Tapasin nuoruudenrakkauden yli 40 vuoden jälkeen. Vanhat tunteet tulivat takaisin voimakkaina molemmille.
Onko kellään vastaavia kokemuksia. Oliko vuosien jälkeen tunteet jäljellä, tai tuliko tunne että mietitte mitä tuossa ihmisessä joskus näitte.
Onko kukaan solminut uude nsuhteen ex-poikaystävänsä kanssa?
Meille kävi niin että aloimme pitää yhteyttä ja tapaamme muutaman kerran vuodessa. Emme halua enää katkaista suhdetta kokonaan, vaikka emme voi luoda uutta parisuhdettakaan.
Onko kellään vastaavia kokemuksia. Oliko vuosien jälkeen tunteet jäljellä, tai tuliko tunne että mietitte mitä tuossa ihmisessä joskus näitte.
Onko kukaan solminut uude nsuhteen ex-poikaystävänsä kanssa?
Meille kävi niin että aloimme pitää yhteyttä ja tapaamme muutaman kerran vuodessa. Emme halua enää katkaista suhdetta kokonaan, vaikka emme voi luoda uutta parisuhdettakaan.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Minä näin tänään ostoksilla vanhan ihastukseni, ei meillä suhdetta ollu, mutta pientä vipinää työn merkeissä parikymmentä vuotta sitten.
Herrajestat minkälaisen haukan hän on ampunut. Näin naisen heidän seurustelunsa alkuaikoina noin kymmenkunta vuotta sitten eikä nainen silloinkaa ollut äitinsä kaunein, mutta nyt noin viiskymppisenä oi ja voi. Olisi edes hiukan itseään peilistä katsonut kirkolle lähtiessään. Vaaleat hiukset, jossa näkyi pitkä tummanharmaa juurikasvu hapsotti rasvaisena, tuulipuvun takki yhdistettynä toppahousuihin ja lenkkarit.
Kymmenen vuotta vanhempana, huoliteltuna tunsin olevani kaunotar, taisi entinen ihastuksenikin sen huomata kun luimuili kassan yli minua. No oli mieskin muuttunut. Komistus oli hiukka turvonnut.
En saanut sydämentykytyksiä, en.
Ehkäpä sydämen sivistys on parempaa, kuin tyvikasvu?
Minulle kaunein ihminen on sydämeltään sivistynyt.
Kaunotar, ilman sydämen sivistystä, ken lienee?
Jospa jokainen osannee osua tikkataulun keskiöön? Osaa valita rakkaan, ihan omin päin?
Toki näkyy, mistä kukin saa tyydytyksensä. Onnekseni en katso vain ulkokuoreen, pois se minusta.
Sinä olet hyvin postiivinen ihminen sinulla on sydämensivistystä. Uskonhan toki olet jo niin monesti asian julkituonut. Minä puolestani olen itsekeskeinen ja olen aina halunnut kuoria kerman päältä.
Eilen muistelin, että seksuaalisuuteni eheään kasvuun on vaikuttanut viisi elämäni miestä. Ensirakkaus, joka oli platooninen, mutta herätti seksuaalisuuteni. Toinen rakkaus opetti minut tuntemaan itseni ja rakastelemaan. Kolmas rakkaus oli kahden aikuisen seksuaalisesti antoisa seikkailu. Neljäs rakkaus sisälti tulen palavaa intohimoa ja rakkautta, joka johti avioliittoon. Viides rakkaus on meneillään, kahden ikäihmisen maailmanvalloitus, joka sisältää kokemuksen opettamaa kypsää ja harmoonista rakkautta.
Tässäkin liitossa kuten muissakin saan tyydytyksen ja olla ulkokuoreeni tyytyväinen, kaikkein kaunein nainen, en valita ; )).
Voin aavistella mitä mielessäsi liikkui. Olin aikoinani naimisissa nuoruudenrakkauteni kanssa, viidentoista vanhasta seurustelin hänen kanssaan, avioidumme, saimme kaksi lasta, elimme normaalia elämää ja rakensimme omakotitalon.
