Jokainen kerta kun käännyt toisen puoleen, työntää se meitä entistä uemmaksi, kohta olemme liian kaukana, tavoittamattomissa.
surullista
mutta totta
3215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minusta on tuntunut samalta oman ikävän kohteeni kanssa. Vahva yhteys, side joka joskus tuntui niin voimakkaan todelliselta, että siihen pystyi koskemaan kädellä, on nykyään hapertumassa muistoksi. Tunteet kuten ikävä, kaipaus, hyvä tahto ja rakkaus vain säilyvät.
Olen nyttemmin pohtinut, että pitäisikö vain lähestyä häntä ilman mitään taustalla piilevää päämäärää yhteisestä tulevaisuudesta ja autuaaksi tekevästä rakkaudesta... iloita vaan siitä mitä ikinä tulee olemaan.
Ehkä ratkaisevaa se että tunteet kuten hyvä tahto ja rakkaus ovat säilyneet, jos olisi paha tahto, niin asia olisi silloin toisin. Kun kumpikin tahtoo ja on aina tahtonut toiselle hyvää, silloin kannattaa yrittää. Muussa tapauksessa EI
mulla on täys oikeus tapailla muita. koska et halunut oikeeta suhdetta mun kanssa.