Olen perheeni kanssa käynyt Gambiassa ja olihan se reissu. En usko että lähden sinne uudestaan, ei tarvi enää kerrata. Mutta kyllä kerran kannattaa käydä. Hyvin erilainen kohde.
Pieni ja köyhä maa. Ihmisissä löytyi ihania ja vähemmän ihania, kuten kaikkialla. Luonto on kuiva ja karu ja retkikohteita ei ole juurikaan, eikä kyllä hirveesti katsomistakaan. Shoppailu isoissa basaarialueissa oli kokemus sinänsä, vaikka tuotteet oli sitä samaa krääsää. Kaupankäynti vaatii aikaa ja tinkitaitoa. Ja sitä seuraa ympärilläsi uteliaiden ja joutilaiden nuorten ja vähän vanhempienkin miesten piiri. Ei naisten. Ne on kai kotona koko ajan, jos eivät ole myymässä jotain turistitavaraa.
Syy kuitenkin tälle kirjoittelulleni on, että älkää hyvät ihmiset antako omaa puhelinnumeroanne ja kotiosoitettanne, vaikka sitä kuka ja millä syyllä ikinä pyytelee.
Meillä kävi vanhanaikaiset, kun luotimme oman hotellimme erääseen henkilökunnan jäseneen, joka joka vaiheessa meidät nähtyään tuppasi seuraamme kyselemään kuulumisia ja kertomaan omiaan ja viipyi. Aikansa sitä sieti, mutta lopulta se oli aika rankaa, kun melkein joutui piilosille, että sai olla hetken omillaan.
No hän pyysi ennen lähtöämme puhelinnumeroamme ja osoitetta syyllä, että lähettää meille paikallisia tavaroita ja vaatteita yms. ja soittaa, kun se on lähtenyt. Osoitetta emme antaneet, mutta sen hiivatin numeron annoimme - ja siitä sitten tulikin riesa, kun pääsimme kotomaahan. Puheluja tuli solkenaan ja mitä kummallisimpiin aikoihin, jopa klo 3 yöllä ja asia oli se rasittava KERJÄÄMINEN ja avustustusten pyytäminen (jota paikanpäällä Gambiassa sai yliannoksen). Rahaa pyydettiin suoraan ja lähetysohjeet seurasi. Aina oli katastrofi tulossa tms. Ei riittänyt, ettei vastannut, puheluita tuli putkenaan. Piti vaihtaa numero, että pääsi rauhaan.
Eli silmät avoinna Gambiaan mutta ei liian luottavaisesin mielin. Köyhän on pakko yrittää ja niitä yrittäjiä siellä riittää.
Gambia on äkkiä nähty, mutta kyllä se omalla tavallaan puhutteli.
Bumbstereille ystävällinen mutta tiukka No Thanks. Ne jää kävelemään perääsi ja liimautuvat seuraan kuin takiaiset. Edes lähikaupassa et ehdi käväistä, ettei joku juokse perässäsi. Mutta kyllä siitä selviää. Hotellien edessä päivystää ns. kaupunkioppaiden joukko, ja aika innokkaasti hekin turistiin tarttuvat. Käytimme muutaman kerran tällaista opasta ja kyllä heillä tietoa oli, olivat asiallisia ja nautimme näistä reissuista. Jos et heti adobtoi jotain tällaista opasta, muut kyllä yrittävät sinnikkäästi ottopojiksesi. Kerran yritimme kartata hotellin pensasaidan välistä näitä päivystäjiä, mutta helkkari, kun meidät nähtiin securityn taholta ja huudettiin takaisin. Oli mentävä portista ja sitten juostiin ja naurettiin.
Ilmasto on ihana. Asteita kyllä riittää, mutta se vilvoittava mukava tuuli tekee siitä siedettävän.
Hyvää reissua kaikille Gambiaan matkaaville.
Pieni ja köyhä maa. Ihmisissä löytyi ihania ja vähemmän ihania, kuten kaikkialla. Luonto on kuiva ja karu ja retkikohteita ei ole juurikaan, eikä kyllä hirveesti katsomistakaan. Shoppailu isoissa basaarialueissa oli kokemus sinänsä, vaikka tuotteet oli sitä samaa krääsää. Kaupankäynti vaatii aikaa ja tinkitaitoa. Ja sitä seuraa ympärilläsi uteliaiden ja joutilaiden nuorten ja vähän vanhempienkin miesten piiri. Ei naisten. Ne on kai kotona koko ajan, jos eivät ole myymässä jotain turistitavaraa.
Syy kuitenkin tälle kirjoittelulleni on, että älkää hyvät ihmiset antako omaa puhelinnumeroanne ja kotiosoitettanne, vaikka sitä kuka ja millä syyllä ikinä pyytelee.
Meillä kävi vanhanaikaiset, kun luotimme oman hotellimme erääseen henkilökunnan jäseneen, joka joka vaiheessa meidät nähtyään tuppasi seuraamme kyselemään kuulumisia ja kertomaan omiaan ja viipyi. Aikansa sitä sieti, mutta lopulta se oli aika rankaa, kun melkein joutui piilosille, että sai olla hetken omillaan.
No hän pyysi ennen lähtöämme puhelinnumeroamme ja osoitetta syyllä, että lähettää meille paikallisia tavaroita ja vaatteita yms. ja soittaa, kun se on lähtenyt. Osoitetta emme antaneet, mutta sen hiivatin numeron annoimme - ja siitä sitten tulikin riesa, kun pääsimme kotomaahan. Puheluja tuli solkenaan ja mitä kummallisimpiin aikoihin, jopa klo 3 yöllä ja asia oli se rasittava KERJÄÄMINEN ja avustustusten pyytäminen (jota paikanpäällä Gambiassa sai yliannoksen). Rahaa pyydettiin suoraan ja lähetysohjeet seurasi. Aina oli katastrofi tulossa tms. Ei riittänyt, ettei vastannut, puheluita tuli putkenaan. Piti vaihtaa numero, että pääsi rauhaan.
Eli silmät avoinna Gambiaan mutta ei liian luottavaisesin mielin. Köyhän on pakko yrittää ja niitä yrittäjiä siellä riittää.
Gambia on äkkiä nähty, mutta kyllä se omalla tavallaan puhutteli.
Bumbstereille ystävällinen mutta tiukka No Thanks. Ne jää kävelemään perääsi ja liimautuvat seuraan kuin takiaiset. Edes lähikaupassa et ehdi käväistä, ettei joku juokse perässäsi. Mutta kyllä siitä selviää. Hotellien edessä päivystää ns. kaupunkioppaiden joukko, ja aika innokkaasti hekin turistiin tarttuvat. Käytimme muutaman kerran tällaista opasta ja kyllä heillä tietoa oli, olivat asiallisia ja nautimme näistä reissuista. Jos et heti adobtoi jotain tällaista opasta, muut kyllä yrittävät sinnikkäästi ottopojiksesi. Kerran yritimme kartata hotellin pensasaidan välistä näitä päivystäjiä, mutta helkkari, kun meidät nähtiin securityn taholta ja huudettiin takaisin. Oli mentävä portista ja sitten juostiin ja naurettiin.
Ilmasto on ihana. Asteita kyllä riittää, mutta se vilvoittava mukava tuuli tekee siitä siedettävän.
Hyvää reissua kaikille Gambiaan matkaaville.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.