Kuvioihin tuli minua yhdeksän vuotta nuorempi nainen joka, kun suhde paljastui suoraan kertoi, että halusi minun kotini ja elämäni, tuli raskaaksi miehelleni ja tuhosi liiton. Ex puolisoni on jo edesmennyt ja uusi vaimo on löytänyt uuden hyvin varakkaan miehen
Tapasimme pari vuotta sitten hautajaisissa, en olisi tuntenut. Emme ole tavanneet yli 20 vuoteen. Hän kyllä tunnisti heti. Hemaisevasta blondista oli tullut paljon ikäistään vanhemman näköinen pönäkkä tantta josta kauas näki, että alko on maistunut. Itseäni hoitaneena ja huoliteltuna oli helppo hymyillä hänen ilmeelleen.
Korppikselle tämä vastaus oli tarkoitettu, lipsahti
Eipä oooo käyny, yksin täällä möllötän ku puolisko nukkui ikuiseen uneen.
Mennyt on mennyttä, se ei palaa, kuin ehkä unissa, unelmissa. Oma, jollain lailla eka rakkauskin kuolla kupsahti jo vuosia sitten.
Ihanaa, on olla onnekas ja rakastaa, nuorena löytämäänsä aarretta, nyt ja tässä.
Kaunista on olla rakastunut, vielä vuosikymmenien mentyä, pitää toista kädestä kiinni, hieroa hänen selkäänsä, katsoa hänen rehellisiin silmiinsä.
Pienin pipanoin, kerään onnen koriani täyteen.
Toivon sinulle onnea valitsemallesi tielle. Se ei varmaan aina ole helppo kulkea.
Silti, elämä on laiffii, kuin mäkikotkamme sanoi. Niin tai näin, onnea ja hyvää tahtoa täältä sinulle!
Elämä on elämistä varten, muut eivät tee lakeja muille.
Vettä on virrannut liikaa. Velvollisuuden tunto, lapset ja ympäistön paine estävät etenemästä. Muutamaa kahvihetkeä lukuunottamatta en ole uskaltanut pidemmälle. Iltaisin ennen nukahtamista saatan haaveila millaista voisi olla mutta olisiko se todellista vai kuvittelua. Toisaalta syyllisyyden tunto voisi pilata senkin.
Kuvitelma on aina arkista harmaata silompaa.
Arjen harmaus sälöttää kaiken kuvitellun sulouden. Elämään, oikeaan, kuuluvat sorat ja ojat, kaikki elämän elementit.
Unien, hurmaisten tiet, ovat kuvitelmia. Nyt ja tässä, on onni. Kiitän siitä, koskaan en olisi kuvitellut sitä ansaitsevani.
Maljani on ylitsevuotava.
Poikki on poikki, vain apina itkee...
Oletkos oranki?
Olen....
Kohtasin nuoruudenrakkauteni kolmenkymmenen vuoden takaa. Yritimme molemmat syttyä. Ihan oikeasti. Olimme molemmat pettyneitä. Ehkäpä odotimme liikaa. Aika oli kullannut muistoja.
Täällä joku muukin valvoo....
En ole kohdannut enää nuoruuden rakkauttani, mutta toivoisin kohtaavani vanhuuden rakkauden.
You Tubea kuuntelin ja ilta venähti aamuun lähes. Onneksi saan nukkua niin pitkään kuin huvittaa ja nukuttaa, ei ole kumpaakaan rakkautta "häiritsemässä" uniani.
Piraijalle vastaisin että ei olla molemmat vapaita, tai hän ei ole vapaa, minä olen . Minulla ei ole syyllisyydentunnetta siitä että hän on varattu. En tiedä onko miehellä mutta hän pelkää kovasti että jää kiinni, jonka vuoksi tapaamiset jäävät vähäisiksi.
Sinä olet samantapaisessa tilanteessa. Osaatko lopettaa suhteen, minä en siihen pysty?
Piraijalle. Selvästi mies odotti intiimiä suhdetta, kyseenalaisin keinoin. Hyvä että torjuit tämän. Onko sinulla nyt hyvä mieli, tai haluaisitko kuitenkin yrittää hänen kanssaan uudestaan?
Minun tapaus on rehellisempi. Hänen vaimonsa tuli aikoinaan meidän suhteen väliin, joten koen asian niin, että hän on se joka tuli väliin en minä. Siis tämä on ihan vain tunneasia, koska seuruistelimme vain. Oikeastihan heillä on laillinen avioliitto ja minä olen nyt se uusi suhde joka voisi rikkoa tämän.
