Tässä haluaisin vähän mielipiteitä, mikähän mahtaa olla vikana meikäläisessä.
Eli oireitani on: huono olo (pahaa tekee, mutta ei kumminkaan okseta), ahdistava tunne ja ihan kuin ei henki kulkisi kunnolla, lopuksi itkettää ilman mitään syytä. Joskus myös tullut pelko pyörtymisestä (vaikka ei pyörrytä) esim kerran tuli kaupassa ja kerran lenkiltä kotiin tullessa.
Monesti iltaisin on kovin harmillinen olo ja itkettää, ja yleensä en tiedä siihen syytä. Ahdistava tunne tullut joskus kaupassa jonka jälkeen tuli pyörtymisen pelko (tätä en ymmärrä koska minua ei ole pyörryttänyt tai huimannut, olen vain pelännyt sitä, mutta pyörtymisen pelkoa ollut vain muutaman kerran)
Muutaman kerran töissä (päiväkoti) ahdistanut ruoka-aikaan kun takanani/ympärillä hälinää ja liikettä, tuntunut ettei ruoka vain enään mene alas ja halunnut äkkiä paikalta pois. Olot menee yleensä ohi yhtä nopeasti kuin tuleekin.Siskolla ja äidillä ollut joskus ahdistusta ja paniikkia, eli onko nyt samaa sitten minulla...
Miettinyt myös johtuuko e-pillereistä (joita olen kumminkin syönyt samoja jo 3-4vuotta). Lopetin myös juuri tupakan polton noin 3 viikkoa sitten ja mielestäni ollut ihan helppoa, mutta onko nämä oireet sitten siitä johtuvia? Ahdistavaa tunnetta ja huono oloa ollut kumminkin jo ennen tupakoinnin lopettamista.
Stressiäkin kyllä on. Ei vakitöitä, tupakoinnin lopettaminen tekee sen, että pelkään lihomista.
Tällästä nyt tässä halusin hieman avautua, ja jos joku osaa sanoa mielipidettä, että onko tämä nyt jotain alkavaa paniikkihäiriötä vai voisiko olla vain tupakan vieroitusoireita? Kovasti mietin että lääkäriinkö vai ei, jos onkin vain ohimeneviä vieroitusoireita.
(Ai niin ja lopuksi ennen kuin kukaan kysyy, niin ei, en ole raskaana. Testattu on pariinkin kertaan)
Eli oireitani on: huono olo (pahaa tekee, mutta ei kumminkaan okseta), ahdistava tunne ja ihan kuin ei henki kulkisi kunnolla, lopuksi itkettää ilman mitään syytä. Joskus myös tullut pelko pyörtymisestä (vaikka ei pyörrytä) esim kerran tuli kaupassa ja kerran lenkiltä kotiin tullessa.
Monesti iltaisin on kovin harmillinen olo ja itkettää, ja yleensä en tiedä siihen syytä. Ahdistava tunne tullut joskus kaupassa jonka jälkeen tuli pyörtymisen pelko (tätä en ymmärrä koska minua ei ole pyörryttänyt tai huimannut, olen vain pelännyt sitä, mutta pyörtymisen pelkoa ollut vain muutaman kerran)
Muutaman kerran töissä (päiväkoti) ahdistanut ruoka-aikaan kun takanani/ympärillä hälinää ja liikettä, tuntunut ettei ruoka vain enään mene alas ja halunnut äkkiä paikalta pois. Olot menee yleensä ohi yhtä nopeasti kuin tuleekin.Siskolla ja äidillä ollut joskus ahdistusta ja paniikkia, eli onko nyt samaa sitten minulla...
Miettinyt myös johtuuko e-pillereistä (joita olen kumminkin syönyt samoja jo 3-4vuotta). Lopetin myös juuri tupakan polton noin 3 viikkoa sitten ja mielestäni ollut ihan helppoa, mutta onko nämä oireet sitten siitä johtuvia? Ahdistavaa tunnetta ja huono oloa ollut kumminkin jo ennen tupakoinnin lopettamista.
Stressiäkin kyllä on. Ei vakitöitä, tupakoinnin lopettaminen tekee sen, että pelkään lihomista.
Tällästä nyt tässä halusin hieman avautua, ja jos joku osaa sanoa mielipidettä, että onko tämä nyt jotain alkavaa paniikkihäiriötä vai voisiko olla vain tupakan vieroitusoireita? Kovasti mietin että lääkäriinkö vai ei, jos onkin vain ohimeneviä vieroitusoireita.
(Ai niin ja lopuksi ennen kuin kukaan kysyy, niin ei, en ole raskaana. Testattu on pariinkin kertaan)
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuulostaa silt ahdistuneisuushäiriöltä ja paniikkihäiriöltä, ja ne ei oo sama asia siis... kannattais mennä nopee lääkärille arkipäivänä ja pyytää lähetteen jolleki psykiatrille...
Kuulostaa paniikkihäiriöltä. Hakeudu siis lääkäriin. Löytyy ssri-lääke, joka helpottaa oloa.
Paniikkihäiriöön auttaa myös tre-menetelmä, jota fysioterapeuteista osa jo opettaa. Suosittelen.
ai, myös masennus saattaa olla tuon taustalla kietoutuneena ahdistukseen.
MInusta truntuu[miehenä kylläkin], että lähes kaikki ihmiset ovat nykyään kärsimässä näistä samoista oireista. Olen ajatellut, että tekohymyn ja tkokohteliaisuuden kyllä osaamme, mutta samaan aikaan maailma esitetään päivittäin niin toivottomalta paikalta. Ihmiset tekevät epätoivoisia tekoja, joita media innoissaan vielä hehkuttaa. Se tekee meistä loputa piittaamattomia ja oikeudentajumme alkaa pitää pelkkänä pikku showna jonkun lynkkaamista ilman oikeudenkäyntiä. Perusinhimillisyytemme ei kuitenkaan barbarismia voi jossain sisimmässämme hyväksyä, jolloin olemme ikäänkuin itsemme kanssa ristiriidassa, joka taas ilmenee ahdistus- ja paniikkikohtauksina.
Suosittelen sinullekin asiallista ja säännöllistä hikiliikuntaa, jolloin oma minän tunne voimistuu ja pystyy suhtautumaan tyynemmin elämään. Eikä mielikuvituskaan ole pahasta:
http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/1/o5qPbi5aZ1I