Hei!
Onko kenelläkään tiedossa, onko Suomessa yhdistystä tai vertaistukiryhmää yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsiville (general anxiety disorder (GAD))?
Onko kenelläkään tiedossa, onko Suomessa yhdistystä tai vertaistukiryhmää yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsiville (general anxiety disorder (GAD))?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itsekin etsin ryhmää * -52. Tajusin vasta nyt mistä on kyse huonon olon suhteen!
En ole löytänyt tällaista ryhmää mistään. Masentuneille ym. on kyllä ryhmiä.
Mistähän johtuu? Olsiiko niin, että yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on aika haasteellinen ryhmänvetäjälle? Onhan se haasteellinen terepeuteillekin, minulla esimerkiksi on tismalleen samat oireet kuin mitä minulla oli kun olin pikkulapsi.
Hei!
Facebookissa toimii ahdistuneisuushäiriö-vertaistukiryhmä!
https://www.facebook.com/groups/101233320033490/
Niinpä näyttää ja vaikka ryhmän keskustelut ovat suljettuja, niin jäsenten kuvat ja nimet näkyvät kaikille. Ei kiitos, en ole mikään ahdistuksen mannekiini, vaikka maan pitkäaikaisin kroonikko saatan ollakin. Olen muutakin kuin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
eihän noi nimet nyt näy kaikille, muutakuin jos hakee kys. ryhmää. ei se näy muille jos siihen liittyy.
No kyllä ne kuvat näkyvät vaikkei ryhmän hakisi/littyisi.
No tuskinpa kukaan normi-ihminen nyt sitä ryhmää hakemalla hakee. Ei ne muuten missään näy...
Tuo on tosiaan suora linkki ryhmän sivuille, siinä ne kyllä näkyvätkin.
Mutta tavalliset normaalit ihmiset eivät löydä tätä kys. ryhmää muutakuin Facebookin haussa, ja he nyt tuskin hakevat sieltä mitään "Ahdistuneisuushäiriö"-hakusanalla.!
Ja tuskin he tätäkään palstaa lukevat!
Tätä kyseistä ryhmää ei markkinoida missään FB:n etusivuilla joten tavallisten ihmisten on mahdotonta edes tietää ryhmän olemassaolosta.
Kun ryhmään liittyy, se ei tule Facebookissa näkyviin liittyjän kavereille.
Tervehdys kaikille GAD:sta kärsiville.
Itse olen kärsinyt tästä alle 10 vuotiaasta alkaen ja nyt
olen pian 50v.
Onneksi tämä sairaus osataan nykyään diagnosoida paremmin kuin silloin kun minä olin alaluokilla koulussa. Terapia oli nimittäin huilunsoittoa ja pianotunteja.
Ajat ovat tuosta toki parantuneet mutta vieläkin törmää joskus nuoriin lääkäreihin, jotka ovat kuin eivät koko sairaudesta olisi kuulleetkaan.
Haluan kuitenkin kertoa, että olen tähän mennessä onnistunut elämään noin 75% liekillä terveisiin nähden, ja tämä ainoastaan lääkityksen ansiosta.
Olen käyttänyt vajaa 30 vuotta eri bentsoja ja aivoni ovat tallella - en käytä niitä väärin, vaan ainoastaan terapeuttisesti ja ohjeiden mukaan.
Tämä nyt poikkesi hieman aiheesta, sillä en tiedä mitään tukiryhmiä, siis muita kuin ystävät ja perhe.
Hyvää ja onnellista elämää!
Joo, ei siihen kuole siihen ahdistushäiriöön, mutta vittumainen se on.
Itselläni ollut pikkulapsesta saakka ja nyt olen yli kuusikymppinen. Terapioista ei oireisiin hyötyä. Mistä on eniten ollut hyötyä, niin siitä, mitä olen itse tehnyt itseni eteen. En jäänyt makaamaan sängynpohjalle.
elämä olisi ollut kokolailla erilaista ilman ahdistuneisuutta, kyllä se rajoittaa. On tarvinnut vain elää niiden rajoitteiden puitteissa. Eikä turhaan käydä itsensä kanssa keskustelua tyyliin jos, jos. Siis siihen tyyliin kuin jotkut puhuvat, että jospa vain saisin lottovoiton, niin...
Hei,
miten sinä yli kuusikymppinen olet pärjännyt tuon häiriön kanssa kaikki vuosikymmenet? Oletko ollut koko ajan lääkityksellä (masennuslääkkeet ja bentsot) vai pärjännyt ilman?
Onko ahdistuksesi tasaista vai onko sillä välillä paniikkihuippuja?
Kiinnostaisi tietää enemmän, koska luulen sairastavani samaa häiriötä. Kerran se jo diagnosoitiinkin, mutta sitten oli vuosia lähes oireetonta aikaa, kunnes nyt taas on mennyt heikommin. Bentsoja en syö joka päivä, mutta kuitenkin silloin tällöin. Vuosia olen käyttänyt paroksetiinia, mutta se ei vain tunnu lievittävän ahdistusta riittävästi.
Kiitos, jos vastaat!