Kumma että mies haluaa olla kanssani, vaikka vanhastaan on niin paljon painolastia meidän välillä. Minä olen hänen kanssaan kunnes kaikki vanha on selvitetty ja vanhat tunteet hävitetty. Sitten voin mennä eteenpäin.
Yritän epätoivoistesti löytää uuden miehen itselleni että unohtaisin tämän, mutta vielä ei ole onnistunut.
Piraijalle: Jos ei jäänyt hyvä mieli, niin voit vielä ottaa yhteyttä mieheen, ja saat mahdollisuuden testata asia. Onko hän vielä tunteidesi arvoinen tai ei?
Kunnioittaako mies sinua nyt enemmän kun sievistelit.?
Huomaan että haluat tehdä hyvän vaikutuksen tähän mieheen, eli hän on vielä tärkeä sinulle. Laske mitkä ovat riskit ja mitä saat jos lähdet vielä suhteeseen hänen kanssaan.
Höpöjuttuja enää nuoruuden rakkausten perään haikailut,alkavaa dementiaa ei muuta, kaik ollaan muututtu lähes tuntemattomiksi niistä ajoista..
Joo, tuntemattomiksihan me olemme muuttuneet, mutta silmistä tunnistaa vanhan ystävän. Näin kävi minulle, kun tapasin 40 vuoden jälkeen vanhan likkakaverin kirpparilla. Satuimme useita kertoja vastakkain ja lopulta rohkenin kysyä: "oletko sinä Leena?" Ihan huulilla oli tokaista että "oletpa sinä rupsahtanut!".
Asumme samassa kaupunginosassa ja tapaamme satunnaisesti ja jotain aina rupattelemme. Mutta en minä ainakaan halua lämmitellä vanhaa ystävyyttä, niin erilleen olemme kasvaneet.
Pirre
Älähän nyt. Mä tunnen parikin paria, jotka yli kuusikymppisinä ovat löytäneet nuoruuden rakkautensa ja asustavat nykyisin yhdessä.
Eikä heillä ole dementtiaa.
No joo..joku voi ollakin..ja Onnea vaan heille..:)
Linnunlaulu ja linnuntie, 800 kilsan päähän vie,
tää tunne sinne minne, vei ensirakkauteni tie.
Ruottisa hän asuu, ja sinne kait jää.
Monta vuotta olen miettinyt, lähteäkö ajelemaan ja katsomaan.
Hänen näkemisensä olisi määrätyistä syistä helppoa ilman mitään tunkeilua,
Varsikin kun tämä nykyinen naamani ei enää muistuta entistä, saatika sitten entisistä.
Voisi olla jännittävää istuskella tuolissa ja odotella, ehkäpä esitelläkin itsensä, mutta en minä enää, olisi kauheata jos hän heittäyityisikin käsivarsilleni. kastellen kainaloni ilonkyyneleillään, ryppyisin huulin etsisi huuliltani haluamaansa vastausta.
vanha mummo....
Nyt kyllä on minulla kyynelehtiminen lähellä, kääräisenpä tässä tupakin.
H.
Linnunlaulu on helsingissä.
Kaunista seutua ja upeita taloja, siellä olisi sinullekin kuvattavaa :)
Joskus siellä kuljin rakastuneena käsi hänen kädessään.
Ihastuttava pieni ulkoilmakahvilakin sieltä löytyy ja kauniit maisemat avautuvat kahvilasta.
Kesällä kiva paikka poiketa yksin tai yhdessä.
Ois pitänyt alkaa taiteilijaksi niin sais asuu siellä :)
Leikkiä, asun nyt parhaassa paikassa, niinkun yleensä aina olen asunut.
Huh-huh en todellakaan halua olla kasvotusten nuoruuden rakkauteni kanssa. Pari vuotta sitten olimme samassa ulkoilmatilaisuudessa jossa hän 184cm, oli 150cm pitkän vaimonsa kanssa pukeutunut just samanlaisiin kuteisiin kulahtaneet maantienväriset päällimmäisinä, nojailivat vanhaan lehmukseen.
Pirulainen että oksetti, olenko minä ollut rakastunut tuohon muumioon? Kyllä siinä puolin ja toisin vilkuilimme toisiamme. Oli SE aika kuvatus - dippi =dilp.ins.
