mielestäsi olla huonekasveja? Entä, jos on nainen eikä omista edes yhtä kaktusta. Mitä ajattelet sellaisesta; tuleeko mieleen, että hän on päihdeongelmainen tai jotenkin muuten vinksahtanut?
Miehillä ei niinkään odoteta olevan kotonaan kukkia.
Naisilla näyttää yksi lempikuvista noissa profiileissaan olevan puun tai pensaan kukinto. Kertooko se romanttisuudesta vai mistä?
Miehillä ei niinkään odoteta olevan kotonaan kukkia.
Naisilla näyttää yksi lempikuvista noissa profiileissaan olevan puun tai pensaan kukinto. Kertooko se romanttisuudesta vai mistä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Taas näitä:))
Olen sanonut monissa "kuuluuko tämän ikäisllä" aloituksissa, TMÄN IKÄISILLÄ EI KUULU YHTÄÄN MIKÄÄN.
Joo tuli kirjoitettua isolla, kun mun mielestä ON uskomatonta että vielä tämän ikäiset kyselee moista.
Tosin luulenkin että nämä kyssärit on nuorten kirjoittamia.
Kyllä jo tähän ikään ehtinyt oikeasti tietää että voi elää vapaasti sellaista elämää kun haluaa.
Paitsi silloin jos on huono itsetunto ja joutuu kyselemään muilta miten pitää elää.
Päihdeongelmaisilla voi olla tosi upeita viherkasveja, että toikin kysymys oli aika hassu.
Ei minunkaan mielestäni kuulu, mutta miksi sitten 99,9%:lla (oletus) naisista on kukkia ja/tai viherkasveja kotonaan? Minä en itseni lisäksi ole nähnyt yhtäkään taloutta, jossa ei viherkasveja olisi.
Lisäksi en käytä verhoja, koska minulla on sälekaihtimet. Myöskään en käytä mattoja, kuin minimaalisesti.
Tämä todistaa, että uskallan olla omaperäinen enkä elä muiden odotusten mukaisesti. Vai mitä?
Kiinnostaisi kuulla miestenkin vastauksia; onhan heilläkin omat odotuksensa naisista. Naiset taas vastaavasti saattavat odottaa, että mies hallitsee vasarahommat.
En ole allerginen, mutta minä olen askeettinen luonne. Enkä ole perehtynyt allergioihin, mutta hieman ihmettelin, kun sedälläni oli joku kymmeniä vuosia vanha höyhentyyny (saumoista pursusi harmaita höyheniä) ja hänellä on astma. Tiedän, että hän on nuuka, mutta eikö tuo ole vaarallista?
Olisinhan minä voinut ostaa hänelle paremman tyynyn, mutta hänellä on rikkaita lapsiakin puoli tusinaa ja minä olen taas köyhemmästä päästä. Tein kyllä muita palveluksia hänelle, kuten leikkasin hiuksensa.
Minä tykkään matoista ja verhoista, minulla on niitä paljon joten pystyn myös vaihtelemaan.
Se ei johdu siitä että niin kuuluisi vaan siitä että MINÄ haluan.
Minulla oli vähän aikaa sitten tilanne ettei ollut kun yksi viherkasvi , mutta olen nyt taas kerännyt niitä monta ja lisää tulee.
Ja jälleen siksi koska MINÄ tykkään niistä.
Hyvähän se on että elät niinkuin sinusta tuntuu, niinhän sitä pitääkin:))
Niin elän minäkin.
Enkä muuten piittaa siitä mitä mieltä muut ovat, muiden mieli on heidän päänsärkynsä.
Etkö pääsisi helpommalla, jos sohvatyynyjä, verhoja ja mattoja ei olisi. Kyllä sinäkin siihen tottuisit. Miksi pitää haalia turhaa työtä ja vielä maksaa siitä?
Siksi koska tykkään niistä. Ja haluan että kotini näyttää minulta eikä joltain muulta ihmiseltä.
Eivätkö ne pölise? Sitten tulee tappelu miehen kanssa, että kuka tamppaa matot ja mitenkäs täällä on niin kuiva ilma, että kukatkin kuolevat jne. Ratkin ovat loppu, kun Marimekko myy niin kalliilla...
Minä sitten kuuluun tuohon tutkimuksesi 0, 1% sillä meillä ei ole viherkasveja. Leikkokukkia on kylläkin aina maljakoissa sekä valkoisia ruusuja ja kun on saatavilla, myös tulppaaneja. Inhoan kaikenlaista mullassa myörimistä ja kukkatouhua ja se ei kiinnosta minua pätkääkään. Meillä on iso talo ja iso piha, jonne suurin piirtein joka toinen vuosi ostan uudet kukat kun entiset on kuolleet; en halua, jaksa, viitsi hoitaa kukkapenkkejä. Mutta eipä se haittaa, ei myöskään miestäni. Me teemme paljon muuta mukavaa ja käytämme aikamme sellaisiin asioihin mihin itse haluamme.
