Olen sisareni kanssa äitimme jälkeen ainoat periät, äitimme kuoli Ruotsissa 1,5v sitten,perunkirja tehtiin ajallaan, mutta minä Suomessa asuva tytär sain sen vasta vuoden myöhässä.Huomasin että sisareni oli myös ottanut perunlirjaan olevan hänen ja äitimme yhteisen metsäpalstan, tosi pienen,hieman yli 4ha, Sisarellani on 4.5osaa ja äidillämme 1.5osaa, johon minä nyt olen tarttunut.kuoleman käydessä. Sisareni raivostui kun kysyin että miksi et ole myös teidän Avoimen metsäyhtyen pankkitiliä tuonut perunkirjaan, ja tilannetta siitä päivästä kun äitimme kuoli. Ja siitäkö sitten sai kuulla kunniani,minun ei kuulu asiaa tonkia?? Hän päättää mitä asialle, eli metsätilkulle tehdään, ja käski mun pysyä kokonaan pois asiasta. Kysynkin, miten saan tietää tästä metsäpalstasta, pankkiyhteydestä, ja mitä on tapahtunut tämän 1.5vuoden aikana kun minulle ei lähetetty perunkirjaa pyynnöistäni huolimatta. Pystyn todistamaan että olen kuolleeni Äitini tytär, ja osa joka häneltä jäi, kuuluu nyt minulle, ja olen osakas tässä kuolinpesässä. Mistä aloitan, ja miten?? Ystävällisesti auttakaa joka tuntee millä tavalla toimisin?
MISTÄ VALTUUDET
maan hiljainen
7213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kannattaisiko ottaa lakimies avuksi, voisi hillitä sisarenkin käytöstä.
Kun äitinne on ilmeisesti asunut viimeiset vuotensa Ruotsissa, niin oliko se perittävä omaisuus myös siellä, maapalstoineen kaikkineen?
Äitini oli asunutRuorsissa vuodesta 1969, oli sekä suomen että ruotsin kansalainen.Metsäpalsta sijaitsee Suomessa, ja oli äitini ja sisareni omistuksessa, sillä olemme sisarpuolia, ja tässä tapauksessa astun äitini perintöön kiinni nyt kuoleman kautta.Olin hyvin hämmästynyt että sisareni yleensä toi metsäpalstan Ruotsin peruunkirjoitukseen, hän oli minulle maininnut aiemmin että se ei kuulu Ruotsiin, mutta unohti siitä huolimatta tuoda pankkiyhteydet!Tämä asia on mielestäni "haissut" koko 30v. jolloin se on ollut edem. henkilöiden omistuksessa, sillä sain jo 32v. sitten valtakirjan Äidiltäni edustaa häntä kaikissa perikunnan asioissa, sisareni on jopa todistanut asiakirjan oikeaksi, ja siitä huolimatta en ole koskaan saanut mitään tietoa tästä metsäpalstasta tai siitä kun sitä 2000luvun alkupuolella on myyty, ja rahoja ei koskaan Äitini tilille tullut, sanoinkin siitä sisarelleni,rahat eivät ole sinun, eivätkä minun, ne ovat Äidin, missä ne ovat? Äidillä oli viimeiset 12v. edunvalvoja, eikä hänen mukaansa mitään metsä-rahaa ole tullut Äitini tilille koskaan.Jostai minun mielestä pitåisi saada tietoja tämän metsäpalstan kohtalosta, ja pankki-tilistä!En tiedä onnistuuko se minulta jos menen oltettuun pankkiin äitini kuolintodistuksella, perunkirjalla ja omalla virkatodistuksella että tosistan kuka olen?Se kuolintodistus on edelleen ruotsissa, sitä ei ole edes vielä lähetetty Väestörekisteri keskukseen Suomeen,lukuisista kehoituksistani huolimatta.
Suomessa olevan metsäpalsan kohtalon saa selville sijaintikunnan maanmittaustoimistosta. Noista perikunnan asioista käänny lähimmän oikeusaputoimiston puoleen, osaavat sieltä neuvoa paremmin jatkoa.
Voi hyväntähden ota äkkiä yhteys lakimieheen, äläkä haaskaa aikaasi täällä!!!
Niinpä, täällä vai naapurimaassa?
Maassa missä kuolinpesä sijaitsee.
Kaikki pesään liittyvät erimielisyydet ratkaistaan siinä paikakunnassa (sen kunnan käräjäoikeudessa) jossa oli vainajan viimeinen virallinen asuinpaikka.
Eli siinä valossa sen maan lakia hyvin tunteva asianajaja on paljon parempi kuin jokun muun valtion asianajaja.
Mitä tulee noihin metsäpalstoihin niin maanmittaustoimistosta saa lainhuutotodistuksen josta käy ilmi kuka metsät omistaa ja hakuammunnalla metsäyhtiöille kysely ovatko ostaneet puuta kyseisistä metsäpalstoilta.
Sama pätee pankkitilejä, hakuammunta kaikkiin mahdollisiin pankkeihin perukirjan kopion kera ja kyllä sieltä vastaus tulee onko pankkitiliä olemassa.
Näin minäkin jouduin toimimaan.
Samalla kannattaa kysellä myös vakuutusyhtiöt läpi jospa sieltäkin tärppäisi.