Kaverini kysyi voitko huonosti ja riensi hakemaan lempijuomaani Sinistä enkeliä. En piruuttanikaan kääntänyt naamatauluani toiseen suuntaan, joten kaverini kysyi onks tuo äijä joku sun tuttus kun se tuijottaa sinua? Vastasin mikä lie maailmankiertäjä. Kait olin hänestä v i e l ä k i n kiinnostava henkilö - minua hän ei säväyttänyt pätkän vertaa. Sai mennä.
Sinulla on ollut samanlaiset fiilikset kuin minulla muistojen kultaista aarrekammiota purkaessani.
Nuoruus on mennyt, jotkut haikailevat sen perään jotkut palaavat ensirakkauden muisteloihin.
Se minunkin ensirakkaus ei varmaan ole enää salskea seksikäs vaalea viikinki.
Toinen rakkauteni liekö hänellä vielä ne kauniit pitkät porkkananpunaiset hiukset.
Kolmannenkin rakkauden vaaleahkot kiharat ovat muuttuneet haituviksi kaljulla ja partaisena muistuttaa enempi joulupukkia kuin rakastajaa.
Neljänneltä ei ole enää jäljellä sitä komiaa tummanruskeaa hiuskuontaloa vaan kuontalon jämiä.
Ei silti en minäkään ole enää se kaunisvartaloinen Twiggy-tyyppi ; )
Hauskasti kuvasit noita entisiä ihastuksiasi ja rakkauksiasi. Näin tuo tuppaa menemään. Aika vaatii veronsa kaikilta meiltä ja muutumme. Emmekä aina vanhene niin kauniisti.
"eukko"
Korppinen lukee aina kaiken:
Voisi olla jännittävää istuskella tuolissa ja odotella, ehkäpä esitelläkin itsensä, mutta en minä enää, olisi kauheata jos hän heittäyityisikin käsivarsilleni. kastellen kainaloni ilonkyyneleillään, ryppyisin huulin etsisi huuliltani haluamaansa vastausta.
vanha mummo....
Nyt kyllä on minulla kyynelehtiminen lähellä, kääräisenpä tässä tupakin.
H.
Kuules hupatus!
Et sitten malttanut lukea aikaisenpaa kuvaelmaani rakkauksistani, no et. Tämä viesti oli jatkoa tuolla ylenpänä tekemään avautumiseeni.
Sinulla oli vain yksi, minulla komiat viisi ; )
Enkä todellakaan kertonut kuin niistä, jotka muistan ; )
Ei vanhojen heilojen perään kannata haikailla, se on ajan hukkausta. Ja kuten tässä Pirre sanoi ne on kai kaikki muuttuneet Joulupukeiksi tai Metsänmörreiksi. Kannattaa elää tässä ajassa, ja katsoa mitä se vielä tarjoaa.
Mutta joskus voi käydä niinkin että tapaa vanhan heilan ja ne vanhat rakastumisen tunteet nousee esille ihan yhtä voimakkaina kuin aikoinaan. Minkäs sille tunteelle teet? Mielestäni minulla on oikeus elää tämä tunne nyt. Ei kumppanin vaimo siihen mitenkkään liity, se on meidän kahdenkeskinen asia joihin muilla ei ole sananvaltaa. Ei vaimolla ole oikeutta mennä meidän tunteemme väliin.
Provoilet..:)
Tuossa asiassa olen kyllä hiukan eri mieltä. Kyllä tunteitaan voi ja pitääkin osata hallita. Jos sinä tapaat jonkun nuoruudenaikaisen rakkautesi ja alat siinä tunteilemaan, niin se on väärin tämän entisen rakkautesi puolisoa kohtaan!
Kyllä sillä vaimolla on omat oikeutensa siihen mieheensä, etkä sinä saa omilla tunteillasi tulla siihen väliin sotkemaan. Mennyt on mennyttä.
Ja jos tällä parilla on avioliitto kunnossa, ei se onnistukaan, että voit mennä siihen väliin. Pidä vain ne tunteet itselläsi.
Tämä viesti oli tuolle *****.
HYVÄ, HYVÄ! Täällä näyttää olevan tosi pintapuolisia ihmisiä, kun ulkonäkö on ykkössijalla vanhoissa kohtaamisissa. Kukaan meistä ei pysy ikuisesti nuorena, onneksi. Nuoruuden ensirakkaudesta voi tulla uusi rakkaus keski-ikäisenäkin ja siinä painaa paljon syvällisemmät asiat kuin ulkonäkö. Itsellenikin kävi niin... "Ensi lumi, ensi lempi, kumpi niist' on puhtoisempi".
