Haluaisin kuulla mietteitä askarruttavaan asiaan. Itsekin olemme mieheni kanssa kärsineet lapsettomuudesta lähes 3 vuoden ajan. Nyt vihdoin toinen IVF hoito onnistui ja olemme onnellisesti raskaana. Olemme onnemme kukkuloilla. Mutta nyt minulla onkin hankaluuksia kertoa ilouutisesta ystävättärelleni, joka myöskin kärsii lapsettomuudesta miehensä kanssa. Heidän lapsettomuuttaan on kestänyt reilun viiden vuoden ajan. Vastikään he saivat ensimmäisen plussan, mutta raskaus keskeytyi heti alkuunsa.
Haluaisin kuulla ajatuksia, kuinka kertoa tästä omasta onnesta nyt ystävälle? Tuntuu oudolta, että olen itse ollut samassa tilanteessa vuosia, mutta nyt en osaa kuitenkaan asettua toisen asemaan tässä asiassa. Tiedän, että ystäväni ottaa raskausuutiset aina hyvin raskaasti ja on erityisen kateellinen ihmisille, jotka raskautuvat. Se asia vaikeuttaa kertomistaan koko ajan enemmän. En haluisi viivytellä myöskään asian kertomisen kanssa, koska olemme jakaneet kaiken lapsettomuuden matkallamme, mutta nyt olen laittanut jarrut päälle. Koska en tiedä mitä tehdä ja miten?
Haluaisin kuulla ajatuksia, kuinka kertoa tästä omasta onnesta nyt ystävälle? Tuntuu oudolta, että olen itse ollut samassa tilanteessa vuosia, mutta nyt en osaa kuitenkaan asettua toisen asemaan tässä asiassa. Tiedän, että ystäväni ottaa raskausuutiset aina hyvin raskaasti ja on erityisen kateellinen ihmisille, jotka raskautuvat. Se asia vaikeuttaa kertomistaan koko ajan enemmän. En haluisi viivytellä myöskään asian kertomisen kanssa, koska olemme jakaneet kaiken lapsettomuuden matkallamme, mutta nyt olen laittanut jarrut päälle. Koska en tiedä mitä tehdä ja miten?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moi. Ei siinä kai auta kun kertoa. Luulisi että ystävä ymmärtää ja on iloinen puolestanne mikäli tietää taustastanne ja hoidoista. Tekstiviestilläkin voi hyvin kertoa, se ei ehkä ole niin yhtäkkinen tieto ja kaverikin voi sulatella asiaa rauhassa ennenkuin vastaa. Voit myös sanoa tai kirjoittaa että tiedät tämän asian olevan hänelle hankala ja sinua jännittää kertoa. Ymmärrän toisaalta hänen tunteitaan mutta tosiaan jos tietää teilläkin olleen vaikeuksia niin luulisi ottavan asian ihan hyvin. Ja toisaalta sellainen ei ole aito ystävä joka ei osaa iloita muiden puolesta. Oman lapsettomuutemme aikana tosi moni ystävä raskautui, tuntuihan se pahalta sinällään mutta en koskaan purkanut sitä ystäviini, eihän se heidän vikansa ole ettemme me onnistu, eikä heidän raskautensa ole minulta pois. Onneksi, sillä nyt kun meillä on lapsia niin olisi kurjaa jos emme olisi väleissä.
minä olen kyllä sitä mieltä että ihmisellä on oikeus suruun. voi olla ettei vaan kertakaikkiaan pysty seuraamaan sivusta toisen onnea. ei se ole minusta Epäystävällistä. ystävyyshän on kaikenlaiste tunteiden käsittelyä. iloisten ja tuskaa tuottavien. ei ystävän " tarvitse" iloita toisen puolesta?? iloisuushan pitää lähteä itsestään,itselle mukavista asioista??eikö? rehellisyyttä on kertoa omat tunteet.. minusta ainakin on reilua jos ystävä sanoo Olen pahoillani, vaatii hetken aikaa sulatella asia. ystäväkin on ihminen.
ja jos ystävyys on oikeaa,ajankanssa se taas korjaantuu ennalleen,vahvempana kuin koskaan. itse taas olen liemessä kun ihminen joka ei lapsettomuudesta/hoidoista tiedä yhtään mitään,jakaa uskomattomia neuvojaan siitä miten olisi kaikki tehtävä.
kaikenlaisia tallajia maailmaan mahtuukin..
Eniten tässä tilanteessa harmittaakin se, etten tiedä kuinka kertoa asiasta etten tekisi hänen olostaan vieläkin ankeampaan? Varsinkin kun tiedän, että ystäväni on ottanut raskausuutiset aina hyvin raskaasti. Olen useasti kuunnellut sitä itkunsekaistaraivoa, kun joku ystävän ystävistä on raskautunut. Itse olen kokenut lapsettomuuden eri tavalla (olemme kaikki erilaisia, tiedän). Olen toki ollut kateellinen, miksei meille. Mutta silti onnellinen ystävieni puolesta jotka ovat saaneet lapsen. En tiedä sitten onko syy tähän ollut se, että itse sairastan vaikeaa endometrioosia ja ystävälläni pulolestaan ei ole löydetty syytä lapsettomuuteen. Itse olen kokenut, että olen sairas ja en voi tehdä mitään lapsettomuudelleni. Vaikka nyt olenkin onnellisesti raskaana. Kiitos lääketieteen.
Sinulla on oikeus olla iloinen raskaudestasi. Saat olla onnellinen ja näyttää sen. Yhtälailla ystävälläsi on oikeus olla kateellinen asiasta. Surullinen hän ei voi olla kuin omasta puolestaan, mutta ei takuulla pysty myöskän iloitsemaan kanssasi. Hän saa surra, jos hän ei pysty jatkamaan ystävyyttänne, niin se hänelle sallittakoon.
Ihmiset ovat erilaisia, kuten sanoit.
Yritä pysyä ystävänä, kun puhutte/tapaatte, niin kysy hänen kuulumisiaan. Puhukaa helpista asioista, mistä olette ennenkin puhuneet. Kerro raskaudestasim, sen kulusta, mutta pidä mielessä ettei se ole keskustelunne pääasia. Jos ystävyytenne on pohjautunut vain yhteiseen lapsettomuuteen, eikä teillä muuten ole yhteistä, niin ystävyys tuskin jatkuu.
Onnea odotukseen!
Kiitos vastauksistanne! Pitää vaan "uskaltaa" kertoa ja ymmärtää myös häntä.
Itse lapsettomuudesta kärsineenä olen ihmetellyt tuota muiden raskauksien kateutta. Eihän ystävät ole lapsettomuutta aiheuttaneet! Minä ainakin olen vilpittömästi ollut onnellinen ystävieni raskauksista ja lapsista koska en toivoisi tätä pitkää tietä äitiyteen kenellekään :( Minulla onnistui ensimmäisen teko yllättävän nopeaa mutta toisen tekemiseen menikin sitten seitsemän vuotta. Siinä välissä parikin ystävää anteeksipyydellen ilmoitti odottavan kaksosia ja olin kyllä vilpittömästi onnellinen heidän puolestaan. Ehkä se on luonteesta kiinni mutta minä en vaan ole osannut olla kateellinen muiden helposta "lisääntymisestä". Ainoat raivontunteet tulevat siitä, kun lapsia tekevät ihmiset, jotka eivät sitten huolehdi/välitä niistä pätkääkään!