Loppuun kaluttuja
säkeitä.
Eikö muuta ?
Anna mulle
elämää
sanojen väliin.
Anna mulle
uskoa,
että
huominen on.
säkeitä.
Eikö muuta ?
Anna mulle
elämää
sanojen väliin.
Anna mulle
uskoa,
että
huominen on.
Turhia sanoja
vielä..
10152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Huominen tulee
elämä on
joskus
rakkaudeton
aina ei saada voi
mitä halunnut ois
toiselle onnen soi
(nyt menen pois)
Rakkaus on
niin
monimuotoinen.
Sanan voi heittää
noin vain.
Rakastan sinua
JOS..
Jos toimit
niin kuin haluan.
Sinä muutut
minä muutun.
Muuttuuko rakkaus ?
Vai katoaako se ?
Huominen on,
sinä olet.
Minua kun ei voi menettää.
Huomisiin. : )
Huomisen voi
menettää,
lanka elämän niin heikko
joskus on.
Ei,
en itselleni
pahaa tee,
mut pistää miettimään
mikä kestävää
täs ajas on
kun kaikki häviää.
Mut rakkaus
jos sitä on
se kestää ainiaan.
Mut onko sitä ?
Sä sanot :
Et
mua menetä
sä et,
mut tiedä et
kuka oon ?
Siks sanaas
en mä
luottaa voi..:)
Mut kiitos kuitenkin, kun poikkesit.
Luottaa ei kannatakkaan : )
turhia pettymyksiä varmistat niin.
Ei omistaakkaan.
Kuka olet ?
Tärkein tietää olis : )
Kuka minä todella olen !
Enkä puhu "ajattelevasta minästä"
joka tykkää kaikenlaisesta...
Huh, no jopas meni
vaikeaksi..
Mitä sitten rakentaa voi
jos luottamusta ei oo ?
Taitaa talo
aika
rötisköinen siitä tulla.
Kaikki tykkää
kaikenlaisesta
ei uutta tuo..
Mut
mistä minä
tykkään, sitä
tiedä et !
Ajatuksen minä rakentaa komeita taloja,
vaarallisia epävakaita. Ei kyllä samastua rötisköönkään !
"Olen hyvin pettynyt sinuun", luotin sinuun. Itseaiheutettua.
Mistä muuten tykkäät juuri nyt ?
Ei pettymys ole
itse aiheutettu.
Itse aiheutettua
on luoda illuusio
jostakin mikä
ei toteudu.
Miksi komea talo
on vaarallinen
epävakaa ?
Etkö tiedä
mitä haluat.
Pelkäätkö
että
satutan tahallani ?
Tykkään hiljaisuudesta,
kastepisaroista
niityllä.
Aavasta merestä,
liplattavista laineista
jotka levottomina etsivät kotia.
löytävätkö ?
Sinä, vastasit ennen kysymystäsi.
Kun huomaa kaikkien rakenteiden, kiinteänkin
epävakaan luonteen. Väliaikaisuuden.
Alkaa tuntea niin, rauhan meren.
Kastepisaran, hiljaisuuden.
Mitä haluan, osuu !
Ääh, kyselet liikoja : )
Pelkään "mitä lie" muotoa,
odotuksia...kyvyttömyyttäni
toteutukseen. Satuttamista.
Viime päivät olen ollut onneton,
mutta mitä todellakaan on tapahtunut
on ajatukseni vain luonut.
Laineet ja meri.
Tunnen sen ykseyden kaksinaisuuden.
Rakkauden.
Sinua minä kaipaan.
Kaikki on
väliaikaista
kuten elämäkin.
Emme tiedä
mitä huominen tuo.
Mutta
siihen väliaikaisuuteenkin
on rakenettava
edes
vähän pysyvämpää.
Jotain
mikä kestää
vaikka tuulet puhaltaa
ja myrsky raivoaa..
Kastepisaran hiljaisuus...
Tuo oli niin paljon puhuva
ymmärsit ytimen.
Ajatuksesiko
loivat onnettoman
olosi ?
Vai onneton olosi
ajatuksesi ?
Vai tapahtuiko
jotain,
joka horjutti
tasapainosi ?
Älä
tikkaista välitä
niillä on aina tungosta,
tulijoita ja menijöitä
riittää..
Laineet ja meri
ja laituri, mistä
voi tiirailla lokkeja..
Kuunnella niiden rähinöitä
kesähelteellä.
Mitä muuta
ihminen
tarvitsee,
ollakseen onnellinen ?
No,
sen olkapään
tietenkin mihin
nojata..
Kaipaan minäkin..