Eukolle: En minä mene kenenkään avioliiton väliin. Ei sellainen ole edes mahdollista jos avioliitto on kunnossa. Jos ei ole kunnossa ja tulee ero niin sitten joutuu syntipukiksi.
Parempi on kun pysyy siellä missä on. Kyllä ulkopuolisten tapaaminen pitää sallia.
Mun teiniajan ihastus on ollut kuolleena jo rapiat neljä vuosikymmentä. Voisi nostattaa hiuksia jos vastaan kävelisi...
Jos haudasta nousisi tai tulisi vastaan kummituksena!
Kyllä minäkin pelästyisin.
Tapasin nuoruudenrakkauteni yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen erostamme. Tukka oli lähtenyt ja tiesin hänen kulkevan vieraissa. Ihmettelin miten hän voi tehdä sellaista ihanalle vaimolleen.
Meillä oli silloin aikanaan treffit, joihin en päässyt, eikä siellä ollut puhelinta saapuvilla että olisin soittanut. Kuulin että oli ollut toisen kanssa. Tapasin hänet sen jälkeen ja annoin hänen rakkaudentunnustuksille piupaut. Lopetin seurustelumme.
Palattuani maailmankierrokselta kotiseudulleni, satuin hänen kanssaan samaan työpaikkaan. Eipä entiset tunteeni enää palanneet silloinkaan. Olin jo toisen kanssa naimisissa ja olen edelleenkin.
Joidenkin vuosien jälkeen hän yhtäkkiä kuoli sydänkohtaukseen. Olin hänen hautajaisissaan työpaikkani puolesta. Olemme edelleenkin hyviä ystäviä hänen vaimonsa kanssa.
Sensijaan kuulin tuttaviltani erään toisen olleen ihastunut nuoruusajoilta itseeni. Olemme jutelleet kaikenlaista aina tavatessamme, myöskin hänen vaimonsa kanssa. Itselläni ei ole ollut mitään tunteita häntä kohtaan.
Koskaan ei ole tullut mieleenikään särkeä kenenkään avioliittoa. Jutella voin ilman taka-ajatuksiakin.
Bumpsibumissa kun Sanna Majuri lauloi Odotuksia Pariisissa, meni ihan kylmät väreet ...
Nuoruuteni rakkaus, jätti minut muuttaen kotipaikkakunnalleen jossa oli tuleva vaimonsa pieniin päin. Enkä minä tajunnut mitään. Muista Expressossa istumamme illat - kaivopuistossa kävelyt ja jännityksen ulko-ovella pussaako vai ei.
Aikani itkin peräänsä....kunnes unohdin. Nyt kesällä näin hänestä unta.
Tarkistin tietonsa, on kuollut.
Tietty kun hän oli ruotsinkieliseltä seudulta, puhui pressossa toisten kanssa ruotsia ja mökötin. Mutta hän lohdutti: Pirre on kiva, leena kaunis, sinua minä rakastan. iiiiKKKKKKK.
Minun nuoruudenrakastettuni kuoli äskettäin Alzhaimerin tautiin.
Kyllä hänet olen koko elämäni muistanut, ikävä on kun kuoli.
Tapasin nuoruudenrakkauteni maaliskuussa yli 40 vuoden jälkeen. Toisella
tapaamisella päädyimme sänkyyn ja vanhat tunteet roihahtivat kulovalkean tavoin
molemmin puolin. Rakastan häntä nyt enemmän kuin koskaan.
Aika paksua ja tylsää, mutta kiva kun kerroit. Meillä muillakin on vielä toivoa :-/
Asiat muuttuu kun aikaa kuluu. Vielä en olisi valmis "sänkyyn" enkä edes tapaamaan kasvokkain nuoruudenrakkauksiani. Ehkä aika kypsyttää, mene tiedä?
Jostain kumman syystä olen aika skeptinen. Mutta onnea sinulle/teille silti! Ei se ole meiltä muilta pois, pikemminkin päinvastoin.
Ei kai es.kil.stuna ole vain kateellinen. Kaikki on mahdollista
JOs näkisin tai tuntisin ei olisi mitään, koska on aivot--niitä ei kaikilla ole, sillä aivot ja älykkyys ovat eri asia---nuoruus on kaikille erilainen.