Verhot ja matot on kyllä; ne ovat minun makuista sisustamistani. Mies arvostaa sisustamistani ja kaunista kotia. VIherkasveista emme ole koskaan edes keskustelleet.
Ei ainakaan nuorilla ole kukkiin innostusta. En itsekään pahemmin kukista piitannut.
Joku kesäkukkamaapala oli kokeeksi ja kasvatus onnistui kehnosti.
Omaan asuntoon muutettua sitten hiljakseen kiinnostus kodin somistamiseen heräsi.
Orkidea on helppo, kunhan muistaa kerran viikossa juuristoa liottaa vedessä. Aamun puoleinen valo on hyvä ja vaihtuva lämpökin tekee hyvää, jos on mahdollista. Vanhassa talossa se luontuu itsestään. Yhteen tulee 15 kukkaa, toiseen 9 jne.
Onko sitten kyse laiskuudesta vai allergioista, jos ei yhtään kukkaa kodissa ole?
En muista lukeneeni yhtää tutkimusta, jossa nainen määriteltäisiin romanttisemmaksi kuin mies. En ymmärrä, miten kukat kuuluvat naiseuteen. Puutarhurien ammattikunnassa taitaa enemmistö olla edelleen miehiä ja botanisteista ylivoimainen enemmistö.
Sattumalta tiedän, että Englannissa puutarhurit ovat miehiä, mutta Suomessa asia on päinvastoin.
Mutta enhän minä nyt puutarhureista puhu vaan kodin sisustuksesta.
Minusta puutarhatyöt ovat naismaisia. Oletko sinä romantikko ja miten se ilmenee? Kuljetko neilikka napinlävessä?
Tota noin, olin puutarhafimalla töissä ja suurin osa puutarhureista oli miehiä. siis täällä suomessa
Yksi heistä tuli kerran kysymään mitä oikein jupisen aina kun istutettiin uusia kasveja.
Sanoin keskustelevani kukat hyvään kasvuun, toivotin niille hyvää kasvua jne.
Hän totesi vaan "Sinä et sitten koskaan voi olla yksinäinen :)"
Ja se on tottakin.
Itse en ole mitään kouluja käynyt mutta rakastan luontoa, jopa noissa mun pikkuisissa ruukuissani.
Sitä ei voi tietää, jos valehtelivat minulle nämä enkut.
Ai niin vielä, tulepa käymään Kotkassa niin näet miehen suunnittelemat puistot ja niitä on täällä pienellä alueella paljon. On vesipuistoa ja vaikka mitä.
Koskaan en ole nähnyt esim. miesmyyjää kukkakaupassa. Kasvihuoneissa on naisia, mansikanpoimijoina naisia, hautausmailla naiset kastelevat kukkia ja haravoivat jne. Huono palkkaus johtaa siihen, että yrittäjinä voipi olla miehiä.
Enpäs tilaakaan. Sitä paitsi saisin luonnonsuojelijat kimppuuni, kun he yrittävät säilyttää alkuperäiskasvit ja taistelevat näitä viholliskasveja vastaan.
En minäkään, mutta mitä järkeä siinä on, että yhdet istuttavat ja toiset repivät niitä pois?
No joo :)
Kukkakaupan myyjän koulutus on floristi, ei puutarhuri ja kyllä sitäkin voi mies tehdä. Tosin kukkakaupassa olen minäkin hetken ollut ilman mitään koulutusta
Mutta koska puutarhurin työ on paljon rankempaa niin luulen että miehet mieluummin menee puutarhurin alalle.
Se työ kestää jo lumen vielä maassa ollessa ja siinä saa kiipeillä puissa ja tehdä paljon kovempaa työtä.
Hautausmailla löytyy kyllä puutarhureissa miehiä, tosin sen työn sillä tekevät usein kouluttamattomat.
Ei siihen nurmen ajamiseen ja kukkien kasteluun tarvi koulututsta, siellä olen ollut.
Ja kasvihuone, sellainen kun Ansari joka on aika suuri ellei suurimpia. Jossa myös olen ollut. Sielläkin oli monta miespuutarhuria.
Joten kaikkialla olen hieman päässyt pintaa koskettlemaan ja joka paikassa on ollut niin mies kuin naispuutarhureita.
Eikä nämä miehet ole olleet mitenkään naismaisia, päinvastoin :))
Nyt lähden kirjastoon kun tämä mun kone hakee verkkoja taas jatkuvasti.
Hyvää päivänjatkoa sinulle :))
Niin noista profiilikuvista ja kukista. Se kertoo mielestäni tässä 50 iässä vain terveestä itsekritiikistä, ei niinkään romanttisuudesta.
Kuuluuko, kuu luuko? Mitä kuuluu, ja kelle. Minulle yleensä ääniä.
Olohuoneemme on aika sademetsä, ihania, isoja viherkasveja.
Paljon kuuluu flooraani, sohvaperunaa en viljele.
Naisilla kukkia, miehillä tuskin mitään.