tilanteen turvallisemmaksi, jossa itsellä ei ole mitään. Elämä on tyhjää eikä ole mitään menetettävää. Onnellisuus alkaa pelottaa sen vuoksi, että olisikin jotain menetettävää ja sattumisen pelko nostaa päätään. Juuri tämän vuoksi ahdistus kasvaa tunteiden kasvamisen myötä, koska turvallinen tyhjyys on poistumassa.

Tyhjä elämä ei silti näytä olevan sitä, mitä oikeasti haluat. Näytät tiedostavan kyllä tunteitasi. En osaa sanoa muuta kuin että ahdistukseen totuttaa sen sietäminen hiljalleen. Ehkä voisit yrittää muistaa ajatella muitakin asioita, esim. harrastuksia, jotta ajatukset eivät jatkuvasti pyöri ahdistuksen ympärillä. Tapailette hiljalleen, niin sinun ei tarvitse tuntea ahdistusta ikinä koko päivää, vaan voit ajatella muitakin asioita ja siitä olisi hyvä pitää kiinni, jotta ahdistus ei vie liikaa energiaa. Olisi myös hyvä tiedostaa, että samaan aikaan tarvitset sitä miestä paljon, mutta toisaalta rauhallisesti ottaminen olisi sen ahdistuksen kannalta ehkä hyväksi. Koska totuttelua tunteisiinsahan se on. Jos etenette liian nopeasti, niin et ehdi tottua jokaiseen vaiheeseen ja saamaan oloa vähän paremmaksi. Vaiheittainen eteneminen voisi siis olla myös ihan hyvä.

Uskon, että nuo ongelmat ovat ihan ratkaistavissa olevia ja pääsette kyllä sinne parisuhteeseen asti, jos todella haluatte.

Sun ongelma on aika selvä;
"Ongelma mikä nykyään vaivaa pahasti on, että mieheni petti minua ja ero tapahtui hyvin riitaisissa merkeissä, jonka seurauksena muutuin kaiketi omalla tavalla kyyniseksi..."

Ette ole selvittäneet asioitanne selvästikkään exäsi kanssa etkä sä ole käsitellyt omia tunteitasi myöskään mitä edellinen suhde ja ero aiheuttu. Se on syy. Olet tukahduttanut pettymyksesi ja tunteesi niitä käsittelemättä ja yrittänyt väkisin mennä eteenpäin mistä itsekin huomasit ettei se onnistunut kertomasi mukaan.
Eikä sun eteenpäin meno onnistu tämän uudenkaan kanssa ennenku käsittelet vanhat asiasi, tunteesi ja selvität edellisen suhteesi.
Niin se vaan on. Ei ole oikotietä.
Sitten kun vanhat on käsitelty sun pitää vaan yrittää luottaa toiseen ihmiseen jos sulla on tunteita häntä kohtaan sillä suhteen aloitukseen sisältyy aina riskejä ne on vaan hyväksyttävä, koska ei tunne toista. Ei tunteita pidä pelätä eikä piilotella ne pitää aina ilmaista negatiiviset sekä positiiviset ja oikeisiin osoitteisiin vielä.
Kyllä se siitä.
Avoimuus ja kommunikaatio ja tunteiden ilmaiseminen on avain sanoja.
Menneisyys laahaa aina mukana niin kauan kun käsittelet sen sekin on varma.
Ei itseään pääse karkuun.

se pitää vielä lisätä että kun on selvittänyt menneisyytensä ja no sinut itsensä kanssa, eli hyvä omatunto on eteenpäin meno helpompaa.
silloin sä tunnet että ansaitset rakkautta ja siksi osaat vastaanottaa sitä kun sun reseptorit toimivat eivätkä taistele vastaan.
nää on ihan simppeleitä juttuja lopulta, pitää olla vain aina rehellinen itselleen omista tunteistaan niin löytää oikean tien ja vastauksen aivan varmasti.

Kiitos taas vastauksista, kumpaisenkin vastaukset pisti ajattelemaan.

Tapailette hiljalleen, niin sinun ei tarvitse tuntea ahdistusta ikinä koko päivää, vaan voit ajatella muitakin asioita ja siitä olisi hyvä pitää kiinni, jotta ahdistus ei vie liikaa energiaa. Olisi

Tuota kohtaa jäin varsinkin miettimään, niinkuin jo tossa aiemmin sanoin niin mulla on tapana ahdistua niin paljon näistä tilanteista että en osaa oikein muuta ajatella kun sitä ahdistuksen määrää ja ihmetellä sitten sitä.. noista fiiliksistä juuri pitäisi osata jotenkin edetä eteenpäin.

"Ette ole selvittäneet asioitanne selvästikkään exäsi kanssa etkä sä ole käsitellyt omia tunteitasi myöskään mitä edellinen suhde ja ero aiheuttu. Se on syy. Olet tukahduttanut pettymyksesi ja tunteesi niitä käsittelemättä ja yrittänyt väkisin mennä eteenpäin mistä itsekin huomasit ettei se onnistunut kertomasi mukaan"

Ymmärrän tämän näkemyksen täysin ja myönnän että kirjoituksestani saa vahvasti sen kuvan, mutta tästä ei ole kuitenkaan kyse.. en ole asioita kieltänyt millään muotoa tai jättänyt niitä selvittämättä. Kaikki on kunnossa exän kanssa, tottakai jos asiaa lähden syvällisemmin miettimään saattaisi iskeä harmi siitä miten asiat meni, mutta ei sen takia että tahtoisin enää häntä takaisin tai tilanteessa olisi jotain epäselvää, se on vain elämää ja välillä tilanteet menee juurikin noin.. en kanna kaunaa enää exääni kohtaa mistään.

Itsetunnossani ei ole mitään vikaa.. omaan ns. normaalin itsetunnon, tiedän vahvuuteni ja heikkouteni enkä anna kohdella itseäni huonosti tms..
En siltikään tosiaan tällä toiminnallani tarkoita että olisin mikään miestennielijä tai vastaavaa, nimenomaan sen takia etten anna tilanteiden koskaan kehittyä pitemmälle ja nyt kun niin on selkeästi käynyt osa minusta sanoo ettei näin olisi saanut tapahtua (se ahdistuneempi osa) ja toinen osa on ihan onnensa kukkuloilla.

Toinen minkä olen huomannut, on että niin kauan kuin olen miehen seurassa, viihdyn täysin enkä epäile yhtään jatkomme kannalta tilanteita ja heti kun ehdin pari päivää olemaan itsekseni iskee ahdistus ehdottomasti pahimpana, eikä johdu siitä että epäilisin hänen mitään pettävän tai pelaavan, en pelkää niitä fiiliksiä. Olen kuitenkin luonteeltani luottavainen, jos luottamukseni rikkoo se no mennyttä, mutta niin kauan kuin syytä ei ole epäillä, luotan kyllä toiseen henkilöön 110%:sti